6.7.2020

Tuula-Liina Varis: Huvila

Kaivoin lukemattomien kirjojen pinoja ja valitsin Tuula-Liina Variksen Huvilan (WSOY, 2016) lukupiirikirjaksi. Kirjasta ei ollut mitään ennakkoajatuksia, mutta ajattelin, että se saattaisi olla helposti saatavilla, koska ilmestymisestä on jo muutama vuosi. 

Raakel on hyvästä perheestä lähtöisin oleva turkulaistyttö. Hän opiskelee yliopistossa. Käy harvakseltaan opiskelijariennoissa. Enemmän hän viettää aikaansa vanhempiensa kanssa taidenäyttelyissä ja erilaisissa juhlailloissa. Raakel on erittäin suojeltu tyttö. Oikea vanhempien silmäterä. Taiteilija Aksel Korkeakorpi huomaa nuoren naisen ihastuttavuuden. Raakel humaltuu vanhemman miehen antamasta huomiosta, eikä aikaakaan, kun Raakel ja Aksel vihitään. Nuoripari muuttaa keskelle maaseutua taiteilijan hirsihuvilaan. Raakel haluaa näyttää taitonsa ja osaamisensa miehelle, vaikka oikeasti hänellä ei kauheasti taitoja olekaan. 

Selma kutsutaan tuon tuosta Raakelin avuksi hirsihuvilaan. Selma on riuska nuori nainen, joka tietää, kuinka eläimien kanssa toimitaan. Osaa hoitaa taloustyöt ja siinä sivussa myös Raakelin. Aika nopeasti Selma palkataan hirsihuvilaan kokopäiväiseksi taloudenhoitajaksi. Selma on ihastuksissaan. Hän saa oman huoneen ja oman rauhan. Sellaista ylellisyyttä hänellä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. 

Akselin ja Raakelin tytär Leea on alle kouluikäinen, kun isä lähtee ja jättää perheensä. Leea joutuu kasvamaan Raakelin ja Selman huomassa. Leea on aina ollut isäntyttö, eikä hän oikein ymmärrä, miksei isä ikinä palaa kotiin. Hän kipuilee myös siitä, ettei äiti anna hänen aloittaa koulunkäyntiä silloin, kun pitäisi, vaan tytön on opiskeltava kotikoulussa. 

Lukupiiriläiset pitivät kirjaa hyvänä. Variksen tyyliä kuvattiin valikoivaksi. Teksti on eleetöntä ja rauhallista. Kirjan sujuvasta tyylistä näkee, että Varis on kirjoittanut paljon ja pitkään. Kirjan alku on loistava. Se luo jännitettä koko tarinalle, eikä kuitenkaan paljasta mitään. Kirjan alkupuolella nähtiin hieman luettelomaisuutta, josta ei kauheasti pidetty. 

Varis käsittelee hyvin armeliaasti kirjan henkilöitä. Hän on selvästi kansannaisten puolella. Kirjan naiset ovat jokainen omalla tavallaan vahvoja, mutta selvästi vahvin heistä on Selma. Hän on perheen kantava voima. Raakelin mielenterveysongelmat ja puhumattomuus jättivät varmasti jälkiä Leeaan, mutta onneksi Selma osasi tasapainottaa perhe-elämää. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun lopulta toisen maailmansodan vuosiin. Kirjassa on hienoa kuvausta kotirintamalta. Naisten taloudesta. Siitä, millaista on asua keskellä ei mitään ja odottaa, mitä tapahtuu. Selma palveluskunnan ominaisuudessa, Raakel käskyttäjänä ja Leea jotain siltä väliltä. Toisaalta Raakelin ja Selman välit olivat kuin parhaimmilla ystävillä, mutta jos jotain kinaa tuli, niin Raakel näytti Selmalle paikkansa. Lukupiirissä pohdittiin sitä, kuinka vasta 1990-luvulla alkoi tulla esiin tarinoita kotirintamalta. 

Huvilaa lukiessa on pakko miettiä sitä, kuinka ihmisen syntyperä ei ole valintakysymys. Vaikka kirja on kirjoitettu useita vuosia aikaisemmin, on se hyvin ajankohtainen nyt, kun rotukysymys on noussut jälleen voimakkaasti esiin USA:ssa tapahtuneen ampumakohtauksen jälkeen. Rasistisuus taitaa olla sellainen ilmiö, ettei sitä saada ikinä kitkettyä maailmasta. Aina on henkilöitä, joita pidetään huonompina ja alempiarvoisina sen mukaan, mikä heidän uskontonsa, värinsä tai mikä tahansa muu taustansa sattuu olemaan. Maailma ei ole tasa-arvoinen paikka. 

Lukupiiri piti myös siitä, kuinka Katri Vala oli otettu kirjaan mukaan. Osana Suomen historiaa. Osana naisista kertovaa kirjaa. Mahtavaa. 

