William Shakespeare: Kuinka äkäpussi kesytetään

Taannoisen bloggariklubin innoittamana lainasin kirjastosta William Shakespearen klassikon Kuinka äkäpussi kesytetään (WSOY, 2007). Tarinahan sinänsä on tuttu, mutta itse näytelmätekstiä en ollut ikinä aiemmin lukenut. Edes se ei ole selvillä, milloin Shakespeare näytelmän kirjoitti. Ensimmäisen näyttämöesityksen arvioidaan olleen vuosina 1589-1592. Ajatelkaa oikeasti, kuinka yli neljäsataa vuotta vanha näytelmäteksti voi olla vielä hengissään. Jollain tavalla täysin käsittämätöntä, mutta tämä kertoo tietysti Shakespearen kyvystä osata kirjoittaa herkullisia ja vuosisatoja kestäviä näytelmiä. Tähän on vain yksinkertaisesti annettava kolminkertainen hurraa: ”Hurraa, hurraa, hurraa!”

Näytelmässä on oikeastaan kolme tarinaa. Kehystarinassa lähdetään liikkeelle siitä, kuinka lordi päättää huiputtaa kattilanpaikkaaja Risto Sutkia. Sutki on viinaan menevä mies, jonka totaalisammumista hyödynnetään hupailumielessä. Mies puetaan koreisiin vaatteisiin ja hänen uskotellaan olevan hieno herra, jolle esitellään näytelmä. Kaksi muuta tarinaa sekoittuvat enemmän toisiinsa ja ovat samalla Sutkille esitettävä näytelmä. Rikkaalla padvovalaisella Baptista Minolalla on kaksi tytärtä. Vanhempi Katherina on äkäpussi, jonka ilkeästä kielestä kärsivät kaikki. Nuorempi Bianca puolestaan on säteilevä kaunotar, jonka ympärillä pörrää miehiä kuin herhiläisiä. Baptista ei kuitenkaan halua saatella Biancaa alttarille ennen kuin Katherina on avioitunut. Veronalainen Petruchio on vastaus Baptistan ongelmaan. Petruchio rakastuu Katherinaan pelkästään kuulemansa perusteella. Naisessa olisi kesyttämistä, ja sen Petruchio ottaa haasteena vastaan avioitumalla Katherinan kanssa. Tämän jälkeen voivat Biancan kosijat jatkaa vapaasti piirileikkiä.

Kehystarina jää näytelmässä ikään kuin kesken. Nyt satoja vuosia jälkeenpäin olisin ehdottanut Shakespearelle, että olisi tehnyt kehystarinasta oman näytelmänsä, koska Katherinan ja Biancan tarinat eivät kaipaa mitään ympärilleen. Muutoin näytelmän kulku on hyvin loogisesti etenevää, vaikka välillä hyppäykset paikasta ja ajasta toiseen ovatkin melkoisia. Toisaalta aloin miettiä sitä, luinko jostain, ettei olla aivan varmoja, onko kaikki näytelmän alkuperäistekstit löydetty. Jos ei ole, niin se saattaisi selittää joitakin hieman outoja hyppäyksiä. Mutta tämä voi olla aivan omaa päätelmääkin, joten mitään tieteellistä faktaa tämä ei siis ole. Kirjoja lukiessa tulee kuitenkin aina mieleen kaiken maailman ajatuksia, joita on kiva pohtia.

1500-luvulla on ollut hieman erilaista kuin nykyisin. Naisilta ei kysytty, haluavatko he mennä jonkun kanssa naimisiin vai ei. Niin no joo, onhan sellaista vieläkin, mutta ei se ainakaan tavalliseen suomalaiseen elämänmalliin kuulu. Siihen en ota kantaa, kuinkas ne epätavalliset tapaukset. Se on liian surullista. Mutta takaisin aiheeseen. Katherine joutuu siis aviovaimoksi täysin tuntemattomalle miehelle, mutta heillä synkkaa, ja sehän on tietysti hyvä. Petruchion tavat laittaa vaimo ruotuun on kuitenkin melkoisen julmat. Jos vaimo ei tottele, voidaan vaimo jättää ruoatta ja unetta. Kyllä sillä tavoin kimuranteinkin nainen kesyyntyy.

Biancan tapauksessa kosijoita on useita. Minua jollain lailla häiritsi tarinassa se, että henkilöt vaihtoivat rooleja, jolloin oli todella hankala pysyä mukana, kuka on kukin, ja kuka oikeastaan olikaan kiinnostunut Biancasta. Näyttämöllä tällainen varmasti toimii hauskuuttajana, mutta kirjan tekstissä mielestäni ei. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on komedia ja näytelmäteksti.

Bassossa ei ole moittimista, alhainen kieroilunne riipii.

(sivuun) Onpa opettaja kiivas ja innokas.

Piru vie, se konna hakkailee rakastettuani.

Kepinheiluttaja, tästedes pidän teitä silmällä.

Hortension puheenvuoro lainattu William Shakespearen kuinka äkäpussi kesytetään -kirjan kolmannesta näytöksestä.

William Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään kannattaa ehdottomasti lukea, jos tykkää näytelmätekstien lukemisesta.

Englanninkielin alkuteos on nimeltään The Taming of the Shrew. Lukemani teos oli Leena Tammisen suomentama.