17.6.2018

Juha Hurme: Niemi


Olen kahteen otteeseen ollut paikalla, kun Juha Hurme on kertonut kirjastaan Niemi (Teos, 2017). Kirja on vaikuttanut todella mielenkiintoiselta, ja se valittiinkin yhdeksi kevään lukupiirikirjaksi. Siitä syystä säästelin lukemista huhtikuulle, koska lukupiiri kirjasta oli toukokuun alkupuolella. Kuinka sitten kävi. Aloitin tiiliskivikirjan lukemisen aivan liian myöhään iltalukemisena. Enhän minä mitään saa iltaisin luettua. En ainakaan paria sivua enempää, koska olen iltaisin niin väsynyt. Yhtälö oli siis mahdoton. Olin lukenut kirjasta noin puolet, kun lukupiiri-ilta koitti. Kirjan loppuun lukeminen venähti noin kuukaudella. Olen minä varsinainen lukija.

Niemen kansien sisältä löytyy vaatimattomasti maailmankaikkeuden kulttuurihistoria aina 1800-luvun alkuvuosille saakka. Ja mihin tässä järkälemäisessä romaanissa keskitytään? Niemen eli nyttemmin Suomen historiaan. Niemeä ei kuitenkaan olisi, jos välillä ei tehtäisi vertauksia tai hakuja kauemmaksi maailmalla. Kirja esittelee joukon merkkihenkilöitä, joista en itse edes välttämättä ollut ikinä kuullutkaan. Toisaalta oli mukava lukea hieman eksaktimpaa tietoa henkilöistä, joita esimerkiksi koulun historiantunneilla oli vain sivuttu tai nimeltä mainittu. Vai oliko se vika siinä, etten pahemmin ikinä historian läksyjä lukenut. Nyt olen kuitenkin Hurmeen ansiosta imenyt itseeni hurjan määrän tietoa ja todellakin hyvässä muodossa.

Mitä sitten lukupiiriläiset Niemestä ajattelivat? Kirja on tyrmäävä myönteisessä merkityksessä. Itsellä eniten aiheutti vaikeuksia ehkä ensimmäisen sadan sivun lukeminen, jonka jälkeen aloin nauttia luku-urakasta enemmän. Lukupiiriläiset olivat myös sitä mieltä, ettei tätä kirjaa voi lukea väsyneenä, koska silloin lukemisesta ei tule mitään, kuten minulla. Kirjassa on valtavasti rinnastuksia historian hämäristä nykypäivään ja nykypäivän kielellä. Kirjasta löytyy myös paljon poikkeamia varsinaiselta kronologiselta pääpolulta, mutta pääpolkukin löytyy aina. Välillä kylläkin useiden luettujen sivujen jälkeen.

Niemi on täynnä tiukkaa asiaa sopivasti hurmemaisella huumorilla höystettynä. Mitä sanotte esimerkiksi neandertalilaisesta toimihenkilöstä? Tuleepa kirjasta selväksi myös sanonnan ”hokkus pokkus” alkuperä. Olen usein myös miettinyt, mistä sana ”moi” on lähtöisin. Sana, jota Etelä-Suomessa käytetään jokapäiväisessä kielenkäytössä, mutta esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla harvemmin. Sanan alkuperä selviää kirjan sivuilta. Kirja on täynnä meheviä yksityiskohtia, joita lukiessa lukija voi vain hörähdellä ääneen. Hurme kirjoittaakin rennolla ja ronskilla otteella, joka vie lukijan mennessään. Kaikki on kuitenkin täyttä asiaa, ja yksi lukupiiriläinen myönsikin, että välillä piti rivejä lukea uudestaan, kun ensimmäinen lukukerta oli sujunut huolimattomasti. Niemen myötä lukija tulee vakuuttuneeksi myös siitä, että entisaikoinakin oltiin hyvin kansainvälisiä. Opiskeltiin ja vaellettiin ties missä.

Hurmeen tapa kirjoittaa ihastutti lukupiiriläisiä. Ensin selostetaan pohjamutia myöten jokin iso historiallinen asia, jonka jälkeen Hurme päättää asian lyhyeen töksäytykseen. Hurmaavaa. Kirja on nimenomaan kulttuurihistoriikki, ja kirjassa onkin mukana paljon runoutta. Kyllä ovat ihmiset osanneet runoilla kautta aikain.

Se, mikä lukupiiriläisiä tai ainakin osaa, hieman ärsytti, oli, että jotkin kirjan kohdat jäivät junnaamaan paikoilleen. Itseä ärsytti 1700-luvun ja osin 1600-luvun todella pitkä esittely. Jälkeenpäin olen hyväksynyt asian. Näiltä ajoilta on tietysti saatavilla tietoa paljon enemmän kuin aiemmilta vuosisadoilta ja -tuhansilta.

Juha Hurme oli tammikuussa Bloggariklubilla kertomassa kirjastaan. Hän kertoi, että hänen tapansa hakea tietoa ovat kirjastot. Hurme saattoi mennä hakemaan kirjastoon jotain tiettyä tietoa, ja huomasikin palaavansa kotiin valtavan kirjapinon kanssa. Samalla reissulla oli löytynyt kaikkea muuta mahtavaa tiedonaihetta luettavaksi. Hurme pitää tällaista tietoa jotenkin arvokkaampana, vaikka onkin hankalaa ja hidasta tiedonhakua.

Jos joku ei nyt vielä tiennyt, niin Juha Hurme voitti Niemellä Finlandia-palkinnon vuonna 2017. Palkintonsa herra on ansainnut, vaikka Hurme itse suhtautuukin asiaan hieman ristiriitaisesti. Hänen mielestään voittaja valitaan täysin mielivaltaisesti. Vaikka hän on tyytyväinen palkintoonsa, on hän myös sitä mieltä, että Suomessa julkaistiin vuonna 2017 kasapäin muitakin loistavia kirjoja.

Lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, että Juha Hurmeen Niemeä voisi käyttää oppikirjana yläkouluissa. Teksti on sopivan ronskia, joten voisi kuvitella, että tällainen historia alkaisi kiinnostaa. Niemi sopii kuitenkin luettavaksi myös kaikille niille, jotka pitävät historiasta, sekä tietysti niille, jotka haluavat lukea kaikki Finlandia-palkitut teokset.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4½ (asteikko 1-5).


Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”veden olomuoto”, koska kannessahan on upeasti kuvitettu meren aallot Niemen rantamailla.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti