28.3.2020

Tuomas Marjamäki: Myöhäistä katua


Mikä on parasta korona-aikana? Hyvät kirjat ainakin. Tuomas Marjamäen Myöhäistä katua (Docendo, 2020) on sellainen kirja, joka on juuri sopivaa luettavaa nyt. Viihdyttävää, ilkikurista ja tunnelmallista. Vinkkinä kerrottakoon, että löytyy myös E-kirjana

Kauno Brandt on lähes satavuotias. Mies oli aikoinaan yksi Suomen merkittävimpiä elokuvatähtiä, kunnes päätti jättää elokuvauran taakseen ja keskittyä tavanomaisempiin töihin. Eikä kukaan enää edes muista koko miestä, koska kaikki luulevat miehen kuolleen. Ei tarvita kuitenkaan kuin pieni poikkeama miehen arkirutiineihin, niin ratas pyörähtää liikkeelle ja Kauno Brandt on jälleen uutisotsikoissa. Miten tällainen sopii iäkkäälle miehelle, joka on yrittänyt kaikin tavoin pysyä pois julkisuudesta ja varjella salaisuuksista suurinta?

Kauno Brandt on juuri sellainen harmaahapsinen kohtelias herrasmies, josta luulisi kaikkien naisten pitävän. Asia ei kuitenkaan välttämättä aina ole niin, koska maailmahan on vaaroja täynnä, ja tällainen voi olla jonkun mielestä hyvinkin epäilyttävää. Kaiken lisäksi Kaunon päätyminen uutisotsikoihin aiheuttaa iltapäivälehden toimituksessa eripuraa. Esko Kärkkäinen on Suomen tunnetuin ja hävyttömin juorutoimittaja, joka haluaa osansa Kaunosta tai ainakin Kaunon salaisuudesta. Ella Pöyhönen on puolestaan aloitteleva toimittajakokelas, joka haluaa pelastaa Kaunon suuremmilta vaikeuksilta. Onhan Ellan syytä se, että Kauno otsikoihin päätyi.

Kirjan tarina on kerrassaan mainio. Eletään vuotta 2020, mutta Kaunon mietteissä päädytään usein 1950-luvulle ja Liisankadun elokuvastudiolle. Kirjassa vilahtelevat myös esimerkiksi ohjaaja T. J. Särkkä, Siiri Angerkoski ja Mika Waltari, joiden luonteenpiirteet tulevat lukijalle nopeasti hyvinkin tutuiksi. Tuomas Marjamäki kuvaa 1950-lukua siten, että lukija voi aistia menneen ajan joka solullaan. Kotimaiset, mustavalkoiset elokuvat alkavat elää omaa elämäänsä lukijan ajatuksissa. Välillä voi poiketa Eliteen tapaamaan tuttuja ja kuuntelemaan jazzia.

Herkullisten henkilöhahmojen ja hienon tarinan lisäksi kirjaan on hienosti saatu ujutettua ajatusta wanna be -julkkiksista. Siis sellaisista, joista kukaan ei halua tietää mitään, mutta kaikki kuitenkin lukevat juorut, jotka heistä on kirjoitettu. Siis jos lukevat. Ainakin wanna be -julkkikset itse lukevat. Toisena ääripäänä kirjassa on julkisuuden henkilö, josta ei kukaan saa mitään irti. Jokainen voi itse miettiä, kumpi on kiehtovampaa. Ollako salaperäisyyksien sumussa vai jakaako itsestään aivan kaikki koko maailmalle tai ainakin koko Suomelle?

Kirjan nimi Myöhäistä katua on oiva. Sellaista sanoilla leikittelyä, jolle itse lämpenen hyvin nopeasti. Kirjasta löytyy enemmänkin tällaisia nokkeluuksia, jotka nostavat hymyn huulille. Pidän muutenkin tavasta, jolla Marjamäki vie tarinaa eteenpäin. Lukeminen on helppoa, eikä lukijan tarvitse miettiä jokaisen sanan painoa tai tarkoitusta syvällisesti. Tämä kirja on helppo luokitella mukaviin lukukokemuksiin.

Kirjan kannet ansaitsevat erityiskiitoksen. Jyri Alanne on kirjan graafisen suunnittelun takana. Kirjan paperikannet luovat salaperäisen tunnelman, mutta vielä hienompi yllätys tulee esiin, kun poistaa kansipaperit. Kirjan kannessa on hopeanhohtoisen herrasmiehen figuuri.

Myöhäistä katua on veijaritarina, joka on hyvin kirjoitettu, ja jonka tarina jaksaa kantaa alusta loppuun saakka. Tätä kirjaa on helppo suositella kaikille huumorin ja sanaleikittelyjen ystäville. Niin, ja löytyy kirjasta rakkauttakin. Monenlaista.




Kiitos kustantajalle mukavasta lukuelämyksestä.







