10.7.2020

Lucia Berlin: Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia

Viime syksyn Helsingin Kirjamessuilta sain Aulan bloggaajatilaisuudesta Lucia Berlinin novellikokoelman Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia (2019). Tästä lämmin kiitos kustantajalle. Kirja on odottanut lukemistaan, vaikka tiesinkin, että kansien sisällä on uskomattoman hyviä novelleja. Olihan Lucia Berlinin yhtä novellikokoelmaa jo aikaisemmin ruodittu lukupiirissä. Oli kuitenkin ihana avata kirja juhannuksena ja uppoutua uskomattomien kertomusten maailmaan. 

Novellissa Andado – Goottilainen romanssi 14-vuotias Laura lähtee viettämään neljän päivän lomaa kaivosasioiden ministerin Andrés Ibañez-Greyn tiluksille. Hänen vanhempansa eivät lähteneet mukaan matkaan, joten Laura lähtee matkaan yksinään ministerin, hänen poikiensa Xavierin ja Pepen sekä Xavierin tyttöystävän Teresan kanssa. Andrés aloittaa jo junamatkalla nuoren tytön hakkailun. Päivät kuluvat pelaten erilaisia pelejä, yhdessä lukien tai ratsastusretkillä. Yksi ratsastusretki on kuitenkin kohtalokas. Andrés ja Laura joutuvat onnettomuuteen, jonka seurauksena Laura menettää neitsyytensä. 

Kirjan nimikkonovelli Ilta paratiisissa kertoo Hernánin elämästä hotelli Oceanin palveluksessa. Poika on aloittanut juoksupoikana 12-vuotiaana ja ylennyt vuosien aikana baarimikoksi. Oma rakas on löytynyt samasta työpaikasta. Hotellin baarissa viihtyy elokuvatähdet sekä heitä seuraavat toimittajat ja muut siipeilijät. Baarin takaa Hernán näkee kaikkea mahdollista. Huumekauppa on näennäisesti saatu kuosiin, mutta baarimikon silmät näkevät muuta. Markkinoille on tullut uutta huumetta, jonka kauppaa käydään ainakin miestenhuoneessa. Hernán tietää myös paikallisten asiakkaiden taustat. Hän ei puutu tapahtumiin, mutta näkee kaikkea sellaista, mitä ei välttämättä haluaisi nähdä. Paratiisi ei ole enää entisenlaisensa. 

Joulu 1974 ei ole sellainen kuin Maggie toivoisi. Hän on lähettänyt Zelda-tädille kirjeen, ettei täti voi tulla heille jouluksi, koska tilaa ei ole. Zelda ei kuitenkaan tällaisista välitä. Hän saapuu paikalle ja asettuu taloksi. Hän ei välitä siitä, että Maggie, Maggien pojat ja yhden pojan ystävä joutuvat järjestelemään nukkumispaikkansa uudelleen. Maggien mieltä painaa myös vuokraisäntä, joka on ehdottomasti kieltänyt majoittamassa tiloissa ylimääräisiä ihmisiä. Lähtökohta on jo se, että porukkaa on liikaa. Zeldasta on kuitenkin apua. Hän häärää keittiössä ja taikoo herkkuja tuon tuosta, mutta Maggie on loppujen lopuksi tyytyväinen, kun Zeldan on aika palata kotiin. Maggie on väsynyt. Hän on väsynyt kaikkeen. Viiniä ja pilveä kuluu liikaa, eikä nukutuksi saa. 

Käsittämätöntä, kuinka elämänmakuisia ja häkellyttäviä Lucia Berlinin novellit ovat. Berlinin novelleista kerrotaan, että ne ovat kummunneet hänen omasta elämästään. Osa kenties aivan suoranaisesti, osa hieman värittämällä. Oli miten oli, novellit eivät ole kaunistelevia, eivätkä romanttisia. Novelleille on yhteistä karut olosuhteet. Etenkin novellissa Savitiilitalo ja peltikatto on jotain hyvin rujoa. Maya on päivät pitkät pienten lasten kanssa kotona, kun Paul on töissä. Samassa pihapiirissä asuu Pete, jonka ystäväpiiri rakastaa alkoholihuuruja ja pilven polttelua. Maya kimpaantuu vähän väliä Petelle, mutta Pete vähät välittää. Hän vain kuskaa kukkia Mayalle ja antaa istutus- ja hoito-ohjeita. Paul ei usko sanaakaan, mitä Maya kertoo pihapiirin helvetistä. 

Novellien tarinoissa on usein samannimisiä henkilöitä. Lukija voi miettiä ja solmia lankoja yhteen. Onko kyseessä sama henkilö kuin jossakin toisessa tarinassa vai onko kyseessä aivan uusi ihminen. Itse haluan ajatella, että samannimiset henkilöt ovat samoja ihmisiä, joita elämä on kuljettanut eteenpäin tai miksei taaksepäin, jos elämä on oikein kunnolla runnonut. Kirjaa lukiessa oli myös kiva miettiä, olivatko tarinoiden naispäähenkilöt Lucia Berlinin alter egoja. 

Aulan bloggaajatilaisuudessa oli kirjan suomentaja Kristiina Drews kertomassa omasta suhteestaan Lucia Berlinin romaaneihin. Hän on ihastunut novelleihin, kuten niin moni muukin. Suomennustyön aikana oli selvinnyt, että hän on ollut aikoinaan samaan aikaan Pariisissa kuin Lucia Berlin ja kierrellyt samoissa paikoissa. Tunne oli ollut huikea. He ovat voineet tietämättään vaikka kohdata. 

Kirjan englanninkielinen alkuteos on nimeltään Evening in Paradise on ilmestynyt vuonna 2018. Kirjan novellit ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran eri vuosina erilaisissa kokoelmissa tai sanomalehdessä. 

Lucia Berlinin Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia on ehdoton valinta kaikille, jotka pitävät novelleista. Karuudesta huolimatta näistä tarinoista löytyy uskomatonta riemua.



 


4 kommenttia:

  1. Nämä novellit ovat todella karuja, alkoholin ja huumeiden huuruisia, humalassa sekoilevia jne. Ne ovat todella pysäyttäviä. Onneksi Berlin pääsi lopulta eroon alkoholin huuruisesta elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelin aivan samaa, että oli mahtavaa, että Berlin pääsi päihteistä eroon. Uskomatonta, että hän on pystynyt tekemään töitä samaan aikaan ja samalla huolehtimaan pojistaan.

      Poista
  2. Yritin lukea tätä ja muhun ei oikein uponnut, vaikka monet hehkuttavatkin Bellinia. Ei ehkä kaikille siis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan välttämättä sovi kaikille. Toisaalta se on hyväkin, koska olisi todella tylsää, jos kaikki tykkäisivät samoista kirjoista. Itse nautin Berlinin elämänmakuisista tarinoista, joista särmää löytyy.

      Poista