Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa (Teos, 2016) tuli luettua jo viime marraskuussa niinä harvoina hetkinä, kun koin jotain todellisuudentajua influenssan syvistä syövereistä. Postaaminen on vain jäänyt tekemättä, vaikka kirjasta todella paljon pidinkin. Kirjan sain viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla, kun olin Teoksen bloggaajatilaisuudessa, jossa Leena Parkkinen oli kertomassa kirjastaan. Kiitos lähtee siis kustantajalle.

Eletään vuotta 1956. Opintonsa keskeyttänyt Saara on muuttanut miehensä Juhanin ja poikansa Eliaksen kanssa Helsinkiin. Saara viettää päivät pitkät poikansa Eliaksen kanssa ja nauttii kotirouvan elämästä. Saaran yläkerrassa asuu itsenäinen ja maailmaa nähnyt Elisabeth, joka on kaikkea sitä, mitä Saara ei ole. Elisabeth järjestää huikeita kutsuja, kirjoittaa ihanan pitkiä kirjeitä ja rakastaa ruoanlaittoa. Saara ja Elisabeth tutustuvat ja siitä alkaa Saaran muuttuminen. Kotiäiti alkaa käydä kutsuilla ja saa osakseen sellaista juovuttavaa huomiota, josta hänellä on vain kaukaisia ja surullisia muistoja. Saara kiintyy Elisabethiin päivä päivältä enemmän, mutta ei kuitenkaan aivan pääse Elisabethin pään sisälle, koska Elisabeth on hyvin salaperäinen nainen. Käy kuitenkin niin, että Elisabethin on kerrottava Saaralle olevansa vakooja, koska tarvitsee Saaran apua eräässä peitetehtävässä. Saaran on mentävä töihin kirjakustantamoon miehensä vastusteluista huolimatta. Tämän jälkeen Saaran elämässä alkaa tapahtua toden teolla.

Mahtava kirja. Aivan järkyttävän mahtava. Mielestäni Säädyllinen ainesosa on yksi parhaimpia vuonna 2016 ilmestyneitä suomalaisen kaunokirjallisuuden kirjoja. Parkkinen on onnistunut saamaan reiluun kolmeensataan sivuun ihmissuhteita, rakkautta, historiaa, kiellettyjä suhteita, ruokaa ja jännitystä. Kirja on runsaudensarvi, mutta erittäin loistavalla tavalla. Kirja on helppolukuinen ja tarina vie helposti mukanaan. Kirjan tunnelma on käsin kosketeltavissa ja aistittavissa oleva. Parkkinen kertoikin bloggaajatilaisuudessa, että esimerkiksi haju- ja tuoksumaailma oli yksi tärkeä elementti kirjoittaesssa. Parkkinen kertoi myös, että on kirjoittanut kirjan New Yorkissa. Kirjan idea lähti kahviloista ja New Yorkin sykkeestä.

Kirjan lukujen otsikointi on ihastuttavan omaperäinen. Jokainen luku on nimetty jonkin ruokalajin mukaan. Hummeria kasvihuonemansikoiden kera, Tartarpihvi vasikasta ja viiriäisenmuna, Ruusujäätelö. Vaikka Säädyllinen ainesosa ei ole ruokakirja, ruoka on kirjan olennainen osa ja kirjojen lukujen tapahtumat liittyvät jollain tavoin kuhunkin otsikossa olevaan ruokalajiin. Valloittava tapa kietoa tarinaa ruokalajien kanssa yhteen.

Osa kirjan luvuista on kirjemuotoisia. Parkkinen kertoi, että kirjeromaani on yksi viehättävä kerrontakeino. Kirjeformaatin avulla voi huijata lukijaa. Voi, minua saa huijata useampaankin otteeseen, jos tuloksena on tällainen lukunautinto. Harvoin voin sanoa, että jostain kirjasta olisin nauttinut täysin sydämin ensisivuilta viimeiselle sivulle asti.

Vaikka kirja ei olekaan historiateos, pidin tavasta, jolla historiaa esitettiin kirjassa. Sodanjälkeinen Suomi, jolloin monista ruokatarvikkeista oli pulaa. Helsingissä vilisti vakoojia. Homoseksuaalisuus oli rangaistavaa. Parkkinen kertoi, että oli tehnyt paljon taustatyötä kirjan historiataustaa varten. Hän myös itse opettaa historiallisten romaanien kirjoittamista, joten voin vain todeta, että ainakin hän itse osaa kirjoittaa siitä, mitä opettaa.

Erityiskiitokset pitää antaa kirjan kansille. Tykkään lukea kirjaa ilman kansipapereita, joten oli mahtava yllätys, kun aloittaessani lukemaan kirjaa poistin kansipaperit ja mitä alta löytyikään? Upeat kuvitetut kannet Bulevardi 12:sta. Kirjan ulkoasu on Jussi Karjalaisen.

Leena Parkkisen Säädyllistä ainesosaa suosittelen kaikille, jotka pitävät hyvistä tarinoista, ruoasta ja historiasta.