16 kommenttia:

  1. Olen jo silmäillyt pari bloggausta tästä, ja tuet ajatusta että kirja vaikuttaisi kiinnostavalta, sen verran noita vanhoja suomifilmejä on tullut harrastettua ja hyvä veijaritarina kelpaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on varsin on kiehtova ja veijaritarinat sopivat jollain tavoin tähän päivään erittäin hyvin. :)

      Poista
  2. Oi, tämähän vaikuttaa hauskalta juuri noiden takaumien ansiosta. Nautin romaaneista, joissa kuvataan elävästi historiaa ja 50-luku tuntuu jotenkin erityisen kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mukava kirja kaikkien koronauutisten keskellä. 50-lukua on hyvin kuvattu kirjassa.

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä, ihan on minulle tuntematon kirjailija, samoin kuin on kirjakin. Todella kiinnostavalta vaikuttaa tuo 50-luvun kuvaus. Kiitos hyvästä lukuvinkistä. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas Marjamäki on kirjoittanut useita tietokirjoja, mm. Spede Pasasen ja Simo Salmisen elämäkerrat sekä tietokirjan Kummelista. Lisäksi on esikoisromaani Siitä tulikin farssi. Itse hieman kutkuttaisi lukea Speden elämäkerta.

      Ihanaa palmusunnuntaita sinulle.

      Poista
  4. Minä olen tätä katsellut, mutta lähinnä niin että syöttäisin sen jossain vaiheessa miehelleni äänikirjana :) Hän tykkää noista vanhoista suomifilmeistäkin ja uskon että tämä olisi muutenkin hälle passeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en ole muuten ihan varma, saako tuota muuna kuin e-kirjana eli voi olla, ettei äänikirjaa ole tehty. Ainakaan vielä, mutta toivottavasti tehdään, koska tämä sopisi varmasti hyvin myös kuunneltavaksi.

      Poista
  5. Aa, tämä on se kirja, josta Henrika Tulivirta haastatteli tekijäänsä. Kirjan nimi meni videossa ohitse, niin vasta kun luin postaustasi pidemmälle, alkoi tarina kuulostaa tutulle. Kiva, että kirjan kannessakin on tuo kuva, ei vain pölytakissa.

    Koronan harvoja positiivisia uutisia on ollut kirjamyynnin kasvu. Harmi, että moni kirjatapahtuma (messuja, kirjajulkkareita jne.) peruttiin ja kirjastot menin kiinni, mutta jospa tekijät saisivat edes myyntien kautta sitten tukea. Toivottavasti moni on myös herätellyt pitkään tauolla olleen lukuharrastuksen tai aloittanut ihan uutena sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana nimitys tuo pölytakki! Otan heti käyttöön. Olisi ollut kyllä kiva nähdä kyseinen haastattelu.

      Minä muuten toivon ihan samaa, että ihmiset löytäisivät uudestaan lukemisen. Olisi myös mahtavaa, jos korona toisi hyvänä asiana sen,e ttä kirjamyynti kasvaisi.

      Poista
    2. Joskus kuulin paperikannen englanninkielisen nimen dust jacket ja siitä asti olen käyttänyt siitä suoraa suomennosta. Tuntui mukavan söpöltä. Tässä linkki siihen videoon: https://www.helsinkikanava.fi/fi/web//helsinkikanava/player/vod?assetId=47704072

      Poista
    3. Loistava nimitys ja todellakin söpö.

      Ja kiitos linkistä. Katson tuon jossain vaiheessa, kun mikään ei häiritse keskittymistäni. :)

      Poista
  6. Oi, olen vanhojen Suomi-filmien fani, joten tämä kiinnostaa kovasti. En ollut kirjasta aiemmin kuullutkaan, täytyypä laittaa nimi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kirja onkin kuvitteellinen, niin siinä on mukana ihan oikeaa tietoa. 50-luvun Suomi-filmit ovat vain jotain niin suomalaista. <3

      Poista
  7. Hyvän mielen kirjallisuus tuntuu trendaavan suuresti, ja itsekin hommasin juuri paperisena teoksia, joita en normioloissa hommaisi. Paperisena siksi, että mulle jopa äänikirjan kuuntelu johtaa juuri nyt vain koronauutisten seuraamiseen. Itse tykkään eniten ennen II MS:aa sijoittuvasta viihdekirjallisuudesta, juuri meni eka komisario Palmu ja Terttu Autereen dekkareista olen myös pitänyt. Tässä teoksessa näyttää olevan samaa tenhoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komisario Palmut ovatkin loistavaa luettavaa. Nyt, jos olisi kirjasto auki, niin sinne pitäisi mennäkin lainaamaan Palmuja. :)

      Hyvän mielen kirjallisuus tuo jotain lohtua näinä kauheina aikoina. Saa edes hetkeksi ajatukset muualle.

      Poista