22.4.2020

Lucinda Riley: Kuun sisar


Lucinda Riley teki sen taas. Itketti minua. Itketti minua sen takia, että herkistyn, kun luen jotain todella koskettavaa ja kaunista. Kuun sisar (Bazar, 2020) on ilmestynyt lopultakin suomeksi. Kirja on Seitsemän sisaren -kirjasarjan viides osa. Kirjasarjan tarinat ovat ehkä jonkun mielestä turhan siirappisia, mutta minä pidän makeasta. On pakko myös sanoa, ettei tätä kirjasarjaa saa missään nimessä sekoittaa romanttisiin harlekiinikirjoihin. Rileyn kirjasarja on laadukasta luettavaa. Ihania satuja aikuisille.

Tiggy on sisarussarjan toiseksi nuorin tai ainakin oletan näin. Pimennossahan on, missä on sisarusparven seitsemäs sisar. Tiggy on varsinainen luonnonlapsi. Hänellä on korkea koulutus, mutta hän ei jaksa laboratorio- tai paperitöitä. Hän haluaa tehdä jotain käsillään ja olla lähellä eläimiä. Tiggy on saanut pestin villieläinten hoitajana lordi Charlie Kinnairdin kartanosta Skotlannin ylämailla. Tiggy on innoissaan työstään, mutta tummia pilviä alkaa häämöttää taivaalla. Charlien vaimo on ilkeä ja sivaltaa sanoillaan. Alkaa vaikuttaa myös siltä, että kartanon tulevaisuus on vaakalaudalla.

Tiggyn adoptioisä on ennen kuolemaansa kirjoittanut jokaiselle tyttärelleen kirjeen. Tiggyn kirjeessä hän kertoo suoraan, minne Tiggyn täytyy jossain vaiheessa matkustaa. Espanjaan Granadaan, Sacromenton luola-alueelle. Sieltä Tiggy saisi vastauksensa sille, mistä hän on lähtöisin. Tiggy ei sinänsä ole kauhean kiinnostunut taustoistaan, mutta asioiden mennessä liian hankaliksi Kinnairdin tilalla, on Tiggy valmis häviämään ja Espanja on hyvä vaihtoehto sille. Tosin ennen tätä, hän on jo saanut jotain tietoa itsestään vanhalta Chillyltä, joka asuu Kinnairdin mailla.

Espanjassa Tiggy tapaa sukulaisia, jotka alkavat kertoa Tiggyn isoäidistä, Luciasta, jonka elämä pyöri flamencotanssin pyörteissä pikkutytöstä lähtien. Lucian lapsuus jäi lyhyeksi, kun hän lähti isänsä kanssa hankkimaan perheelle elantoa flamencon avulla. Espanjan sisällissota ajaa Lucian Portugaliin, josta matka jatkuu vielä paljon kauemmas. Lucian elämä on melkoista sirkusta, eikä hänen rakastettunsa kestä sitä kaikkea hälinää, joka Lucian mustalaisperheessä aina vallitsee. On tehtävä ratkaisuja, jotka voivat muuttaa kaiken tulevan.

Vaikka alusta lähtien oli melko selvää, mitä lopussa tulee tapahtumaan, ahmin kirjan lähes 800 sivua melkoista vauhtia. Kirjan henkilöhahmojen luonteenpiirteet erottuvat hyvin. Jokaisella on oma äänensä ja tapansa käsitellä asioita. Pidin siitä, kuinka kirjassa esitellään holistista hoitoa sekä yhteyksiä henkien maailmaan. Tällaiselle tavalliselle suomalaiselle täti-ihmiselle tällaiset ovat jonkinlaista magiikkaa.

