Kirjabloggaajien joulukalenteri 2020: 3. luukku

 

Vuosi taas vierähti ja on aika availla kirjabloggaajien yhteistä joulukalenteria. Kolmannen luukun sisällön esittelen minä. Tervetuloa hetkeksi rauhoittumaan joulukalenterin äärelle.

Kuva © Niina T., Yöpöydän kirjat -blogi

Teki mieli hypätä jouluisen tarinan syövereihin, joten lainasin kirjastosta äskettäin ilmestyneen Karin Erlandssonin ja Peter Bergtingin Yöjunan (S & S, 2020). Kirjassa on 24 lukua, joten kirja toimisi hyvin myös joulukalenterina. Minä tosin ahmin kirjan muutamassa päivässä. Sen verran huikea tarina kirjan kansien sisältä löytyi.

Yksitoistavuotiaan Danjan perhe matkustaa isoäidin luokse joka vuosi heti joulukuun alussa, jotta yhteiselle jouluajalle jäisi riittävästi aikaa. Isoäiti asuu vanhassa asemarakennuksessa, joka on varsin mielenkiintoinen paikka. Danja rakastaa etenkin lipastoa, josta löytyy vaikka minkälaisia tavaroita. Lipasto on oikea aarreaitta. Tänä vuonna kaikki vaikuttaa kuitenkin olevan hieman huonosti. Isoäiti on vanhentunut ja tarvitsee paljon apua, eikä hän välillä muista asioita. Kaiken lisäksi hän höpöttää jostain hopea-avaimesta. Mikä se on? 

Yhtäkkiä isoäiti häviää. Häntä ei löydy mistään. Koko perhe on suunniltaan huolesta. Äiti, isä, Danja ja Danjan isosiso Nanda etsivät perheen ystävien kanssa isoäitiä joka paikasta. Missä hän voi olla? Eihän iäkäs ihminen voi selviytyä keskellä talvea elävänä. Tapahtuu myös muuta kummaa. Yöllä junarataa pitkin kolistelee juna, joka pysähtyy isoäidin vanhan asemarakennuksen kohdalle, vaikka asema ei ole ollut vuosikausiin käytössä. Danja hyppää junan kyytiin ja joutuu elämänsä seikkailuun, jossa mikä tahansa on mahdollista. 

Kerrassaan ihastuttava kirja, jonka seurassa viihtyi hyvin keski-ikäinen tätihenkilökin. Rakastan tällaisia tarinoita, joissa on salaisuuksia ja salaperäisiä asioita. Olisin itse esimerkiksi halunnut koluta lipaston jokaisen laatikon läpi ihan vain nähdäkseni, mitä kaikkea lipastoon oli vuosien saatossa säilötty. Voin kuvitella, kuinka hyvin kirjan tarina uppoaa alakouluikäiseen lukijaan. Kirjassa on mielettömiä juonikuvioita ja hieman jännitystä, mutta ei missään tapauksessa liikaa. Tarina etenee koko ajan, eikä jää junnaamaan paikalle. Yöjuna on seikkailukertomus, joka sopii sekä tytöille että pojille. 

Pidin kirjan henkilöhahmoista, joiden luonteenpiirteet tulivat nopeasti lukijalle selviksi. Danja on rohkea tyttö, joka uskaltaa juksata vanhempiaan ja lähteä yöjunan matkaan, jos tarve vaatii. Nanda puolestaan on puberteettia lähestyvä ärsyttävä isosisko, joka tietää kaiken, eikä todellakaan halua enää leikkiä tyhmiä lasten leikkejä. Danjan ystävä Konrad on puolestaan hieman pikkuvanha, mutta samalla hyvin älykäs, mitä tulee teknisiin laitteisiin.

Kirjasta löytyy myös kuvitusta, jota jokaisessa alakouluikäiselle lapselle suunnatussa kirjassa soisi olevan. Kuvitusta ei ole missään nimessä liikaa. Juuri sopivasti, jotta lukeminen ei käy liian raskaaksi. Hienon seikkailuhenkisen kuvituksen takana on Peter Bergting. 

Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Nattexpressen on ilmestynyt vuonna 2020. Kirjan on suomentanut Anu Koivunen. 

Karin Erlandssonin ja Peter Bergtingin Yöjunan kyytiin ehtii vielä hyvin, jos haluaa lukea kirjaa joulukalenterimaisesti. Lukee vaikka adventtisunnuntaisin pari lukua kerrallaan. 

Kirjabloggaajien joulukalenterin neljännen luukun esittelee Kirjasähkökäyrän Mai.

Eilisen luukun tarjosi Kirjailuja -blogin Viivi. 

