30.9.2016

Takashi Hiraide: Kissavieras

Kun lukupiirissä ehdotettiin luettavaksi Takashi Hiraiden Kissavierasta (S & S, 2016), olin heti mukana, koska kirja, jonka nimessä mainitaan kissa, ei voi olla huono. Kissavieraan japaninkielinen alkuteos Neko no Kyaku on ilmestynyt vuonna 2001. Kirjan suomennoksen on tehnyt Raisa Porrasmaa. Itse luin kirjan jo alkukesästä, koska lukupiirikeskustelun piti olla heinäkuun alkupuolella. Kirja oli kuitenkin melkoisen varattu joissakin kirjastoissa, joten suosiolla siirsimme ruodintamme syksylle. Syksylläkin oli muuten edelleen hankaluuksia saada kirjaa kirjastosta lainaksi.

Kolmikymppinen pariskunta asuu pienessä piharakennuksessa Tokion laitamilla. Molemmat työskentelevät kotoa käsin ja viettävät paljon aikaansa omissa ajatuksissaan. Eräänä päivänä heidän elämäänsä tassuttelee pieni kissa, jonka naapurin pikkupoika päättää pitää itsellään. Kissa saa nimen Chibi. Tyypilliseen kissamaiseen tapaan Chibi on itsenäinen olento ja vähät välittää omistussuhteista. Chibi alkaa vierailla pariskunnan luona. Vähitellen kissa valtaa asunnosta tilaa itselleen kissamaisen röyhkeällä tavalla ja pariskunta huomaa, että heidän elämäänsä on tullut sisältöä ja tunnelma kodissa on muuttunut myönteisemmäksi. Jotain kuitenkin tapahtuu ja pariskunnan elämään tulee särö, jonka paikkaaminen on vaikeaa.

Kissavieras on pieni suuri kirja, joka ei välttämättä aukene yhdellä lukukerralla. Lukupiiriläiset kuvaavat kirjaa sanoilla viisas, sympaattinen, filosofinen ja eleetön. Itse odotin kirjalta enemmän, vaikka kirja olikin japanilaiseen tapaan hienostuneen hillitty. Kirjassa oli kertausta ja aika kulki epäloogisesti, mutta se johtui ilmeisesti siitä, että osa kirjoituksesta oli julkaistu ensin jatkokertomuksena tai tarinoina pariskunnan elämään ilmestyneestä kissasta. Kirjan kissa Chibi kuvattiin tunnuspiirteiltään hyvin kissamaisena ja periaatteessa Chibi olisi voinut olla ihan mistä päin maailmaa tahansa. Kissanomistajana kuitenkin odotin, että kirjassa olisi hieman enemmän kuvattu Chibin elämää ja tapoja.

Suomentajan sanasto kirjan lopussa oli hyvä lisä. Tällä tavoin lukijalle avautui taas hieman enemmän japanilaisuus ja japanilainen elämäntapa. Erityiskiitos täytyy antaa japanilaisen puutarhan kuvauksille. Lukijalle avautui kiehtovan kauniita näkymiä silmien eteen puutarhakuvauksia lukiessa. Lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, että japanilaisille taitaa olla tyypillistä käydä ennustajalla, koska pariskunta pyysi ennustajan apua etsiessään asuntoa. Hieman muuten huvitti, kun ennustajakuvio tuli vastaan hyvin pian lukupiiri-istunnon jälkeen, kun luin Haruki Murakamin Miehiä ilman naisia, jonka yhdessä tarinassa puhuttiin myös ennustamisesta.

Kissavieras antaa loistavan kuvan, kuinka lemmikit ja eläimet yleensä, vaikuttavat ihmisten henkiseen hyvinvointiin. Eläinten avulla ihminen alkaa nähdä ympäristöään valoisammalla tavalla ja kenties positiivisemmalla mielelläkin. Kirja on myös kertomus ihmisten eläinrakkaudesta. Rakkaus eläimeen on pyyteetöntä ja avointa. Eläintä voi vain rakastaa, koska ei voi olettaa saavansa vastapalveluksia. Eläimet myös yhdistävät ihmisiä. Eläinten seuraaminen ja havainnoiminen antaa eläinrakkaalle ihmiselle monta hyvää keskustelunaihetta.

Takashi Hiraiden Kissavierasta suosittelen lukijalle, joka nauttii viipyilevästä menosta, ja joka tykkää japanilaisesta kulttuurista. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3½ (asteikko 1-5).





2 kommenttia:

  1. Kissavieras on todella pieni suuri kirja. Ja Herra Karvajalka sopii tuohon kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi lukea kirja nyt uudestaan ja katsoa, mitä kaikkea muuta kirjan sisältä oikeastaan löytyykään.
      Herra Karvajalka kiittää, kuten myös palvelija. Harvoin Karvajalasta kauhean hyviä kuvia saa, koska pää kääntyy, kun näkee kameran.

      Poista