Jostain käsittämättömästä syystä Riley osaa kirjoittaa hyvin vangitsevasti. Riley kuvailee Skotlannin ylämaita ja Espanjan Sacromontea upealla tavalla. Olen aina haaveillut matkustavani joskus Skotlantiin, mutta en Espanjaan. Nyt tekisi mieli nähdä molemmat maat tai Espanjasta riittäisi ihan pelkästään Sacromonten luolat ja upeat auringonlaskut. Skotlannista mieluiten kaikki mahdollinen. En yhtään ihmettele, että Riley on matkustanut niihin paikkoihin, joista Seitsemän sisaren -kirjasarjassa kertoo. Hän on osannut maalata upeat näyt paperille tai sanelukoneelle. Hänhän kirjoittaa kirjansa sanelemalla.

Se on tietysti todettava, että vaikka kirjassa onkin hurjan paljon sivuja, tunsin omituista tyhjyyttä, kun suljin kirjan kannet luettuani kirjan loppuun. Mitä tämän jälkeen voisi ylipäätään lukea? Jäi tunne, että haluan jäädä kellumaan tähän satumaiseen tunnelmaan. Onneksi ensi syksyyn ei ole enää pitkä matka. Silloin ilmestyy suomeksi sarjan kuudes osa Auringon sisar.

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Moon Sister on ilmestynyt vuonna 2018. Kirjan on suomentanut Hilkka Pekkanen. Laura Noponen on upeiden kansipapereiden takana.

Kuun sisar osoittaa jälleen kerran sen, kuinka aikuiset ihmiset tarvitsevat satuja. Sanomattakin selvää on tätä kirjaa ei kannata jättää väliin, jos olet pitänyt muista Seitsemän sisaren -kirjasarjan kirjoista. Aivan uskomattoman hienoa lukunautintoa koronauutisten keskellä.




Lämmin kiitos kustantajalle ihanasta lukuelämyksestä.

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut pari Rileyn kirjaa ja pidin niistä. Olen samaa mieltä siinä, että vaikka olen aikuinen, tarvitsen myös satuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riley osaa kertoa tarinoita siten, ettei lukemaansa voi jättää kesken. Tällaiset tarinat ovat ihania, kun on hieman alakuloinen olo.

      Poista
  2. Kiva kuulla, että olet löytänyt näin mieluisan sarjan! Itse en ole Rileytä lukenut vielä lainkaan, mutta hänen kirjansa ovat olleet sen verran esillä blogeissa, että olen vähitellen alkanut kiinnostua. Tämä voisi olla oivallista kesäluettavaa. :) Itsekin muuten haavailen Skotlannin matkasta! Pitäisi vaan saada mieskin innostumaan kohteesta ja siinä voi olla tekeminen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka Rileyn romaanit ovatkin selkeästi viihdettä, osaa hän kirjoittaa mukavia tarinoita. Etenkin nyt korona-aikana tarvitsen tällaista luettavaa. Kevyttä, eikä liian vakavaa.

      Poista
  3. Riley osuu ja uppoaa täydellisesti minun lukuromaanisuoneeni! Luen ja kuuntelen monenlaista kirjallisuutta, yhtä lailla näitä upeita tarinoita kuin "vakavampaa" tai "vaativampaa" ja usein valitsen yhden luetun jälkeen jotain aivan erityylistä. Enkä suostu ajattelemaan, että lukuromaaneista nauttiminen leimaisi lukijaa mitenkään negatiivisesti, vaikka sellaistakin ajatusta olen välillä nähnyt, että lukuromaanit nähdään "roskaromaaneina".

    Luin itse juuri toisen kirjani tästä sarjasta, oikeasti neljännen eli tätä edeltäneen Helmen sisaren. Kakkososa odottaa kirjastossa, että saamme luvan kohdata ja tämän osan kuten Helmen sisarenkin sain kustantajalta, joten kyllä tämänkin luen vielä tänä vuonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin samanalainen lukija. Välillä luen kevyempiä kirjoja, ja toisinaan taas vakavampaa. Olen aina ihmetelleyt, miksi lukija kyseenalaistetaan, jos hän lukee viihdyttävää tekstiä.

      Seitsemän sisaren sarja on yksinkertaisesti kiehtova.

      Poista