Pari viikkoa sitten ilmestyi Pauli Hanhiniemen
omaelämäkerrallinen kirja Kerran elettyä
(Docendo, 2016). Elänköhän jossain vanhenemisen kriisissä, koska tähänkin kirjaan
oli pakko tarttua nuoruusmuistojen vuoksi? Oli miten oli, olen taas kerran
innoissani. Kerran elettyä tuo
lukijalle hienoja välähdyksiä Pauli Hanhiniemen elämästä ja urasta. Kirjan
kuvituksesta on vastannut Jiri Halttunen.
Pauli Hanhiniemi muistelee kirjassaan lapsuuttaan,
nuoruuttaan ja aikuisuuttaan. Pauli ja hänen pikkusiskonsa ovat saaneet käyttää
mielikuvitustaan ja keksiä tekemistä päiviksi, jolloin opettajavanhemmat ovat
olleet töissä. Aikamoista meno on välillä ollutkin Hanhiniemen perheessä.
Lukioikäistä Hanhiniemeä ei koulu jaksanut kiinnostaa, joten nuorukainen
vaihtoi vapaalle ja lähti tutustumaan työelämään. Vähitellen musiikkitouhut
veivät miehen mennessään. Syntyi Kolmas nainen, joka vei Hanhiniemeä monia
vuosia. Kolmannesta naisesta Hanhiniemi siirtyi kuin huomaamatta uuteen
kokoonpanoon, jonka nimeksi tuli Pauli Hanhiniemen Perunateatteri. Kuin
yllättäen tämäkin yhtye piti yhtä pitkään. Seuraava siirtymä olikin
musiikillisesti erilaiseen ryhmään. Hehkumoon, joka esitti nykyaikaistettua
kansanmusiikkia. Monia erilaisia bändikokoonpanoja on miehen elämään mahtunut,
mutta on mies tehnyt paljon muutakin. Hanhiniemi on tehnyt esimerkiksi paljon
sanoituksia tilaustöinä ja ollut mukana erilaisissa teatteriproduktioissa.
Kerran elettyä
avaa Pauli Hanhiniemen uran lukijalle täysin uudessa valossa tai ainakin
minulle avasi. En ollut ollenkaan ymmärtänyt, kuinka tuottelias mies on ollut.
Välillä jopa niin tuottelias, että uupumus on meinannut ottaa miehestä vallan.
Hanhiniemi kertoo kirjassaan myös paljon ulkomaille tehdyistä keikkamatkoista.
Mielenkiintoista luettavaa ja avaa taas uuden näkökulman mieheen. Pidin myös
siitä, kuinka kirjasta pystyi rivien välistä lukemaan Hanhiniemen
vanhenemisesta ja henkisestä kasvusta. Kyllä se vain niin on, että ikä tuo
viisautta, vaikka tämä olisi kulunut klisee tahansa.
Pauli Hanhiniemi kirjoittaa hyvin rehellisellä ja
suomalaisella tavalla. Tavalla, jollainen hänen on itsekin oltava, koska ei
tuollaista tekstiä voisi suoltaa, jos mies itse ei olisi sellainen. Rehti
suomalainen mies. Pidin kovasti kirjoitustavasta. Suoraa ja konstailematonta,
mutta kuitenkin tekstissä on sitä jotain, joka laittaa lukijan jatkamaan
lukemista. Kirjan tarinat ovat mukaansatempaavia. Itselleni ainakin hymy nousi
suupieliin useamman kerran, mutta välillä mieltä kaihersi myös ahdinko.
Kirjassa on paljon Pauli Hanhiniemen lyriikoita. Pidin
näiden lukemisesta samalla kun tapailin mielessäni kappaleiden säveliä. Moni
unohtamani kappale palasi mieleeni, enkä voinut välttyä nostalgisilta
ajatuksiltakaan. Mielestäni lyriikoissakin on huomattavissa se, kuinka Hanhiniemi
on vanhentunut ja ikää on tullut. Pauli Hanhiniemi on aikuinen mies, jonka
teksteissä aikuisuus ja eletty elämä näkyy. Hanhiniemi itse kertoo kirjassaan,
kuinka hänen sanoituksissaan on usein ajatuksia, joita hän on pyöritellyt
mielessään.
Pauli Hanhiniemen Kerran
elettyä kannattaa ehdottomasti lukea, jos on kiinnostunut suomipopista tai musiikista
ylipäätään. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
