Bokvillanissa maalauksia ihastelemassa

Viime viikolla oli lomautusviikko. Kaikkea ehti viikkoon tapahtua, mutta viikon ehdottomat kohokohdat olivat Naivistit Iittalassa -näyttely sekä Galleria Bokvillanissa oleva Kati Kortelaisen taidenäyttely Lintuja, naisia ja rantaelämää. Bokvillanin huvila sijaitsee Helsingin Arabiassa ihastuttavan vehreässä miljöössä. Puutarhassa vierähti hetki, jos toinenkin puun varjossa istuen. Mutta se, miksi paikalla olin, oli tietenkin taide. On aivan pakko jakaa teille joitakin maalausten kuvia. Pakko muuten mainita, että Kati Kortelainen oli itse paikan päällä kertomassa maalauksistaan.

Kati Kortelainen: Levitaatio (2020)

En pidä lokeista, mutta näistä Kati Kortelaisen lokeista pidän. Aivan uskomattoman kauniit värit ja tuo linnun asento on jotenkin hyvin uljas ja itsetietoinen.

Kati Kortelainen: Sääntömääräinen vuosikokous (2019)

Ihan pakko on laittaa toinenkin lokkitaulu. Tämä taulu elää. Upea kuvasarja laskeutuvasta lokista tai vaihtoehtoisesti kolmesta eri lokista.

Kati Kortelainen: Liejukana (2020)

Näyttelyn maalaukset ovat myynnissä, ja niinhän siinä kävi, että ostin itselleni taulun. Ihastuin Liejukanaan heti. Tälle on jo paikka seinällä kahden muun lintuaiheisen taulun rinnalta.

Kati Kortelainen: Mielikki (2020)

Mielikissä on jotain kohahduttavaa. Aivan kuin nainen nousisi jostain suosta tai veden keskeltä korpit seuranaan. Jollain tavoin pidän todella paljon näiden maalausten värimaailmasta.

Kati Kortelainen: Metsän tytti, mielu neiti

Tällaisen väririkkaan karhutaulun osti ystäväni. Todella kaunis teos, jota kelpaa katsella pidempäänkin. Voisin hyvin kuvitella, että tämän taulun paikka olisi jossain maalaistalon seinällä, mutta yhtä hyvin kerrostalohuoneiston seinällä. Tässä taulussa kiteytyy suomalaisuus. Kati Kortelainen kertoi, että taulun takana on Metsän tytti -loitsu: 

”Metsän tytti, mielu neiti,

Salokaaren vaimo kaunis,

Kummun kultainen omena,

Ohtoinen metsän omena,

Mesikäsi källeröinen,

Kaunis korven kulleroinen.” 

Kevätmiikkulan 9.5. on Karjalassa sanottu aloittavan heinän kasvun ja tuovan ”vihannan vihkon”. Metso on soitimella molemmin puolin päivää ja Vienassa sanottiinkin: ”Miikkula, kuukkula, pane metso kattilah!” 

Kevätmiikkulana hevoset ja lampaat on laskettu keväisille metsälaitumille. Eläimiä suojattiin vaaroja vastaan loitsusanoilla. Karhua pyydettiin tekemään sovinto ihmisen kanssa kesän ajaksi ja laittamaan kämmenet korviinsa, jotta se ei kuulisi kotieläinten kelloja metsässä. (Metsän tytti -loitsun ja tekstin lähde Taivaannaula: Kevätmiikkula.)

Kati Kortelainen: His Majesty (2017)

Kati Kortelainen kertoi, että hän maalaa sekä oikealla että vasemmalla kädellä. Vasemmalla kädellä hän tekee usein suuria linjoja ja taustoja. Pikkuhiljaa suurten linjojen keskeltä alkaa löytyä hahmoja, joista hän jatkaa pikkutarkempaa työtä oikealla kädellä. Aika hurjaa sekin, että voi hyödyntää molempia käsiään maalauksessa. Kati kertoi myös maalaavansa maalauspohjan reunat, jolloin maalauksia ei tarvitse välttämättä kehystää.

Kati Kortelainen: Tänne (2020) ja Tuonne (2020)

Yllä olevat taulut ovat ihana taulupari, mutta menevät hyvin omina yksittäisinä teoksinaankin. Rannallahan on juuri tuollaista. Yksi menee tuonne ja toinen tulee tänne.

Kati Kortelainen: Sunnuntai (2020)

Tästä taulusta ei varmasti tarvitse sanoa mitään. Ihana, ihana, turkoosinvärinen vesi ja ihmisjoukko. Itse kuvittelen veden olevan tietenkin meri. Voi kun tekisi mieli pulahtaa tuollaiseen veteen.

Bokvillanin ulkopuolella oli todella ihastuttavia yksityiskohtia. Mitä esimerkiksi sanotte yllä olevasta kissasta, joka oli portin pielessä? Joku oli jopa laittanut kissalle soman hellehatun päähän auringonpaahdetta suojaamaan.

Tulin Bokvillaniin 6T-ratikalla ja jäin päätepysäkkiä edeltävällä Arabiankadun pysäkillä pois. Jäin ratikkapysäkille odottamaan ystävääni, niin sain hyvän vinkin. Kallioleikkauksessa oli lintufiguureja. Sopi tähän taide-elämysretkeen loistavasti. 

Kati Kortelaisen Lintuja, naisia ja rantaelämää -näyttely on avoinna ainakin 16.7.2020 asti Galleria Bokvillanissa. Osoite on Hämeentie 125 ja Helsinki. Näyttely on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Samalla voi nauttia Kaffila Bokvillanin lounaan tai jotain muuta  pikkusyötävää. Me sorruimme voisilmäpulliin ja mehuun. Pullissa ei oltu voita säästelty. Nam! 

Käytkö ylipäätään taidenäyttelyissä? Itse käyn aivan liian harvoin.