Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys

Olen syyskuun lopulla menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin esitystä Komisario Palmun erehdys, joten olihan kirjakin luettava läpi. Komisario Palmun erehdys (WSOY) on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1940. Lukemani kirja oli kahdestoista painos vuodelta 2006. Komisario Palmun erehdys tunnetaan ehkä parhaiten vuonna 1960 ilmestyneestä elokuvasta, mutta täytyy muistaa, että elokuvakin perustuu hienoon kirjaan, jota itse en ainakaan ollut aiemmin lukenut.

Komisario Palmu hälytetään paikalle, kun Bruno Rygseck löytyy kylpyhuoneestaan kuolleena. Kuolema näyttää tapaturmalta, mutta varsin pian komisario Palmu ymmärtää, että kyseessä on murha. Etenkin kun hyvin pian vastaan tulee toinenkin kuolemantapaus samasta piiristä. Rygseckin suku kuuluu Helsingin äveriäisiin teollisuussukuihin. Komisario Palmun yrittäessä selvittää Bruno Rygseckin kuolemaa apulaisensa Virran ja etsivä Kokin kanssa, joutuu hän vastatusten joukon ihmisiä kanssa, joilla jokaisella voisi olla oma syynsä murhata Bruno Rygseck. Onko murhaaja vaimo Alli, josta piti tulla ex-vaimo vai Brunon täti Amalia? Vai onko kyseessä insinööri Vaara? Toisaalta vuorineuvos Vanteen viehättävän kauniissa tyttäressä voisi myös olla aineksia julmaan tekoon? Entä, jos kyseessä on kuitenkin klassinen hovimestarin tekemä teko? Paljon kiperiä kysymyksiä, mutta askel askeleelta komisario Palmu lähestyy ratkaisuaan.

Kerrassaan riemastuttava teos, jonka klassinen salapoliisitarina ei kalpene yhtään ulkomaisten lajitoveriensa rinnalla. Vaikka Waltarin tarina on pohjimmiltaan synkkä, on kirjassa paljon hauskoja ja koomisia sattumuksia. Mika Waltari on ollut Kirjailija isolla K:lla. Kielenkäyttö on kautta koko kirjan loistavaa ja taitavaa. Lukijana rakastan lukea tekstiä, joka on hienoa ja joka on kestänyt hyvin ajan hammasta. Pidin myös Helsinki-kuvauksista, joita kirjasta löytyy jonkin verran. Kirja antaa myös realistista ajankuvausta, mikä on aina mukavaa, kun lukee vanhempaa tekstiä.

Kirjan henkilöhahmot ovat herkullisen sekalaista seurakuntaa. Mielestäni Waltari on onnistunut luomaan kullekin henkilölle omat ominaispiirteet siten, että henkilön piirteet pysyvät samanlaisina kautta koko kirjan. Komisario Palmussa itsessään on jo jotain sellaista, josta tänä päivänä pääsisi hyvin nopeasti lööppeihin. Palmu on itsekeskeinen ja määräilevä, mutta nauttii maksetuista ja kosteista lounaista, puhumattakaan ilmaisista autokyydeistä. Toisaalta Palmu on älykäs ja tuntuu olevan aina askeleen edellä apulaisiaan.

Olen nähnyt Komisario Palmun erehdys elokuvan useampaan otteeseen, mutta en muistanut, kuka oli murhaaja. Sen takia kirjaa olikin mielenkiintoista lukea ja pohtia, kuka on syyllinen. Kirja on kunnon dekkari, eikä murhaajaa ollut aivan helppo arvata. Itse taisin käydä suunnilleen koko henkilögallerian läpi pähkäillessäni syyllisen henkilöllisyyttä. 

Mika Waltarin Komisario Palmun erehdystä suosittelen luettavaksi jo pelkästään sen takia, että kyseessä on klassikko ja dekkarihelmi.