Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Lukupiirin uusin lukututtavuus oli Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013, Otava). Ami oli saanut kirjasta suosituksia, joten hän halusi lukupiirin tarttuvan teokseen ja niinhän me sitten teimmekin. Kirja on jokseenkin suosittu ja yhdellä lukupiiriläisellä tuotti hieman vaikeuksia saada kirja lainatuksi, joten lukuaikaa tuli hieman pidennettyä. Kirjaa on painettu myös miki-kirjana eli minikirjana. Osa lukupiiriläisistä lukikin teoksen tällaisessa muodossa. Tällä kertaa lukupiiriläiset olivat yksimielisiä kirjan miellyttävyydestä. Kaikki pitivät lukemastaan. Omasta mielestäni kirja koukutti ja halusin tietää, mitä tuleman pitää.

Mia Kankimäki on täysin kyllästynyt työhönsä kustantamossa, kyllästynyt yksitoikkoiseen elämäänsä, kyllästynyt kaikkeen. Mia on 38 vuotta, lapseton ja sinkku. Mia tekee rohkean päätöksen. Hän jää vuodeksi vuorotteluvapaalle tarkoituksenaan kirjoittaa japanilaisesta Heian-kaudella eläneestä hovinaisesta Sei Shōnagonista. Sei Shōnagon on kirjoittanut teoksen Makura no sōshi, jonka englanninkielinen nimi on Ivan Morrisin kääntämänä The Pillow Book of Sei Shōnagon. Kankimäki puolestaan käyttää kirjasta epävirallista suomenkielistä nimeä Päänaluskirja tai Tyynynaluskirja. Kankimäen kirja on päiväkirjamainen matkakirja sekä hovielämän tulkitsija. Samalla teos on kokoelma erilaisia listoja, runoja, juoruja ja huomioita.

Kirjaa varten Mia matkustaa apurahojen turvin Japaniin päästäkseen lähemmäksi Sei Shōnagonia. Japania taitamattomana Mia törmää jatkuvasti ongelmiin. Sei Shōnagonista ei tiedetä tai ei haluta tietää mitään. Toisaalta taas Kioton jääkylmät tai tuskaisan kuumat yöt pitävät Mian hereillä. Mia pitää Sei Shōnagonia ystävänään, jolle hän purkaa sydämen salojaan ja ajatuksiaan. Hän vertailee nykyelämää Heian-kauteen. Etsii paikkoja, joissa Sei Shōnagon olisi mahdollisesti voinut oleskella. Kertoo omasta elämästään kiotolaisessa yhteisasunnossa ja tekee erilaisia listoja. Nauttii ja kertoo japanilaisesta ruoasta niin paljon, että nämä kuulostavat herkullisilta, vaikkei olisi aavistustakaan, millaista ruoka oikeastaan olisi. Puhumattakaan ihastuttavilta kuulostavista teehetkistä. Mian tekemät pyöräretket Kiotossa ovat myös hyvin kuvattuina. Käydäänpä kirjan matkassa Thaimaassa ja Lontoossakin.

Kankimäen teksti on helppolukuista ja vie mukanaan. Yhtä lukijaa hieman oudoksutti kirosanojen käyttö, koska se ei välttämättä sopinut kirjan tyyliin. Lukupiirissä keskusteltiin siitä, että jos hovielämää olisi kuvattu laajemmin, olisi se voinut syventää vielä enemmän tietämystä Heian-kaudesta. Kankimäen kuvaukset ovat kauniita. Tuntuu, että itsekin olisi ollut paikan päällä ihastelemassa kirsikankukkasadetta tai luumupuiden kukintaa tai kenties käyskentelemässä varjoisilla temppelikujilla. Kankimäki on loistavasti osannut sitoa yhteen historian ja nykypäivän.

Kirja on sekoitus matkakertomusta ja tietokirjaa. Kirja antaa loistavan kuvauksen nykypäivän Japanista ja etenkin Kiotosta, josta itse sain hyvin kotoisan kuvan. Kirjan luettuaan tietää myös aikamoisen paljon Heian-kaudesta ja sen aikakauden kirjailijoista. Vaikka kirjaa voi pitää tietokirjana, se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole raskasta luettavaa. Kirjaan kannattaa ehdottomasti tarttua, jos haluaa irtioton arkisista ajatuksista. Sitä paitsi kirja innoitti lukupiirin tekemään listoja erilaisista asioista ja haaveilemaan Japanin matkasta.

Lukupiirimme antoi tähtiä yhteensä 4½- (asteikko 1-5).

Miellyttäviä asioita (Sei Shōnagon):

Kun löytää ison kasan tarinoita joita ei ole lukenut. Tai saadessaan käsiinsä toisen osan tarinasta jonka ensimmäisestä osasta piti. Mutta usein se osoittautuu pettymykseksi.

Joku on repinyt kirjeen ja heittänyt sen pois. Kerätessään palaset sitä huomaa, että monet niistä voi sovittaa takaisin yhteen.

Lainattu: Mia Kankimäen teoksesta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.