Herra Karvajalan kesäkuulumisia

Päätinpä minäkin, Herra Karvajalka, välillä laittaa tassuni näppäimistölle ja kertoa hieman kesäkuulumisia. Siis sellainen juttu, että nyt on mennyt koko kesän hiirestyssuunnitelmat uusiksi. Asuinlinnani viereinen vesitornin tontti on ollut mitä loistavinta hiirestysmaastoa. Olenkin jo aikoja sitten vallannut tontin yksityiseen käyttööni. Kaksi viikkoa sitten maanantaina alkoi kuitenkin tapahtua kummia. Heti aamusta vesitornin tontilta alkoi kuulua meteliä ja melskettä. Hieman hirvitti aamu-ulkoiluakaan suorittaa. Mitä ihmettä valtaamallani tontilla oikein tapahtui? Henkilökunta puhui jotain vanhan vesitornin kunnostustöistä.

Yhden päivän jaksoin hieman pelätä, mutta sitten uteliaisuuteni voitti pelkoni. Tai enhän minä oikeasti pelännyt, mutta hieman arvelutti, kuinka henkilökunta suhtautuu melskeeseen. Täytyyhän kissan hoitaa kesän hiirestysasiat, joten olihan sinne valtaamalleni tontille vain mentävä. Henkilökunta jotain jupisi, ettei tontille saisi mennä koko kesänä, mutta eihän sellainen minua koske. 

Mitä täällä tapahtuu?

Vähitellen aloimme tutkia, mitä kaikkea tontilla tapahtuu. Ensin joku oli ennen melskettä käynyt niittämässä kaikki viidakkoheinät kumoon. Palvelijatar sanoi, että toivottavasti myös punkit saivat kyytiä, mutta tuskinpa. Seuraavaksi tontille raahattiin kaksi parakkia ja hirvittävät kasat mielenkiintoisen näköisiä teräsputkia ja kaikkea muuta tutkimisen arvoista tavaraa. Lisäksi ehkä maailman isoimman neliapilankin löysin. Taitaa olla sellainen juttu, että koko kesä on onnellisia tapahtumia tulvillaan.

Maailman isoin neliapila

Jossain vaiheessa tontille tulla tupsahti kolmaskin parakki. Sitä ihmetellessäni huomasin, että toinen aikaisemmin tuoduista parakeista oli kaatanut rakkaan halipuuni! Raakalemaista vandalismia. En voi antaa anteeksi tuollaista käytöstä. Nyt täytyy yrittää puskea kaatunutta halipuuta, vaikka se ei ole läheskään yhtä ihanaa kuin pystyssä olevan puun puskeminen ja halaaminen.

Mitä minun halipuulleni on tehty?

Koska minä olen tontin jo aikoja sitten vallannut, haluan tutkia, mitä ihmettä tontilla tapahtuu. Jotain ihmeen telineitä ovat pystyttäneet jo kaksi viikkoa vesitornin ympärille. Nyt telineet ylettyvät jo lähes vesitornin katolle. Olisi varmasi mahtavat näkymät. Palvelijatar ei millään usko, että voimme aivan hyvin mennä tutkimaan tapahtuma-aluetta lähempää. Palvelijan kanssa olemme onneksi tehneet tutkimusretkiä ihan lähietäisyydelle myöhäisiltaulkoilulla, kun tontilla riehuvat työläiset ovat häipyneet mataliin majoihinsa. On muuten todella mielenkiintoisia juttuja. Yhden tai kaksi kertaa palvelijatar on suostunut hieman lähemmäksi tutkimaan. Voi veljet, kyllä voisin tutkia niitä putkikasoja päivät pitkät ja välillä käydä parakkien alla vaikka nukkumassa. Toisaalta siellä on myös kivan näköisiä lavakasoja. Niiltä olisi kiva seurata työläisten touhuja ja välillä hieman antaa käskyjä.

