Miltä kuulostaisi liftata Moskovasta Afganistaniin? Minulle ei ihan heti ensimmäisenä tulisi mieleen tällainen matkustustapa ja määränpääkin kuulostaa siltä, etten sinne haluaisi matkata. Emma Vepsä kuitenkin tällaisen matkan teki. Täytyy myöntää, että Emma Vepsän kirja Asfalttivolgaa etelään – peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin (Atena, 2018) olisi jäänyt huomiotta, ellei lukupiirissä olisi ehdotettu luettavaksi kirjaa.
Emma Vepsä lähtee vuoden 2015 tammikuussa liftaamaan Moskovasta kohti Afganistania. Hän on ennakkoluuloton matkaaja, joka haluaa nähdä maiseman ja kasvojen muuttuvan. Mikäpä siis oivempi keino matkata kuin liftaamalla. Liftaamalla Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin kautta Afganistaniin. Matkantekoa värittävät erilaiset kuljettajat ja kielitaidottomuus. Emma Vepsä ei osaa venäjää, eikä kyrillisiä kirjaimia. Matka kuitenkin etenee. Yöt menevät sohvasurffaajien pedeissä tai välillä hostelleissa. Poliisi on aina välillä mukana kuvioissa. Usein paikalliset ihmettelivät kaukaa tullutta suomalaista kasvissyöjää.
Täytyy sanoa, että melkoinen reissu, mutta mitä mieltä olivat lukupiiriläiset? Aivan ensimmäisenä hienoista järkytystä ja ehkä jopa närkästystä aiheutti se, että nainen lähtee keskellä talvea liftaamaan Venäjälle ja pitkin poikin Keski-Aasiaa. Toisekseen ihmetytti se, ettei Vepsä ollut harjoitellut edes kyrillisiä aakkosia ja opetellut sen verran venäjää, ettei olisi ollut aivan ummikko sellaisissa tilanteissa, joissa vastapuoli puhui vain venäjää. Vaikka englanti on maailmanlaajuinen kieli, ei sitä siitä huolimatta osata joka paikassa. Hattua täytyy kuitenkin nostaa, että Vepsä selvisi, ja pitkä matka opetti myös jonkinlaisen venäjän kielen taidon. Olisiko matkasta saanut enemmän irti, jos kieli olisi ollut yhteinen?
Emma Vepsä kuvaa kirjassaan hyvin joidenkin maiden tai paikkojen historiallisia ja poliittisia taustoja. Tämä auttaa ymmärtämään joitakin asioita, jotka ovat aiemmin olleet itselleni epäselviä, tai joista en ole oikeasti tiennyt yhtään mitään. Kirja avaa hyvin myös sen, millainen naisen asema on Afganistanissa. Nainen ei saa poistua maasta, ellei saa lupaa isältään tai aviomieheltään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvin harva nainen pääsee maasta pois. Vepsä tutustuu Kirgisiassa afganistalaiseen naiseen, joka on selvästi katkera siitä, kuinka eriarvoisessa maailmassa ihmiset elävät. Hän itse oli etuoikeutettu siinä mielessä, että sai opiskella ulkomailla yliopistossa, mutta Eurooppaan ovet eivät olleet auenneet useista yrityksistä huolimatta. Olisi mielenkiintoista tietää, onko Vepsä tavannut naista matkansa jälkeen tai saanut hänelle jopa matkustusluvan Suomeen.
Liftaus on edullinen matkustustapa, jos on paljon aikaa viettää tien päällä. Emma Vepsä ei ollut halukas maksamaan matkaamisestaan. Tämä aiheutti joissakin paikoissa kummastusta. Käsitettä liftaus ei välttämättä tunnettu tai se tunnettiin siten, että jokainen kyydissä olija maksaa matkasta kuljettajalle. Tämä aiheutti välillä hämmennystä, mutta hyvin Vepsä näistäkin tilanteista selvisi. Autot, joiden kyytiin Vepsä usein päätyi, olivat rekkoja. Tämä johtui luultavammin siitä, että kuljettajat kaipasivat juttuseuraa pitkille matkoilleen. Täytyy myöntää, että Vepsällä oli hyvä tuuri kyytien kanssa. Taisi olla vain yksi epämiellyttävä kokemus.
Talvi on haasteellinen ajankohta liftata. Vaatteita täytyy pukea monta kerrosta päällekkäin, jos haluaa pysyä lämpimänä. Tämän myös Vepsä sai tuntea nahoissaan. Nainen on kuitenkin uskomattoman reipas. Vain yhdet kunnon itkut sai lukea kirjan sivuilta. Itse olisin itkenyt luultavasti joka päivä tai ainakin joka toinen päivä. Kirjassa poliiseja kuvataan usein kyyliksi, mutta tässäkin jääkylmässä talvikohtauksessa poliisi osoittautuu pelastajaksi.
Asfalttivolgaa etelään on sujuvaa luettavaa. Kirjasta kuitenkin huokuu jonkinlainen kiire. Maksimissaan pari päivää yhdesssä paikassa ja jo alkoi Vepsän jalkoja kuumottaa. Tien päälle oli päästävä. Lukupiirissä tuli keskustelua myös siitä, kuinka eettistä on matkustaa köyhissä maissa. Länsimaalainen hyväosaisuus tuli ilmi myös siinä, kuinka helposti Vepsä ylitti Afganistanin rajan. Jonon ohi.
Emma Vepsän Asfalttivolgaa etelään osoittaa sen, kuinka ihmiset ovat ihmisiä toisilleen. Kirjaa voin suositella kaikille matkailijoille ja etenkin liftaamisesta kiinnostuneille henkilöille.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+ (asteikko 1-5).
Jälkihuomautuksena mainittakoon, etten tiedä miksi, mutta en
huomannut kirjan alkusivuilla ollutta karttaa. Se olisi helpottanut huomattavasti
omaa lukukokemustani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti