26.1.2020

Katja Lahti: Lasitehdas


Kaivoin lukemattomien kirjojen pinosta Katja Lahden Lasitehtaan (S & S, 2018), jota ehdotin tammikuun lukupiirikirjaksi. Ihan vain sen takia, että kirjan ilmestymisestä on jo pari vuotta, niin sen kuvittelisi saavan suhteellisen helposti lainattua myös sellaisista kirjastoista, joissa kirjoja saa aina jonottaa. Ilmeisesti myös sai, koska en muista, että kukaan olisi kertonut, että oli vaikeuksia saada kirja lainattua. Kaikkia kirjoja ei kuitenkaan voi itselleen hankkia, vaikka kirjat kuinka ihania ovatkin.

Lasitehtaassa tutustutaan kahteen täysin erilaiseen suomalaiseen perheeseen. On Irinan ja Juhanin duunariperhe. Juhani on lasityöläinen ja Irina kampaaja. Työttömyyskin on perhettä koetellut, eikä aina ole ollut rahaa, millä mällätä. Tämä on koetellut etenkin Juhania, joka olisi halunnut rakentaa perheelleen omakotitalon poreammeineen. Loton päävoitto turvaa kuitenkin lopulta perheen tulevaisuuden, mutta muuttaako se muuten ihmistä?

Christina ja Roger edustavat sellaista suomalaisväestöä, joka tuntuu voittavan aina. Roger on syntynyt kultalusikka suussa ja perheen taloudellinen vakaus on taannut sen, ettei ikinä ole tarvinnut miettiä, voiko jotain tehdä tai ostaa. Aina on varaa. Rogerin suvussa kuitenkin kunnioitetaan perinteitä, eikä mikään saisi muuttua. Christinan on vaikea sopeutua tällaiseen. Mitä tapahtuu, kun tällaiset perheet väistämättä joutuvat tutustumaan toisiinsa? Ovathan perheiden lapset Juha ja Lotta alkaneet seurustella toistensa kanssa.

Lukupiirissä hämmästeltiin sitä, kuinka hienon esikoisromaanin Katja Lahti on kirjoittanut. Itse tämän ymmärsin hyvin. Katja Lahti on kirjoittanut pitkään Project Mama -blogia, ja vaikka itse en ole mikään kaksinen kirjoittaja, niin blogin pitäminen edesauttaa kirjoittamista. Ainakin luulen niin. Se, mikä kirjan lukemisessa häiritsi ainakin aluksi, oli monien henkilöiden suma. Piti aina hieman palata taaksepäin ja tarkastaa, kuka on äänessä milloinkin, ja kehen kyseinen henkilö liittyy. Tämäkin ongelma tuli ratkottua, mitä pidemmälle kirjaa luki, koska henkilöt tulivat lukijalle tutuiksi. 

Kirjan henkilöhahmot ovat mainioita. Juhani on sympaattinen jäyhä jöpöttäjä ja raiteillaan eteenpäin puksuttava mies. Mies, joka kuvitteli, että omakotitalo ja poreamme olisi vastaus kaikkeen. Christina on turhantärkeä nainen, joka on nostanut itsensä jalustalle. Lapsuudentraumat synkistävät naisen elämää, mutta niistä ei voi puhua kenellekään. Irina on puolestaan selviytyjä. Päämäärätietoinen ja sisukas, kun sille päälle ryhtyy. 

Hauskinta kirjassa on ehdottomasti se, kuinka eri piireistä olevat ihmiset sovitetaan yhteen. Rogerin ja Christinan suomenruotsalainen perhe oli sinänsä klisee, koska eivät kaikki suomenruotsalaiset ole kirjassa kuvatun kaltaisia. Toisaalta tällainen räikeä vastakkainasettelu on luonut mahtavia ja mehukkaita kohtauksia, joille ei voinut lukiessa muuta kuin nauraa.

Katja Lahti on kuvannut hyvin myös sitä, kuinka Lotta laskeutui hienostopiireistä tavallisen kansan pariin ja Juha ikään kuin otti loikan luokkatasolta ylemmäksi opiskelujen ja työpaikan avulla. Tosin Juhan isä Juhani oli ohjannut, mitä pojan kannattaisi lukea, jotta pärjäisi elämässä. Juha kuvataan myös hienona isän mallina. Hänelle kokonaisvaltainen isyys tuntui istuvan helposti.

Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää nauramista. Kirjassa on paljon ikäviä asioita. On lamaa ja työttömyyttä. On onnetonta lapsuutta, juopottelua, riitelyä ja köyhyyttä. Itse olin merkannut kirjaan sivun, jossa Juha on mennyt 1990-luvulla ystävänsä syntymäpäiville. Lahjaan ei ollut varaa, joten hänellä oli kierrätyslahja. Vuonna 2020 kierrätys on nykypäivää ja sille annetaan arvoa. Ehkä lapsetkin saattavat viedä nykyisin syntymäpäivälahjoiksi kierrätyslahjoja, mutta sitä se ei ollut 1990-luvulla.

Katja Lahden Lasitehdas on kirja monelle lukijalle. Kirjassa on naisten kasvukertomuksia, huumoria ja yhteiskunnallista ahdistusta. Yhtään pahaa ei tehnyt myöskään vertauskuvalliset kuvaukset lasin olemuksesta.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).




7 kommenttia:

  1. Kiitos kirjavinkistä! Vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta. Kirjan lukemisen aloittaessaan osaa jo varautua, kun kerroit kirjassa olevan henkilöiden suma. Kuten kirjoitit, niin kaikkia kirjoja ei voi itselleen hankkia. Onneksi on hyvät kirjastopalvelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasitehdas on todella hyvä kirja. Selkeää suomen kieltä ja hienoa kerrontaa. Toivottavasti pidät lukemastasi, jos kirjan päädyt lainaamaan. Ja onneksi meillä tosiaan on kirjastot olemassa.

      Poista
    2. Eilen oli ensimmäinen kirjastokässäilta (lisää aiheesta blogissani), joten kirjojen äärellä kirjastossa ollaan kevättalven aikana monta kertaa. Eilen katselin pääasiassa kädentaitoihin liittyviä harrastekirjoja, mutta ensi viikolla katselen kirjoja muiltakin hyllyiltä. Hyvää viikon jatkoa sinulle!

      Poista
    3. Kävinkin katsomassa postaustasi. Mahtavia tuollaiset kässäillat, jossa samanhenkiset kokoontuvat käsitöiden äärelle.

      Ihanaa viikon jatkoa sinullekin!

      Poista
  2. Hyvä, että bongasit kierrättämisen. Kyllä minun mielestä lahjaksi voi antaa kierrätyslahjan. Ei aina tarvitse ostaa uutta. Minun äiti oli taitava kierrättäjä, ehkä sen ikäiset ihmiset oppivat kierrätyksen, kun sotien jälkeen oli puutetta kaikesta. Äiti purki jopa vanhat villavaatteet ja neuloi uusia sukkia niistä. Kaikki halusivat villasukkia. Jos villasukkia ei voinut enää parsia, niin äiti purki terät pois ja kutoi tilalle uudet terät.
    Mies on purkanut eräästä asunnosta vanhoja sisustuksia pois ja kaikki menee netin kautta kierrätykseen, jopa vanhat laminaatit.
    Olen antanut lahjoina paljon varsinkin kirjoja, mitkä olen jo lukenut. Jos raskii luopua jostakin vaikka Arabian vanhasta maitokannusta, niin uskon sellaisen olevan halutun lahjan. Ihailen niitä kirppareilla. Aika arvokkaita ovat. Itse ajattelin antaa tytölleni syntymäpäivälahjaksi äidin vanhat festivo kynttiläjalat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti blogipostaukseen <3 Äidilläsi ja hänen ikäluokallaan on ollut arkijärkeä ja kädentaitoja! Villasukat ovat niin tarpeellisia ja sopivat moneen tilanteeseen, kuten talvikenkään, kumppareihin ja unisukiksi. Rakennusmateriaalien kierrättäminen on hieno ja järkevä ekoteko. Televisiosta olen nähnyt (joku remppaohjelma) piharakennuksessa oleva kauppa, josta voi ostaa rakennuksista purettuja ikkunoita, ovia, ovenkahvoja, lankkuja sekä muuta käyttökelpoista rakennusmateriaalia. Tyttäresi saa ihanan synttärilahjan! Hyvää viikon jatkoa sinulle, Mai Laakso!

      Poista
    2. Hienoja kierrätysideoita. Itsekin annan lukemiani kirjoja eteenpäin. Tänään viimeksi yllätin kolme eläkkeellä olevaa vanhaa työkaveriani kirjayllätyksillä.
      Tuo on muuten totta, että ainakin ennen villavaateita purettiin enemmän ja lankoja otettiin uudelleen hyötykäyttöön.
      Ja Festivo kynttilänjalat ovat taatusti upea syntymäpäivälahja. Lahja, jolla on myös tunnearvoa.

      Poista