11.8.2019

Heidi Köngäs: Sandra


Olen moneen kertaa kirjoittanut, kuinka hieno harrastus lukupiiri on. Se pitää taas kerran toistaa. Heidi Köngäksen Sandra (Otava, 2017) olisi saattanut jäädä lukematta ilman lukupiiriä. Onneksi kuitenkin lukupiirissä ehdotettiin kirjaa luettavaksi, niin siihen tuli tartuttua. Kerrassaan hieno ajankuvauksellinen kirja, joka jäi pitkäksi aikaa mieleen voimakkaan lukukokemuksen vuoksi.



Sandra on joutunut nuorena tyttönä huutolaiseksi. Huutolaisuus on hänessä alati jollain tavoin läsnä. Siksipä naiselle ei olekaan aivan ymmärrettävää, kuinka hänen aviomiehensä Janne on luvannut rakentaa heille torpan. Siis ikioman torpan. Torpasta tulee kuin tuleekin totta, vaikka se vaatiikin hirvittäviä työtunteja Jannelta. Sandra on kuitenkin ikionnellinen ja perhe kasvaa, Vaikka rahaa ei liiemmälti ole, on Sandra onnellinen, kunnes alkaa tapahtua. Syttyy sisällissota. Janne joutuu tahtomattaan punaisten riveihin ja pois perheensä luota. Alkaa epätoivon aikakausi. Missä Janne on ja selviytyykö mies ikinä hengissä kotiin?

Mitä lukupiiriläiset pitivät kirjasta? Kirjan sanottiin pitävän otteessaan alusta loppuun saakka. Tämän itsekin allekirjoitan. En olisi malttanut laskea kirjaa välillä käsistä, koska halusin tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kirjan tarina on kirjoitettu lempeästi kovaakin kovemmasta aiheesta. Kirjassa on myös monta näkökulmaa. Pääosassa on tietenkin Sandran ääni, mutta tarinasta löytyy myös Sandran tyttärentyttären Klaaran sekä Jannen sisaren Lyytin ajatuksia. Köngäs on myös osannut hyvin vangita kirjan henkilöiden luonteet. Lukijalle ei jäänyt epäselvyyttä, millaisia ihmisiä henkilöhahmot olivat. Sandra on lempeä, mutta työteliäs ja Jannen äiti ja sisko Lyyti kiivaita tulisieluja. Myös Sandran ja Jannen lapsilla ovat selkeästi erottuvat luonteenpiirteet.

Sisällissodan kuvaukset olivat kamalaa luettavaa. Siinä ei auttanut, vaikka olit kuinka tuttu jollekin, jos edustit väärää väriä. Sandra yritti kuitenkin pitää positiivisuutta yllä. Ruoasta oli huutava pula, mutta aina Sandra jotain särvintä pöytään keksi. Oli myös ihastuttavaa lukea, kuinka Sandra hyödynsi porkkanoita, jotka sen ajan Suomessa olivat melko vieraita vihanneksia. Hieman myös hymyilytti se, kuinka Sandra kasvatti mustia härkäpapuja. En tiedä, kuinka yleisesti niitä on ylipäätään Suomessa viljelty, mutta nykyisinhän tämä on mitä suurin vegaaninen herkku.

Sandrasta löytyy myös suuria teemoja. Kirjan ajankuvaukset siitä, kuinka lapset olivat apuna kodin arkisissa toimissa, olivat hienoa luettavaa. Toki sitä itsellekin on 1970-80-luvun lapsena ja nuorena opetettu, että tietyt kotityöt piti hoitaa. En sitten tiedä, oliko niistä mitään apua äidilleni, joka työpäivän jälkeen kotiin tuli. Toivottavasti edes vähän. Kirjassa käsitellään myös masennusta. Sisällissodan aiheuttamat traumat ovat aiheuttaneet ties millaisia psyykkisiä sairauksia, mutta niitä ei varmasti ole siihen aikaan osattu samalla tavoin hoitaa kuin nykyisin. Yksi teema on vielä mainittava. Nykyajan työttömyys. Se on tässäkin kirjassa läsnä hyvin rehellisesti kuvattuna.

Sandra on järisyttävä lukukokemus. Se itkettää ja laittaa miettimään, kuinka paha ihminen voi olla toiselle ihmiselle. Suomen sisällissodasta on sata vuotta ja tuntuu, että vasta nyt asioista aletaan uskaltaa puhua niiden oikeilla nimillä. Johtuuko se siitä, että lähestulkoon kaikki sisällissodan tavalla tai toisella kokeneet ovat siirtyneet tai siirtymässä ajasta iäisyyteen? Eikö asioista ole uskallettu puhua aikaisemmin ääneen? Sandran tarina on joka tapauksessa hirvittävä esimerkki siitä, kuinka samaa kansaa olevat ihmiset saattavat tappaa toisiansa mitään tuntematta. Toivon, ettei kansakuntamme ikinä enää joudu moiseen aikakauteen. Ihan kamalaa.

Heidi Köngäksen Sandra kannattaa ottaa lukulistalle, jos pidät historiallisista romaaneista, etkä hätkähdä vähästä. Kirjan tarina on hyvin realistinen.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 5- (asteikko 1-5).

Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”unenomainen”. Vaikka kirjan aihe ei sitä olekaan, niin kirjan kansi sitä on. Ei muuten meinaa tulla suoraa tänäkään kesänä.






2 kommenttia:

  1. Hieno kirja. Meillä oli tämä lukupiirikirjana ja me kaikki pidimme tästä. Syyskuussa Kaija Pakarinen tulee Joensuuhun ja pitää monologin tästä Sandrasta. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monologi olisikin kiva nähdä. Nyt kun googletin, niin se olisi mennyt ilmeisesti myös Kansallisteatterissa, mutta missannut olen ja pahan kerran. Täytyy pitää silmät auki, jos tulee lähistölle uudestaan, niin sitten täytyy kyllä mennä katsomaan.

      Poista