Kirjan takakansiteksti ei anna aivan sitä kuvaa, mitä kirja lopulta on. Itse ihmettelin kirjan kansikuvan synkkää kuvaa. Siitä kimposi kuitenkin keskustelu, jossa nähtiin kolme rikkinäistä naista: Selma, Leea ja Raakel. Toisin sanoen kirjan kansi on hyvin symbolinen. Kirjan päällyksen takana on Martti Ruokonen. 

Tuula-Liina Variksen Huvila on kirja kaikille niille, jotka pitävät historiallisista romaaneista ja vahvojen naisten tarinoista. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3½ (asteikko 1-5).




10 kommenttia:

  1. Olen lukenut Tuula-Liina Variksen varhaisempaa tuotantoa mutta nämä uusimmat olen missannut. Mielenkiintoisen kuuloinen juoni ja näitä vahvojen naisten tarinoitahan on ilmestynyt viime vuosina useita. Hyvä niin!

    Totta tuo esille ottamasi ihmisen syntyperän epätasa-arvoisuus, se aihe tulee olemaan varmasti ajankohtainen aina :( /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntyperän aiheuttaman epätasa-arvoisuuden unohtaa helposti, mutta tämä kirja kyllä palautti asian mieleen.

      Minulle tämä oli ensimmäinen Tuula-Liina Variksen kirja. Täytyy kyllä lukea jossain vaiheessa enemmänkin hänen tuotantoaan.

      Poista
  2. Minäkin täällä ihmettelin, miksi kirjan kannessa on kolme kahvikuppia. Hieman outo valinta, mutta nyt kun kerroit miten muut lukupiiriläiset ovat kannen kokeneet, niin varmasti symboliikan kautta se on ymmärrettävissä ja silloin oikeastaan aika kiinnostava.

    Itse kirjakin vaikuttaa kiinnostavalta. En ole Varikselta mitään lukenut eikä kirjailijan teokset muutenkaan ole minulle kovin tuttuja. Suomen lähihistoriaan sijoittuvat romaanit kiinnostavat, samoin ihmisten epätasa-arvon. Tasa-arvoisuus on utopia: eriarvoisuus on rehottuanut aina milloin mitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannen täytyy olla symbolinen. Ei sitä muuten voi ymmärtää, mutta se siitä tekeekin mielenkiintoisen.

      Maailma ei tule ikinä olemaan tasa-arvoinen paikka. Se on vain tosiasia, jolle ei kukaan mahda mitään.

      Poista
  3. Kirjan nimi yhdistyi mielessäni kesähuvilaan, mutta tarinahan olikin aivan toisenlainen. En ole lukenut Tuula-Liina Varikselta mitään ja kuvauksesi perusteella tämä tarina ei sisällä mitään sellaista uutta, mikä olisi juuri nyt napannut. Tarinasta tulee mieleen Minna Rytisalon Lempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiirissä puhuimme aivan samaa, että saattumalta olemme lukeneet monia samankaltaisia tarinoita. Mainitsemasi Rytisalon Lempi sekä Köngäksen Sandra. Ehkä seuraavaksi kirjailijat siirtyvät enemmänkin 1950-luvun historiallisissa tarinoissa.

      Myös kirjan nimestä oli puhetta, ettei taiteilijan hirsihuvila ollut mikään perinteinen huvila. Variksen kieli on kuitenkin hienoa ja sitä oli ilo lukea.

      Poista
  4. Tämä oli mielessäni ilmestyessään, mutta en ole sitten kuitenkaan tullut lukeneeeksi. Pitäisi kaivella lukemattomien kirjojen pinoja, sillä minulla saattaa olla kyseinen teos jossakin. Varis on tuottelias ja taitava kirjoittaja, joten varmasti tämä on sujuvaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti sinulla saattaa kirja löytyä lukemattomien pinosta, kuten minullakin. Olen saanut kirjan Helsingin Kirjamessuilla vuonna 2016 Bonnierin bloggaajatilaisuudesta.

      Pidin Variksen tavasta viedä tarinaa eteenpäin sekä tekstin sujuvuudesta.

      Poista
  5. Luin hiljattain Variksen uusimman, Sattunut syntymään, ja se oli ainakin neljäs häneltä lukemani kirja, joten olen todella hänen tyyliinsä tykästynyt. Huvilankin luin silloin kun se ilmestyi ja pidin kovasti, olen näköjään antanut tähtiä ****+/5. Tässä Huvilassakin heitettiin niin kiinnostava koukku heti alussa, mitä siellä saunan lauteilla oikein puhuttiin..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alussa kerrotut sanat olivat todella koukuttavat, mutta eivät kuitenkaan paljastaneet mitään. Varis tuntuu osaavan tällaisen tyylin, jolla lukija houkutellaan tarinan matkaan. :)

      Poista