Säkenöivää joulunodotusta kaikille ihanille lukijoille. 🎅

 

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2019: 3. luukku

On se aika vuodesta, jolloin kirjabloggaajat ilahduttavat lukijoitaan joulukalenterilla. Tänään on minun vuoroni raottaa joulukalenterin luukkua. Ota siis hyvä asento ja rentoudu hetkeksi joulukalenterin äärellä.

Kuva © Niina T., Yöpöydän kirjat -blogi

Kuka ei voisi muistaa ihania Tammen kultaisia kirjoja? Lasten kuvakirjasarjaa, joiden tarinoita olet lapsena ehkä kuunnellut vanhemman sylissä istuen. Myöhemmin olet kenties itse käännellyt ja lukenut kirjan sivuja. Olet mahdollisesti lukenut kirjoja omalle lapsellesi tai ehkäpä lapsenlapsellesi. Onhan kirjasarjaa julkaistu jo vuodesta 1952 lähtien. Aika paljon on vuosia kulunut ja edelleen kirjasarja on hengissä.

Tänä syksynä on ilmestynyt varsinainen mahtiteos kirjasarjan rinnalle. Disneyn kultainen joulukirja (Tammi, 2019) sisältää yhteensä viisi toinen toistaan jouluisempaa Walt Disneyn joulutarinaa. Neljä tarinaa on aiemmin ilmestynyt Tammen kultaisissa kirjoissa, mutta mukana on myös yksi uusi kertomus Mikki Hiiren jouluposti. Tällaisen kirjan kanssa on ihana odotella joulua.

Aku Ankka ja joulupukki on tarina siitä, kuinka Aku Ankka yrittää juksata joulupukkia. Aku haluaa mielettömän lahjakasan, joten hän käy ympäri maailmaa laittamassa joululahjatoivelistojaan esille. Aikamoista ahneutta Akulta, mutta mitä luulette, kuinka Akun toiveiden kanssa käy?

Lukiessani Mikki Hiiren joulupostia, oli pakko ajatella, olisiko Mikki Hiiri rientänyt apuun Postin lakon aikana vai olisiko hänet leimattu rikkuriksi. Tarinassa nimittäin Mikki Hiirtä pyydetään apuun, kun joulupostit pitää saada toimitettua perille.

Televisiosta tutusta jouluaaton suosikkiohjelmasta Samu Sirkan joulutervehdyksestä monet muistavat Tikun ja Takun ilakoinnin joulukuusessa ja Pluton hermostumisen. Disneyn kultaisesta joulukirjasta löytyy tarina Aku Ankan joulukuusi, jossa Pluto pääsee jälleen kerran hämmentymään Tikun ja Takun käytöksestä.

Kuinkas käy Mortille ja Vertille, kun he lähtevät Minnin ja Mikin kanssa jouluostoksille suureen tavarataloon? Sen voi lukea tarinasta Mikki Hiiri jouluostoksilla.

Joulupukin lelupaja avaa ovet joulupukin pajalle. Pajalle, jossa joulupukki valmistaa tonttujen kanssa leluja, leluja ja leluja. Joulupukki ei kuitenkaan itse ikinä ennätä leikkiä leluilla. Mikä neuvoksi?

Disneyn kultaisen joulukirjan tarinat ovat ihastuttavia, mutta niin on myös kuvituskin. Kauniita, hauskoja ja ilman muuta Disney-henkisiä kuvia kirja pullollaan. Joku voi ajatella, että Disney on liian kaupallista, eikä tällaista pitäisi suosia, mutta itse olen eri mieltä. Tämä kirja kunnioittaa vanhaa kunnon Disneytä. Sitä paitsi Disneyn kultainen joulukirja yhdistää sukupolvia toisiinsa, koska tarinat ovat vanhoja. Niitä samoja, joita vanhemmat lukijat muistavat omasta lapsuudestaan.

Onko sinulla omaa suosikkia Tammen kultaisissa kirjoissa? Itse muistan parhaiten kirjan numero 113 Junalla Timbuktuun. Tätä kirjaa luimme kymmeniä, kenties jopa satoja kertoja veljenpojalleni, joka ei ikinä tuntunut kyllästyvän kirjan tarinaan. Eikä siinä mitään, onhan tarina yksinkertaisesti mukava.

Kirjabloggaajien joulukalenterin neljännen luukun avaa Hemulin kirjahyllyn Henna.

Eilisen luukun tarjosi Kirjasähkökäyrän Mai.

Ihanaa joulunodotusta kaikille 🎅

Kirjabloggaajien joulukalenteri 3. luukku

Tervetuloa lukemaan Kirjabloggaajien joulukalenteria! Istahda joka päivä ennen joulua hetkeksi alas ja nauti kiireettömyydestä tämän ihanan joulukalenterin ääressä. Tämän jälkeen jaksat taas ehkä hieman paremmin puuhastella ja toimia reippain mielin. Tänään aukeaa joulukalenterin luukku numero kolme, jossa muistellaan joulupukkia ja ehkä hieman tonttujakin.

