13.4.2019

Suomen historiaa mukavalla tavalla


Historia ei ollut ikinä suosikkiaineeni koulussa. En jaksanut päntätä vuosilukuja. Pärjäsin oikeastaan sillä, jos satuin lukemaan samaan aikaan jotain asiaan liittyvää kaunokirjallista teosta. Historia ei ole myöskään Alixin (Aksa Korttila) intohimon kohde Mauri Kunnaksen kirjoittamassa Koiramäen Suomen historiassa (2017), jota esitetään parhaillaan Kansallisteatterissa.

Mitä tehdä, jos kouluaine ei kiinnosta? Koiramäen koulun opettaja (Hannu-Pekka Björkman) antaa Alixille tehtävän. Hänen pitää etsiä aarre Suomen historia -kirjan avulla. Kuulostaa kivalta, nimittäin se aarre, ei historian lukeminen. Alix tarttuu kirjaan vastahakoisesti. Ei mene kuitenkaan pitkään, kun tyttökoira huomaa olevansa jossain kaukaisuudessa. Poissa nykyajasta. Alix on tipahtanut suoraan 1500-luvulle. Tästä lähtee historiallinen matka kohti 1800-luvun alkuvuosia. Alix kohtaa matkallaan suuren joukon kuninkaallisia, joutuu sodan melskeisiin, noitavainon kohteeksi sekä moneen muuhun tapahtumaan. Tyttökoiran pää täyttyy historiasta, mutta löytyykö aarretta?

Ruotsalainen hovipalvelija, Alix ja tyttökuningas Kristiina
Hannu-Pekka Björkman, Aksa Korttila ja Marja Salo
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri




Aksa Korttila on mainio Alix. Vastentahtoinen ja väsynyt koululainen, jonka mielenkiinto on jossain ihan muualla kuin historiassa. Matkan aikana Alixista kuitenkin kuoriutuu utelias neito, joka yhdistelee asioita mielessään ja saa palikoita loksahtamaan paikoilleen. Korttila uppoutuu rooliinsa täydellisesti. Hannu-Pekka Björkman tuntuu onnistuvan roolissa kuin roolissa. Miehellä on näytelmässä useampi rooli, jotka kaikki ovat upeita suorituksia. Pakko kuitenkin myöntää, että mieleeni jäi parhaiten kohtaus 1600-luvulla, jossa Björkman on tyttökuningas Kristiinan (Marja Salo) hovipalvelija. Kohtaus on kokonaisuudessaan yksi näytelmän parhaita. Björkman pokkuroi ja Marja Salo vaatii tyttökuninkaan ominaisuudessa palvelua. Salolla on niin ikään useampi rooli näytelmässä. Ihastuin ilkikuriseen tyttökuninkaaseen, joka ei tykännyt pitää hameita, mutta toisaalta rakastuin myös Salon esittämään Opossumiin. Karin Pacius ja Petri Liski olivat saaneet yllensä taitavasti tehdyt hevosasut. Näppärät, eivätkä ollenkaan sellaiset, joita on totuttu hevosasuina näkemään. Hilpeää hirnuntaa.

Nyt varmaan joku kysyy, näkyikö näyttämöllä Herra Hakkaraista ja Heikki Hämähäkkiä. Kyllä. Molemmat näyttämöllä näkyivät. Herra Hakkaraisen rooliasussa unissakäveli Ninu Lindfors, jonka olemassaolo näyttämöllä oli tavallaan ihan ulkopuolista, mutta niin asiaankuuluvaa, koska kyseessä on kuitenkin Mauri Kunnaksen kirjoittama teos. Heikki Hämähäkki puolestaan oli ihastuttava robotti, joka ilmaantui näyttämölle aina silloin tällöin.

Kartanon emäntä ja Kustaa III
Paula Siimes ja Heikki Pitkänen
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri




Hieman etukäteen mietin, kuinka Kunnaksen teos taipuu näyttämölle, mutta hyvin taipui. Koirien peruukit olivat upeita ja puvut kerrassaan hämmästyttäviä. Merja Levo on tehnyt todella hienoa työtä pukujen kanssa. Upeita yksityiskohtia. Pidin myös siitä, kuinka upea valaistus näytelmässä oli. Kalle Ropposelle on annettava täydet pisteet valosuunnittelusta. Koiramäen Suomen historia on kokonaisuudessaan suurenmoinen esitys.

Esitys on myös innostava ja värikäs. Historia ei ole tylsää, jos sen osaa oikein esittää. Yleisö koostui tietysti suurelta osin lapsista. Aikuista ihmistä tai ainakin tällaista keski-ikäistä täti-ihmistä tämä vain ilahduttaa, koska tällä tavoin lapsille opetetaan pienestä pitäen kulttuuriin tarttumista. Täytyy myös myöntää, että esitys tuntui kiehtovan lapsiyleisöä. Keskittyneisyys oli huipussaan, eikä marinoita kuulunut, eikä ainakaan minun penkkiriviäni potkittu. Mainittakoon myös, että violetilta vaikuttava teatteriusva tuntui hauskuuttavan lapsia suuresti.

Herra Hakkarainen
Ninu Lindfors
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri




Koiramäen Suomen historian kohdeyleisö on kouluikäiset, mutta voin taata, että aikuinen ihminen nauttii esityksestä myös täysin sydämin. Loistavaa teatteria. Lämmin suositus.

Koiramäen Suomen historia sai kantaesityksensä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä torstaina 7.3.2019.

Rooleissa: Hannu-Pekka Björkman, Aksa Korttila, Petri Liski, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Heikki Pitkänen, Marja Salo ja Paula Siimes

Tanssija: Ninu Lindfors

Ohjaus: Irene Aho
Dramatisointi: Eva Buchwald
Lavastus: Annukka Pykäläinen
Pukusuunnittelu: Merja Levo
Musiikki ja musiikin toteutus: Timo Hietala ja Risto Kupiainen
Valosuunnittelu: Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu: Ville Leppilahti
Koreografia: Irene Aho ja Ninu Lindfors
Naamioinnin suunnittelu ja peruukit: Petra Kuntsi ja Minttu Minkkinen
Tarpeiston suunnittelu: Sanna Sucksdorff
Miekkailukoreografia: Kristo Salminen

Näin esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti