Tuomas Marjamäki: Myöhäistä katua

Mikä on parasta korona-aikana? Hyvät kirjat ainakin. Tuomas Marjamäen Myöhäistä katua (Docendo, 2020) on sellainen kirja, joka on juuri sopivaa luettavaa nyt. Viihdyttävää, ilkikurista ja tunnelmallista. Vinkkinä kerrottakoon, että löytyy myös E-kirjana

Kauno Brandt on lähes satavuotias. Mies oli aikoinaan yksi Suomen merkittävimpiä elokuvatähtiä, kunnes päätti jättää elokuvauran taakseen ja keskittyä tavanomaisempiin töihin. Eikä kukaan enää edes muista koko miestä, koska kaikki luulevat miehen kuolleen. Ei tarvita kuitenkaan kuin pieni poikkeama miehen arkirutiineihin, niin ratas pyörähtää liikkeelle ja Kauno Brandt on jälleen uutisotsikoissa. Miten tällainen sopii iäkkäälle miehelle, joka on yrittänyt kaikin tavoin pysyä pois julkisuudesta ja varjella salaisuuksista suurinta?

Kauno Brandt on juuri sellainen harmaahapsinen kohtelias herrasmies, josta luulisi kaikkien naisten pitävän. Asia ei kuitenkaan välttämättä aina ole niin, koska maailmahan on vaaroja täynnä, ja tällainen voi olla jonkun mielestä hyvinkin epäilyttävää. Kaiken lisäksi Kaunon päätyminen uutisotsikoihin aiheuttaa iltapäivälehden toimituksessa eripuraa. Esko Kärkkäinen on Suomen tunnetuin ja hävyttömin juorutoimittaja, joka haluaa osansa Kaunosta tai ainakin Kaunon salaisuudesta. Ella Pöyhönen on puolestaan aloitteleva toimittajakokelas, joka haluaa pelastaa Kaunon suuremmilta vaikeuksilta. Onhan Ellan syytä se, että Kauno otsikoihin päätyi.

Kirjan tarina on kerrassaan mainio. Eletään vuotta 2020, mutta Kaunon mietteissä päädytään usein 1950-luvulle ja Liisankadun elokuvastudiolle. Kirjassa vilahtelevat myös esimerkiksi ohjaaja T. J. Särkkä, Siiri Angerkoski ja Mika Waltari, joiden luonteenpiirteet tulevat lukijalle nopeasti hyvinkin tutuiksi. Tuomas Marjamäki kuvaa 1950-lukua siten, että lukija voi aistia menneen ajan joka solullaan. Kotimaiset, mustavalkoiset elokuvat alkavat elää omaa elämäänsä lukijan ajatuksissa. Välillä voi poiketa Eliteen tapaamaan tuttuja ja kuuntelemaan jazzia.

Herkullisten henkilöhahmojen ja hienon tarinan lisäksi kirjaan on hienosti saatu ujutettua ajatusta wanna be -julkkiksista. Siis sellaisista, joista kukaan ei halua tietää mitään, mutta kaikki kuitenkin lukevat juorut, jotka heistä on kirjoitettu. Siis jos lukevat. Ainakin wanna be -julkkikset itse lukevat. Toisena ääripäänä kirjassa on julkisuuden henkilö, josta ei kukaan saa mitään irti. Jokainen voi itse miettiä, kumpi on kiehtovampaa. Ollako salaperäisyyksien sumussa vai jakaako itsestään aivan kaikki koko maailmalle tai ainakin koko Suomelle?

Kirjan nimi Myöhäistä katua on oiva. Sellaista sanoilla leikittelyä, jolle itse lämpenen hyvin nopeasti. Kirjasta löytyy enemmänkin tällaisia nokkeluuksia, jotka nostavat hymyn huulille. Pidän muutenkin tavasta, jolla Marjamäki vie tarinaa eteenpäin. Lukeminen on helppoa, eikä lukijan tarvitse miettiä jokaisen sanan painoa tai tarkoitusta syvällisesti. Tämä kirja on helppo luokitella mukaviin lukukokemuksiin.

Kirjan kannet ansaitsevat erityiskiitoksen. Jyri Alanne on kirjan graafisen suunnittelun takana. Kirjan paperikannet luovat salaperäisen tunnelman, mutta vielä hienompi yllätys tulee esiin, kun poistaa kansipaperit. Kirjan kannessa on hopeanhohtoisen herrasmiehen figuuri.

Myöhäistä katua on veijaritarina, joka on hyvin kirjoitettu, ja jonka tarina jaksaa kantaa alusta loppuun saakka. Tätä kirjaa on helppo suositella kaikille huumorin ja sanaleikittelyjen ystäville. Niin, ja löytyy kirjasta rakkauttakin. Monenlaista.

Kiitos kustantajalle mukavasta lukuelämyksestä.

Pauli Hanhiniemi: Kerran elettyä

Pari viikkoa sitten ilmestyi Pauli Hanhiniemen omaelämäkerrallinen kirja Kerran elettyä (Docendo, 2016). Elänköhän jossain vanhenemisen kriisissä, koska tähänkin kirjaan oli pakko tarttua nuoruusmuistojen vuoksi? Oli miten oli, olen taas kerran innoissani. Kerran elettyä tuo lukijalle hienoja välähdyksiä Pauli Hanhiniemen elämästä ja urasta. Kirjan kuvituksesta on vastannut Jiri Halttunen.

Pauli Hanhiniemi muistelee kirjassaan lapsuuttaan, nuoruuttaan ja aikuisuuttaan. Pauli ja hänen pikkusiskonsa ovat saaneet käyttää mielikuvitustaan ja keksiä tekemistä päiviksi, jolloin opettajavanhemmat ovat olleet töissä. Aikamoista meno on välillä ollutkin Hanhiniemen perheessä. Lukioikäistä Hanhiniemeä ei koulu jaksanut kiinnostaa, joten nuorukainen vaihtoi vapaalle ja lähti tutustumaan työelämään. Vähitellen musiikkitouhut veivät miehen mennessään. Syntyi Kolmas nainen, joka vei Hanhiniemeä monia vuosia. Kolmannesta naisesta Hanhiniemi siirtyi kuin huomaamatta uuteen kokoonpanoon, jonka nimeksi tuli Pauli Hanhiniemen Perunateatteri. Kuin yllättäen tämäkin yhtye piti yhtä pitkään. Seuraava siirtymä olikin musiikillisesti erilaiseen ryhmään. Hehkumoon, joka esitti nykyaikaistettua kansanmusiikkia. Monia erilaisia bändikokoonpanoja on miehen elämään mahtunut, mutta on mies tehnyt paljon muutakin. Hanhiniemi on tehnyt esimerkiksi paljon sanoituksia tilaustöinä ja ollut mukana erilaisissa teatteriproduktioissa.

Kerran elettyä avaa Pauli Hanhiniemen uran lukijalle täysin uudessa valossa tai ainakin minulle avasi. En ollut ollenkaan ymmärtänyt, kuinka tuottelias mies on ollut. Välillä jopa niin tuottelias, että uupumus on meinannut ottaa miehestä vallan. Hanhiniemi kertoo kirjassaan myös paljon ulkomaille tehdyistä keikkamatkoista. Mielenkiintoista luettavaa ja avaa taas uuden näkökulman mieheen. Pidin myös siitä, kuinka kirjasta pystyi rivien välistä lukemaan Hanhiniemen vanhenemisesta ja henkisestä kasvusta. Kyllä se vain niin on, että ikä tuo viisautta, vaikka tämä olisi kulunut klisee tahansa.

Pauli Hanhiniemi kirjoittaa hyvin rehellisellä ja suomalaisella tavalla. Tavalla, jollainen hänen on itsekin oltava, koska ei tuollaista tekstiä voisi suoltaa, jos mies itse ei olisi sellainen. Rehti suomalainen mies. Pidin kovasti kirjoitustavasta. Suoraa ja konstailematonta, mutta kuitenkin tekstissä on sitä jotain, joka laittaa lukijan jatkamaan lukemista. Kirjan tarinat ovat mukaansatempaavia. Itselleni ainakin hymy nousi suupieliin useamman kerran, mutta välillä mieltä kaihersi myös ahdinko.

Kirjassa on paljon Pauli Hanhiniemen lyriikoita. Pidin näiden lukemisesta samalla kun tapailin mielessäni kappaleiden säveliä. Moni unohtamani kappale palasi mieleeni, enkä voinut välttyä nostalgisilta ajatuksiltakaan. Mielestäni lyriikoissakin on huomattavissa se, kuinka Hanhiniemi on vanhentunut ja ikää on tullut. Pauli Hanhiniemi on aikuinen mies, jonka teksteissä aikuisuus ja eletty elämä näkyy. Hanhiniemi itse kertoo kirjassaan, kuinka hänen sanoituksissaan on usein ajatuksia, joita hän on pyöritellyt mielessään.

Pauli Hanhiniemen Kerran elettyä kannattaa ehdottomasti lukea, jos on kiinnostunut suomipopista tai musiikista ylipäätään. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Pauli Antero Mustajärvi: Pate Ikurista

Syyskuun lopulla ilmestyi kirja, joka nosti mieleen hurjat nuoruusvuodet vai olivatko ne niin hurjat kuitenkaan? Pauli Mustajärven Pate Ikurista (Docendo, 2016) oli avattava, koska olihan Popeda kuulunut nuoruudessani 1980-luvulla kovimpaan suosikkibändiini ikinä. Ja jos on Popeda, on Pate, mutta on Pate paljon paljon muutakin. Sen tulee tietämään viimeistään, kun kirjan lukee. Kirja on kirjoitettu toimittaja Tina Finnin avustamana. Kirjassa on myös paljon kuvitusta, josta on vastannut valokuvaaja Harri Hinkka.

Pate Ikurista on rakennettu hienoksi kokonaisuudeksi. Jokainen luku läpikäy Paten elämän tärkeitä ja osin kipeitäkin merkkipaaluja. Ikurissa on Paten koti ja sieltä kaikki on alkanut. Paten mielikuvitus on ollut vilkas pienestä pojanviikarista lähtien. Musiikkikuviot alkoivat kiinnostaa nuorta miehenalkua melko varhaisessa vaiheessa, mutta vanhempien auktoriteetin sanelemana Paten oli kuitenkin opiskeltava ammatti itselleen. Popedasta Pate parhaiten tunnetaan, joten on selvää, että Popedalle on kirjassa omistettu oma lukunsa. Popedan rinnalla Pate on levyttänyt useita soololevyjä. Levyjä, joiden musiikillinen anti on Mustajärven Paulia hienoimmillaan.

Mutta on Pate muutakin kuin Popedaa ja soololevyjä. Monipuolinen Pate on myös esiintynyt valkokankaalla ja teatterin lavalla. Julkisuus on pakollinen paha, kun kyseessä on Pate Mustajärvi, mutta sekin on vain kestettävä. Onneksi elämässä on kuitenkin muutakin. Moottoripyörät ja vuosimallin 1962 Buick Electra ovat Paten kalliilta vaikuttava, mutta mahtava harrastus. Miehellä on myös pakopaikka, jonne mieli halajaa, kun meno on kiivaimmillaan. Mustajärven sukutilalla Pate voi olla oma itsensä. Täällä sukulaiset eivät nosta miestä jalustalle, vaan pudottavat nopeasti maankamaralle, jos herra itse yrittää jollain tavoin pokkuroida ja pörhistellä.

Pauli Mustajärven kirja oli minulle nostalginen lukuelämys. Nuoruusmuistot tulivat mieleeni. Oli myös sellaisia tapauksia, joiden olemassaolon olin jo unohtanut, mutta kirja herätteli mieleni muistilokeroita ja asioita muistui mieleeni. Vaikka tiesinkin Paten julkisesta elämästä erittäin paljon, oli mielenkiintoista lukea Patesta, jota koko kansa ei tunne. Arvostus miestä kohtaan nousi entisestään. Pidin myös siitä, kuinka Pate kertoo kirjassa vanhenemisesta. Vanheneminen on arvokasta. Ihmisen ei tarvitse jaksaa kaikkea sitä, mitä on nuorena jaksanut. Lisäksi vanheneminen tuo sellaista viisautta, jota nuorilta sälleiltä puuttuu.

Pate Ikurista on helppo- ja nopealukuinen kirja. Kirjan kuvitus elävöittää kirjaa ja tuo tekstin rinnalla esiin Paten monet kasvot. Pidin myös musiikkikappaleiden pätkistä, joita on siroteltu lukujen alkuihin sopiviksi iskupätkiksi. Kirja ei ole perinteisen romaanin kokoinen, vaan isompi, joten sängyssä lukeminen voi olla hankalaa. Itseäni kirjan iso koko ei kyllä haitannut yhtään. Kirjan rakenne on hyvä ja monipuolinen. Jokainen luku on omistettu omalle aiheelleen. Pate muistelee ja kertoo lukuihin liittyviä tarinoita omin sanoin. Luvusta toiseen siirtyminen on luontevaa ja kirjasta on saatu eheä kokonaisuus.

Pauli Mustajärven Pate Ikurista on mahtava lahjaidea joulupukin konttiin, jos tiedät lahjan saajan pitävän Mustajärven musiikista. Ja jos joulupukkiin ei usko, kannattaa kirja lukea ihan jo vain sen takia, että kyseessä on kuitenkin yksi Suomirockin ledengoista. 

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.