31.7.2020

D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja (Klassikkohaaste)

Kirjabloggaajien 11. klassikkohaaste on tässä ja nyt, ja sitä emännöi Jane Kirjan jos toisenkin -blogista. Itse olen ensimmäistä kertaa mukana haasteessa. Toki luen silloin tällöin klassikoita, mutta jotenkin klassikkohaaste menee aina ohi. Nyt oli kuitenkin hyvä syy klassikkoon, ja muistin haasteenkin. Syksyllä Teatteri Jurkan ensi-iltaan tulee D. H Lawrencen kirjaan perustuva näytelmä Lady Chatterleyn rakastaja. Yhteistyössä Jurkan kanssa pääsen katsomaan näytelmän, mutta tehtäväksiantoon kuuluu lukea myös kirja. Mikäpä siis parempi syy klassikolle kuin teatteri? 



Constance on naimisissa sodassa halvaantuneen Sir Clifford Chatterleyn kanssa. Pariskunta on muuttanut asumaan Cliffordin kotiin Wragby Halliin. Clifford on aluksi hyvin toiveikas, mutta vuosien saatossa hän alkaa vaipua epätoivoon. Mielialan vaihtelut ovat hurjia, mutta siitä huolimatta tyyneyttä täytyy yrittää pitää yllä. Constance eli Connie istuu miehensä vieressä ja kuuntelee hänen tarinointiaan. Connie alkaa kuihtua, koska elämä kartanossa on varsin kurjaa. Nuori nainen kaipaa virikkeitä ja miehen kosketusta. 

Kun kartanoon palkataan rouva Bolton huolehtimaan Cliffordin vaateista, vapautuu Connielle enemmän aikaa. Hän on salaa tyytyväinen. Mitä vähemmän Connie on Cliffordin rinnalla, sitä tyytyväisempi hän on. Wragbyssa ei kuitenkaan ole seurapiirejä, eikä hän niitä oikeastaan kaipaakaan. Luontoa kuitenkin riittää. Connie alkaa vaellella pitkin niittyjä ja metsiä. Välillä myös Clifford lähtee moottorituolillaan hänen seuraksensa. Eräällä retkellä Connie tapaa kartanon maille palkatun riistanvartijan Mellorsin. Ensitapaaminen ei ole sykähdyttävä, mutta kumpikaan heistä ei tiedä, mitä on tulossa. Satunnaisia kohtaamisia alkaa tulla useamminkin, eikä aikaakaan, kun Connie ja Mellors ovat rakkauden sokaisemia. Heidän suhteensa on kiihkeä ja hekumallinen, mutta kaiken on pysyttävä salassa tai skandaali on valmis. Mellors kuuluu palveluskuntaan ja Constance on Lady. Luokkaerot ovat valtavat. Voiko tällainen suhde jäädä kyläläisiltä huomaamatta? 

Moni varmaan ajattelee, että Lady Chatterleyn rakastaja on perinteinen rakkausromaani. On siinä tietysti sitäkin, mutta samalla se on poikkeuksellisen kiihkeä ja uskalias. Kirja on ollut oikeasti aikoinaan hyvin rohkea veto. Connien ja Mellorsin suhde on ilman muuta se, joka kirjan tarinaa jaksaa pitää yllä. Pidin myös Cliffordista, koska hän oli oikeasti aivan uskomattoman typeräkäytöksinen. Sanoisin, että nykypäivän snobi. Huomasin, että välillä kirjan sivut kääntyivät kuin huomaamatta, mutta toisinaan kirjassa oli oikeasti hyvin pitkäveteisiä jaarituksia, jotka eivät mielestäni tuoneet kirjalle mitään lisäarvoa. Toki on muistettava se, että aikakausi on ollut aivan toinen. Lähes sata vuotta sitten ilmestynyt kirja on varmasti vaatinut muutakin lihaa ympärilleen kuin kahden ihmisen salaisen rakkaussuhteen. 

Lady Chatterleyn rakastaja on vastakohtien kirja. Connien äveriäs aviomies ja köyhä rakastaja. Synkkä kartano ja kaunis luonto. Seurapiirien kiilto ja maalaiskylän auvo. D. H. Lawrence on käyttänyt kynäänsä melko terävästi arvostellakseen rivien välistä englantilaista luokkayhteiskuntaa ja ylempien luokkien tyhjänpäiväisiä keskusteluja taiteen syvimmästä olemuksesta. Samalla hän nostaa luonnon kauneuden esiin kaikkien nähtäville ja esittelee kahden eri luokista tulevan ihmisen suhteen tasapäisenä. Jokainen ihminen on yhtä arvokas, on hänen syntyperänsä mikä tahansa. 

Olen lukenut Lady Chatterleyn rakastajan joskus nuoruusvuosina, eikä minulla kauheasti ollut kirjasta muistikuvia. Ainoastaan joitain välähdyksiä mielessäni kävi silloin tällöin. Kirja on ollut aikansa kohuteos. Englannissa iski sensuuri päälle. Vuodelta 1928 oleva Lady Chatterley’s Lover julkaistiin vasta vuonna 1960. Sen sijaan Italiassa oltiin suopeampia ja kirja julkaistiin siellä ensimmäisenä. Ensimmäinen suomenkielinen käännös on ilmestynyt vuonna 1950. Itse luin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon painoksen vuodelta 1989. Lukemani kirjan suomennoksesta on vastannut Marja Alopaeus.

Oikeasti en yhtään ihmettele, että kirja on laitettu kiellettyjen kirjojen listalle. Kirjassa on aikamoista pelehtimistä, eivätkä homosuhteitakaan kielletä. Onhan se varmasti ollut siihen maailman aikaan vallan tavatonta. Onneksi nykyään tällaisia sensuureja harvemmin tulee. Tässä suhteessa maailma on tullut suvaitsevammaksi. 

Olen todella tyytyväinen, että luin D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastajan aikuisiällä uudestaan. Sain kirjasta varmasti paljon enemmän kuin silloin joskus aikaisemmin, jolloin olen kirjan lukenut. Kyllä klassikkokirjaan kannattaa aina tarttua. Ihan vain jo sen takia, että voi ihmetellä, mikä kirjasta on tehnyt klassikon. Tässä kirjassa syytä ei tarvinnut pitkään etsiä. Oli myös mukava lukea kirja, josta on tehty useampi elokuvasovitus.



 


4 kommenttia:

  1. Tämä on upea klassikko. Olen lukenut sen jo muutaman kerran ja aina tekstistä nousee uusia hienoja juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Kirjan kun lukee eri ikäkausina, niin tekstistä saa aina jotain uutta irti. Kaivosteollisuuden kuvaus kirjassa on myös huikean hienoa. Kaikki näytti likaiselta ja harmaalta sillä suunnalla.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän teinivuosina, mutta enpä enää muista kirjasta juuri mitään. Eli vaikka sisältö on ollut räväkkää, eipä tämä nyt omalle suosikkilistalleni kohonnut. Uusintaluku saattaa tosiaan avata kirjaa vähän eri tavalla. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä minullakaan suosikkilistalle kohonnut kummallakaan lukukerralla. Nyt oli vain hyvä tilaisuus lukea kirja uudelleen, koska Teatteri Jurkka. :) Sain tällä lukukerralla kirjasta aivan eri otteen kuin ensimmäisellä lukemisella.

      Poista