Käsilaukun sisältö

Oli pakko miettiä, kirjoitanko tätä postausta, koska tämä on niin hullu ajatus konsanaan, mutta toisaalta hyvin hauska ja kiehtova. Olen kuitenkin jollain tavoin yllytyshullu, ja koska Minäkö keski-ikäinen? -blogin Tiia haastoi bloggaajat paljastamaan käsilaukkunsa sisällön, päätin minäkin ryhtyä toimeen. Kyllä olikin korkea aika tehdä käsilaukkuinventaario. Miten ihmisellä voi olla käsilaukussa järjettömät määrät tavaraa?

Mies, joka täällä asuu, lähti käymään kaupassa, joten vein käsilaukun pölyiselle parvekepöydälle ja aloin kuvata. Ulkovalo on kuitenkin aina ulkovalo. Lisäksi plussaa se, ettei mies ollut ihmettelemässä tekemisiäni. Onneksi hän ei lue tätä blogia, eikä muuten mitään muutakaan blogia. Muuten jäisin tästäkin asiasta kiinni. Hah hah. Käsilaukkuni ei ole mikään muotiluomus. Ihan tilattu Klingelin verkkokaupasta ja on itse asiassa menossa vaihtoon, kunhan joskus ehdin Marimekolle käsilaukkuja tutkimaan. Näkeehän sen tuosta kuvastakin, että nahka jo repsottaa, mutta parasta käsilaukussa on taskujen määrä. Niitä pitää olla, koska tärkeitä käsilaukkuasioita on paljon. Tuo härpäke, joka roikkuu käsilaukusta, on enkeliheijastin.

Sitten päästään asiaan. Ensimmäisestä lokerikosta löytyy lompakko, joka on palvellut jo ties kuinka monta vuotta. Ainakin yli kymmenen, ellei enemmänkin. Pari kynää on myös. Yhdellä ei pärjää, koska jos toinen lopettaakin yhtäkkisesti toimintansa. Ihmisen on varauduttava kaikkeen. On myös roskia: pari kassakuittia ja karkkipapereita. Ne lähtivät roskiin kuvaussession jälkeen. Minigrip-pusseissa on yskänlääketabletteja ja Strepsilsejä sekä yksittäispakattuja silmätippoja. Näitäkin aika-ajoin tarvitaan. Löytyy myös laastaria muovirasiassa sekä silmälasien pyyhkimiseen tarkoitettu kosteuspyyhe. Kirjekuorissa on joululahjaksi saamani Marimekon lahjakortti, passi sekä kaksi sim-korttia. Passi sen takia, että henkilöllisyystodistus on vanhentunut, enkä ole saanut aikaiseksi haettua uutta. Sim-kortit ovat omaan sekä työkaverin työpuhelimeen, kun operaattori vaihtuu. Piti pakata kortit kassiin, koska töissä on konttoriremontti ja olemme evakossa. Työkaverin kortin otin itselleni talteen, koska hän oli sairaslomalla. Löytyy myös Keski-Uudenmaan Teatterin ohjelmistolehtinen, joka inventoinnin yhteydessä poistettiin käsilaukusta. Vinkkinä muuten sellainen, että Keski-Uudenmaan Teatteri esittää tulevana kesänä Tuusulan Krapilla iki-ihanan Pokka pitää -komedian.

Käsilaukun seuraavasta lokerikosta paljastuu kaksi pienikokoista meikkipussia. Näiden sisältöä en sen tarkemmin availe. Huulipunia, ripsiväriä, puuteria ja sellaista perustarviketta. Löytyy myös Tupperwaren juomapullo. Juuri sopivan kompakti pikkupullo, joka mahtuu käsilaukkuun ja on oiva tarvike esimerkiksi teatteri-iltoihin. Voi ottaa vesihuikan, jos katsomossa alkaa kovasti yskittää. On myös hiuslakkaa, hiusharja ja Compeed-laastareita. Ikinä ei tiedä, milloin rakko iskee kantapäähän. Erisanin silmänympärysvoide on käsilaukussa sen takia, ettei sopinutkaan silmänympäryksilleni liian rasvaisen koostumuksensa vuoksi. Voiteesta tuli käsilaukkukäsivoide. Hyödyllinen tuote siis. Epämääräinen mytty silmänympäryskäsivoiteen vieressä on hedelmäpussi tai tarkemmin sanottuna roskapussi, jos jostain syystä tarvitsen yhtäkkisesti roskista. Ei sinne kuitenkaan niitä karkkipapereita ja kuitteja ollut voinut laittaa.

Seuraavassa kuvassa on pienten taskujen sisältö. Lisää laastaria. Inventaarion jälkeen toinen muovinen laastarikotelo tyhjennettiin ja siirrettiin laastarit toiseen. Saatiin yksi kotelo pois käsilaukusta. Salainen SeroPrint sisältää silmälasien puhdistusliinan. Tarpeellinen asia silmälasipäälle. Löytyy myös astmakohtauslääke ja Posti-It -lappuja. Käsilaukussa on syytä olla myös aina kurkkukaramelleja. Minulla löytyy näemmä Mynthoneita sekä noita vihreitä kovia kurkkukaramelleja, joita saa Lidlistä ja Prismasta ison säkin halpaan hintaan. Prisman pussissa on myös kahta eri sinistä käärettä, mutta niitä en syö. Mies, joka täällä asuu, imeskelee niitä. Löytyi myös yksi irrallinen Mynthon taskun pohjalta. Se lähti roskikseen, kuten vihreä karkkipaperikin. Nenäliinoja on oltava myös aina saatavilla. Laukusta löytyy myös kaksi HSL:n korttia. Sinisen haltijakohtaisen kortin olen ostanut jo vuosia sitten. Siihen olen yleensä ladannut saldoa, jotta pääsen kätevästi kulkemaan Helsingissä tai muualla HSL-alueella. Pinkin, henkilökohtaisen HSL-kortin hankin tammikuussa, koska Tuusula liittyi HSL:ään ja näin ollen voin kulkea työmatkani puolet edullisemmin kuin ennen käyttämällä HSL:n korttia. Olo on vähän kuin lottovoittajalla.

Vielä viimeiseen kuvaan koko käsilaukun sisältö kaikessa karmeudessaan. Hirvittävästi tavaraa, mutta kaikkea voi tarvita. Yleensä mukana kulkee vielä kangaskassi, josta löytyy sateenvarjo ja kirja, koska ne eivät käsilaukkuun mahdu. Käsilaukkuni täytyy olla sellainen, jonka voi vetää pään yli, koska tällä tavoin paino jakautuu tasapuolisesti. En enää yksinkertaisesti pysty kantamaan käsilaukkuja toisen olkapään varassa. Sääli sinänsä, koska maailma on täynnä kauniita käsilaukkuja, jotka eivät vain sovi minulle.

Järkyttikö käsilaukkuni sisältö sinua? Pitäisiköhän tämä sama tehdä vuoden kuluttua, ja katsoa, onko mikään muuttunut?