Kuva © Niina T., Yöpöydän kirjat -blogi

Puhu pukille (Tammi, 2000) on Axa Sorjasen koostama ja Tomi Riionheimon kuvittama teos joulupukista. Kirjan kertomukset on kerätty eri-ikäisiltä ihmisiltä ympäri Suomea. Yhteistä kertomuksille ovat muistot joulupukista, ettekä voi edes arvata millaisista muistoista. On kauniita tarinoita, joissa jopa silmäkulmakin voi hieman kostua, mutta on myös tarinoita, joissa joulupukki onkin jotain ihan muuta, mitä perheen pienokaiset ja vanhemmat ovat toivoneet.

Kuvalainaus Tomi Riionheimon kuvituksesta Puhu pukille -kirjassa

Miltä kuulostaa joulupukki, joka jättää lahjojen jakamisen kesken ja ryhtyy kokoamaan junarataa yhdessä perheen pojan kanssa? Junanlähettäjäksi muuttunut pukki saadaan ulos talosta vasta puolenyön tiimoilla. Entä kesähelteillä huopatossuissa ja pukkiasussa kulkeva mies, joka on herännyt jostain pusikosta polttareidensa jäljiltä? Miehen kävellessä kotia kohti japanilainen turisti pysäyttää hänet ja pestaa pukin valokuvaussessioon lapsiensa kanssa. Aikamoisen tilin joulupukki kyseisestä keikasta nappasikin. On myös surullisia tarinoita, joissa lapsen viaton usko joulupukkiin murenee. On jopa tarina, jossa joulupukille täytyy kutsua ambulanssi. Hienojakin tarinoita löytyy. Joulupukin lumihankeen juuttuneen auton takaisin matkaan pelastaa joukko toisia joulupukkeja. Joulunahan on kaikilla hyvä mieli ja tahto auttaa lähimmäistään.

Puhu pukille on kirja, jonka lukee nopeasti. Kirjan tarinat naurattavat, mutta saavat myös vakavaksi. Kirja on juuri sellainen elämänmakuinen teos, joka piirtää melkoisen kuvan siitä, kuinka erilaisia ihmisten joulut voivat olla.

Nyt haluan tietysti itse kertoa kaksi tarinaa. Lyhyitä lupaan sen.

En muista, minkä ikäinen olin, mutta alle kouluikäinen joka tapauksessa. Lastentarhassa kuiskittiin tontuista, jotka kurkkivat ikkunoiden takana ja tekevät muistiinpanoja lapsista. Siitä tietysti, kuka on kiltti ja kuka ei. Eräänä aamuna hoitajat saivat lapsijoukkion siirrettyä tarhan isojen ikkunoiden ääreen. Ette ikinä arvaa! Ikkunoiden takana kurkki punapukuinen ihka elävä tonttu! Jännää! Alkoi hirvittävä hihkuminen ja ehkä ilmassa oli hieman pelkoakin. Tonttu juoksi saman tien läheiseen metsikköön, kun lapset hänet huomasivat. Tästä jäi sellainen jälki sydämeen, etten voi muuta kuin kiittää lastentarhan tätejä, jotka esityksen lapsille järjestivät.

Toinen tarina onkin karumpi. Viisivuotiaana istuin lattialla ja leikin vaaleansinisellä kuplavolkkarilla. Rullasin autoa edestakaisin ja puhuin joulusta ja joulupukista aivan kuin maailmassa ei mitään muuta olisikaan. Onhan se jännittävää aikaa, kun joulu on aivan kohta käsillä. Seitsemänvuotias isoveljeni tuli siihen viereeni ja totesi, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Muistan vieläkin sen hetken, kun kaikki mureni ympäriltäni. Aloin tietysti inttää vastaan, mutta isoveljeni viisaudella ei ole rajoja. Hänellä oli selkeät perusteet sille, mistä kaikki joululahjat tulevat, ja kuinka joulupukki on vain joku, joka on pukenut punanutun ja parran päällensä. Se oli hetki, jolloin päätin, etten ikinä kerro pikkuveljelleni, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Pikkuveljeni taisi uskoa vielä yhdeksänvuotiaanakin joulupukkiin, vaikka varmasti tämän kieltäisi, jos blogiani jaksaisi lukea.

Millaisia muistoja teillä on joulupukista? Onko hyviä vai huonoja? Tällaiset muistot ovat ihania, varsinkin jos myöhemmin pystyy nauramaan muistoille, jotka ovat aiheuttaneet pettymyksiä tapahtumahetkellä.

Eilisen joulukalenteriluukun löydät Riitan Kirja vieköön -blogista.

Neljännen luukun meille paljastaa Kirjasähkökäyrä -blogin Mai.

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!