Kesäteatterissa: Särkelä itte

Kesäteatterikausi on avattu. Postasin jokin aika sitten lukemastani Ilmari Turjan näytelmästä Särkelä itte. Nyt tuli sitten käytyä katsomassa Keski-Uudenmaan Teatterin (KUT) esitys kyseisestä näytelmästä. Hieman jännitti etukäteen, millainen sää olisi, mutta kunnon varustuksella ei katsojalla ollut hätäpäivää. Tuuli oli aikamoinen, mutta onneksi ei satanut.

Särkelä itte –esityksen on ohjannut Toni Wahlström. Pääroolissa esiintyy Pertti Koivula ja muissa rooleissa ovat Seppo Halttunen, Anna-Leena Sipilä, Johannes Korpijaakko, Jari Pahkin-Hämäläinen, Juha Svahn, Susanna Roine, Ville Mustonen, Elina Varjomäki ja Metsälintu Pahkin.

Särkelä itte -ryhmä

Kuva © Keski-Uudenmaan Teatteri

Särkelä itte on kuin tehty kesäteatteriin. Tapahtumat keskittyvät kylän uuden sillan vihkijäisten ympärille, mutta samalla mukana on romantiikkaa. Särkelän tytär Saara ja naapurin Martti Fallsten ovat ihastuneita ja jopa rakastuneita toisiinsa. Särkelä ittehän ei vain voi hyväksyä tällaista, koska ei ole väleissä Fallstenien kanssa. Särkelän mielestä hänen lapsiensa pitäisi olla ja asua vain kotona, koska kotona on paras olla. Saaran aviomiehenkin Särkelä haluaisi luultavasti itse valita. Juonikuviot ovat tietenkin hyvin ennalta arvattavia, vaikka ei olisi elokuvaa ikinä nähnytkään tai saati sitten näytelmää lukenut.

Pertti Koivula on loistava valinta Särkelän rooliin. Moni-ilmeinen mies, joka osaa laittaa suun väärälleen juuri oikeissa paikoissa. Onhan Julius Särkelä mies, joka tietää ja osaa kaiken paremmin kuin muut. Koivulan näyttelijäntyötä on mukava seurata. Ammattitaitoista ja vakuuttavaa. Särkelän Emmi-vaimoa puolestaan esittää Anna-Leena Sipilä. Nainen, joka tuntuu olevan näytelmän ensimmäisellä puoliskolla aina hysteerisessä murtumispisteessä. Toisella puoliskolla rouva sen sijaan hihkuu riemukkaasti, kun Julius Särkelä on hoitanut puheensa sillanavajaistilaisuudessa ja kaikki muutkin perheasiat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Sipilän ylinäyttely sopii esitykseen mahtavasti. Särkelän tytärtä esittävän Elina Varjomäen suu on leveässä hymyssä lähes koko esityksen ajan. Rakastunut ihminenhän hymyilee ja säteilee. Varjomäen vastanäyttelijänä esiintyy Ville Mustonen, joka esittää nuorta herra Martti Fallstenia. Mustosen ja Varjomäen kisailua oli kiva seurata. Nuoret löytävät aina tilaisuuden halailla ja suukotella. Kunnanlääkäri Kososta esittävä Seppo Halttunen on KUT:in perusnäyttelijäkaartia. Ammattitaitoa ja eleitä löytyy. Miehelle sopivat tällaiset hieman arvovaltaisemmat roolit. Susanna Roine esittää Särkelän Fiina-piikaa. Ylileveän takamuksen omaava Fiina tulee taatusti aina huomattua, vaikka palvelusväkeä onkin. Velkoja Herojaa näyttelee Johannes Korpijaakko. Taitava näyttelijä, jolla on hämmästyttävän hieno lauluääni. Juha Svahn on saanut näytelmässä kaksoisroolituksen. Hän näyttelee vanha herra Fallstenia sekä maaherraa. Etenkin maaherran esityksen läpivienti sai itseltäni naurunremahduksia aikaiseksi. Hauskasti esitetty. Metsälintu Pahkin ylinäyttelee Amerikasta saapunutta Margit Grankvistia. Kesäteatteriesitykseen tällainen uppoaa täydellisesti, vaikka silmäni eivät meinanneet irrotakaan Margitin kullanvärisistä saapikkaista. Huh! Jari Pahkin-Hämäläinen puolestaan pääsi esittelemään tanssijan taitojaan lavalle useissa tanssiesityksissä. Hienoa liikehdintää.

Susanna Roine

Kuva © Keski-Uudenmaan Teatteri

KUT on mielestäni tuonut hyvin Ilmari Turjan näytelmän lavalle. Näytelmästä löytyvät kesäteatteriin kuuluvat rakkaus, hullunhauskuus ja alkoholijuomien ryypiskely. Esityksessä on mukana myös yllättävän paljon musiikkia, laulua ja tanssiesityksiä. Ensin hieman ihmettelin, mutta loppujen lopuksi nämä sopivat hyvin kesäteatteriesitykseen. Nakuilua näytelmässä ei nähty ja hyvä niin, koska se ei millään muotoa olisi mielestäni tähän näytelmään kuulunut. Hauska näytelmä, jonka aikana saa heittää aivot narikkaan.

Näytelmän lavastus on yksinkertaista. Seinät muuttuvat hetkessä Särkelän tuvasta puhujalavaksi. Naivina ihmisenä edelleen ihmettelen, kuinka oli toteutettu laudasta rakennetun flyygelin koskettimet, koska flyygelihän soi aidosti. Oliko flyygelin sisään upotettu oikea kosketinsoitin?

Särkelä itte –näytelmää voin suositella kaikille. Hauska irtiotto arkeen ja sitä paitsi kesäteatterissa on aina se jokin oma fiiliksensä.

Katsojalle vielä lisävinkki. Katsojan vaatetuksen määrää ei voi aliarvioida. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Itse unohdin huivin kaulasta ja sitä olisin kuitenkin vielä kaivannut, vaikka muuten vaatetusta tarpeeksi olikin. Mukanaolijani nauroivat, kun kerroin, että minulla on pipo mukana. Hymyt kuitenkin hyytyivät, kun huomasivat, kuinka tarpeellinen vaatekappale pipo on kesäteatterin katsomossa.

Kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille kuvalainauksista.