Antti Heikkinen: Risainen elämä - Juice Leskinen 1950-2006

Mies, joka täällä asuu, sai joululahjaksi Antti Heikkisen kirjan Risainen elämä – Juice Leskinen 1950-2006 (Siltala, 2014). Kirja päätyi kirjahyllyyn pölyttymään, kuten arvelinkin. Aikani kirjaa katselin, kunnes nappasin sen luettavakseni. Kirja kiinnosti minua jo sen takia, että olen aina tykännyt Juicen musiikista tai lähinnä sanoituksista. Lisäksi 1980-luvun nuorta kiinnosti, mitä Juicesta kerrottaisiin tältä aikakaudelta, koska tulihan sitä aikoinaan Rällämin keikoillakin heiluttua. Paikallisissa kirjastoissa kirja on suhteellisen lainattu, mutta hyvällä tuurilla kirjan saattaa saada lainatuksi suoraan hyllystä.

Risainen elämä käy läpi Juice Leskisen elämän syntymästä kuolemaan. Kirja on todellinen tietojätti. Kuin huomaamatta kirja imaisee mukaansa. Juicen lapsuus- ja nuoruusvuodet Juankoskella on kuvattu tavalla, joka antaa kuvan, etteivät Juicen elämän ensiaskeleet olleet aina kovinkaan auvoiset. Elämään mahtui kuolemantapauksia ja sietämätön isäpuoli, mutta toisaalta Juice sai jo nuorena uppoutua kirjojen maailmaan, runoilla ja heilua kylillä sellaisena pitkätukkana kuin halusi. Kirja etenee kronologisesti. Juice muuttaa Tampereelle ja aloittaa diplomikielenkääntäjän opinnot Tampereen kieli-instituutissa. Vähitellen musiikki ottaa yhä enemmän ja enemmän aikaa ja opinnot kärsivät. Opintolainaa ei enää heru, joten opinnot jäävät kesken. Juice Leskinen alkoi omistautua runoilleen ja musiikilleen kokopäiväisesti. Lopulta syntyy käsite Juice Leskinen, jonka varmasti kaikki suomalaiset jollain tavalla tuntevat ja tietävät.

Juice Leskinen Grand Slam keikalla jossain päin Suomea 1980-luvulla.
Huomatkaa legendaarinen Suomi-kitara.

Juice Leskinen oli verbaalisti käsittämättömän lahjakas. Risainen elämä vahvistaa kuvaa entisestään. Juicen lahjakkuus ilmeni etenkin runojen ja niistä tehtyjen musiikkikappaleiden kautta. Vaikka Juice julkaisi kirjoja laajalti, jäi häneltä kuitenkin kirjoittamatta kunnon romaani. Runojen ja musiikkikappaleiden kautta Juice pääsi helpoimmin leikittelemään sanoilla. Juice rakasti myös englannin kieltä. Hän käänsi lauluja englannista suomeksi ja joskus käänsi vielä suomennoksen takaisin englanniksi ja lähetti oman englanninkielisen version laulun tekijälle ihmeteltäväksi. Juicen kirjallinen lahjakkuus oli toisaalta myös ongelma, Juice työsti tekstejään oikeastaan aina hereillä olleessaan. Tämä aiheutti sen, että Juice oli fyysisesti läsnä, mutta oikeasti hyvinkin poissaoleva.

Antti Heikkinen kertoo kirjassaan hyvin avoimesti ja kaunistelematta Juicen ongelmista. Juice aloitti alkoholin nauttimisen luultavasti samalla tavoin kuin sadattuhannet muut, nuorena ja kokeilunhaluisena. Sen sijaan kirjasta saa sen kuvan, että Juice joi jo nuorena lukioikäisenä aivan liikaa – ainakin silloisen tyttöystävänsä mielestä. Alkoholin käyttö lisääntyi vuosien ja vuosikymmenien aikana ja lopulta tilanne oli se, että Juicen terveys oli mennyt alkoholin myötä. Erikoista Juicen elämässä oli se, että tupakoinnin hän aloitti vasta suhteellisen ”vanhana”. Tästä ikävästä tavasta tuli kuitenkin nopeasti Juicen yksi tunnusmerkki. Savuava syöpäkääryle sormien välissä. Juice oli ehkä myös jollain tavalla narsisti. Hän uskoi aina olevansa oikeassa. Jos Leskisen sai suuttumaan, tunsi sen varmasti luissa ja nahoissa. Saattoipa Juice äityä mollaamaan vihan kohdetta julkisestikin. Leskisen yksi iso ongelma olivat naiset. Hän rakastui helposti ja tulisesti. Rakkauden kohteena kulloinkin ollut nainen kirvoitti miehen runosuolta entisestään. Kun rakkaus sitten syystä tai toisesta alkoi hiipua, myös tämä sai Juicen avautumaan paperille.

Juice Leskinen Grand Slam keikalla jossain päin Suomea 1980-luvulla.
Mies ja tupakka.

Antti Heikkinen on tehnyt tavattoman loistavaa taustatyötä kirjaansa varten. Hän on haastatellut kymmeniä ja kymmeniä Juicen elämässä mukana olleita henkilöitä, aina lapsuudenystävistä ja sukulaisista julkisuuden henkilöihin. Kirjassa läpikäydään myös Juice Leskisen tuotanto alusta loppuun saakka. Uskomatonta, mistä Heikkinen on kaivanut kaiken tiedon, esimerkiksi joidenkin kappaleiden alkuperät tai innoitukset ovat sellaista luettavaa, josta minulla ei ainakaan aiemmin ollut mitään käsitystä. Myös Juicen eri yhtyekokoonpanot läpikäydään seikkaperäisesti. Myös kirjan ajankuvaukset ovat hyvin aitoja ja uskottavia. Heikkiselle täytyy nostaa hattua. Mies on tehnyt mahtavan työn saadessaan aikaiseksi tällaisen lukupaketin.

Kirjan teksti on helppotajuista ja erittäin mielenkiintoista luettavaa. Heikkinen on tuonut kirjaansa suoraan haastateltavien haastattelupätkiä, jotka elävöittävät tekstiä erittäin paljon. Lisäksi mieleen tulee henkilöitä, joiden olemassaolon olin jo itse jollain tasolla unohtanut. Edesmennyt Matti Pellonpää oli yksi tällainen. Appo Hurula on toinen henkilö, jonka muistan itse nähneeni useaan otteeseen 1980-luvulla Juicen keikoilla mukana, mutta unohtaneeni miehen ajan saatossa. Mielenkiintoista oli myös esimerkiksi se, kuinka Juice oli ollut tekemisissä 1970-luvulla nykyisen presidenttimme Sauli Niinistön kanssa. Usein Juice tunnetaan vain omien kappaleidensa kautta, mutta kirjassa nostetaan esiin sekin puoli Juicesta, että mies teki todella paljon sanoituksia myös muille muusikoille.

Risaista elämää suosittelen kaikille, jotka ovat jossain vaiheessa olleet kiinnostuneita Juicen tuotannosta. Kirja on todellinen tietopaketti, jota ei kannata jättää lukematta.

Tähtiä kirja ansaitsee täydet 5 (asteikko 1-5).

Risaisella elämällä osallistun myös Lukulampun kesäkirjahaasteeseen 3/6. Kirja menee luokkaan 10 tiiliskivikirja eli paksu teos. Kirjassa ei ole sivuja kuin 478, mutta kirja on todella iso ja painaa noin 1,2 kiloa. Kirjaa on hieman hankala lukea sängyssä, mutta menee, koska kirja on sen verran hyvä.