Mutta arvatkaas mitä! Eräänä päivänä olivat vetäneet jonkin kummallisen näköisen keltaisen jutun parakeilta pitkälle kauas pois. Se on pelottava tai siis ei minun mielestäni, mutta henkilökunta taitaa sitä jollain tavalla pelätä. Sanovat, että kyseessä on sähkökaapeliputki, jonka sisällä menee jokin kaapeli, jonka ovat yhdistäneet aika pitkällä olevaan sähkökaappiin. Kaikkea kanssa. Suojelen henkilökuntaani, enkä aio ylittää putkea.

Rakennusvalvoja

Mutta yhtenä päivänä oli jännää ainakin palvelijattaren mielestä. Olin palvelijattaren kanssa ulkoilemassa. Alkuiltaulkoilu oli hieman myöhässä, koska halusin nukkua kunnon pitkät päiväunet. Menimme taas tapamme mukaan parakkien taakse katselemaan, jos vaikka hiiriä näkyisi. Olen minä muutaman nähnytkin, mutta vielä en ole tassuihini paistia saanut. Mutta takaisin siihen jännään juttuun. Olimme olleet reilun tunnin ulkona, kun vesitornilta alkoi kuulua puhetta. Aluksi emme kiinnittäneet puheisiin huomiota ja meinasin jo lähteä rinnettä alas tutkimaan parempia hiirimaastoja, mutta palvelijatar esti minua. Palvelijatar alkoi epäillä rikollista toimintaa. On luultavasti ahminut liikaa dekkareita. Sitten alkoi kuulua selkeitä huudahduksia kuten, että ei v***u tää on korkeella ja mua pelottaa. Minua eivät tuollaiset pelkurit kiinnosta, mutta palvelijatar otti käyttöönsä kissataksin ja nappasi minut syliinsä. Kiirehti pusikon läpi asuinlinnamme parkkialueelle ja kääntyi katsomaan vesitornia. Kaksi nuorta miestä oli päättänyt kiivetä telineitä pitkin taivaisiin. Siis onhan niitä helppo kiivetä, kun on portaat ja kaikki. Kyllä minäkin kiipeäisin, mutta minua ei päästetä sinne kiipeilemään. Kun kissataksi tuli asuinlinnaamme, otti palvelijatar puhelimen ja soitti jonnekin pikaisen puhelun. Jotain selitti, että hätäkeskuksesta lopetettiin puhelu nopeasti ja lupasivat laittaa partion asialle. En nyt oikein ymmärrä tuollaista vouhkaamista, jos nuoret miehet haluavat kiivetä kolmenkymmenenyhdeksän metrin korkeuteen niin siinähän kiipeävät. Odotan mielenkiinnolla, koska seuraavat urheat kiipeilijät tulevat paikalle, jos vaikka ottaisivat minut mukaansa korkeuksiin.

39 metriä korkeutta

Sitä tarina ei kerro, ehtivätkö nuorukaiset häipyä ennen partion paikalle tulemista. Miehet tulivat jossain vaiheessa alas. Metelistä päätellen hyppivät hetkisen putkikasojen päällä. Metelin loppuessa henkilökunta huomasi, kuinka miehet kiipesivät aidan yli ja lähtivät. Niin, siis se työmaa-aluehan on tietysti aidattu, vaikka aluksi aidoitus ei kattanutkaan koko työmaa-aluetta. Lisäaitauksen jälkeenkin minulla oli tiedossa yksi salapaikka, jossa ei ollut aitaa estämässä kulkuani, mutta jostain syystä nuorukaisten tempauksen jälkeen sekin aukko on suljettu.

Mitä teidän kesäänne kuuluu? Minulla on myös yksi oravatarina, mutta kerron siitä myöhemmin. Tänä aamuna muuten olivat käpytikan poikaset lähteneet pesästään. Ainakin neljä sopivankokoista suupalaa pyöri ulkoilualueellamme. Yhtä hieman yritin saalistaa, mutta lintu kiipesi koko ajan vain korkeammalle ja palvelijatar esti minun menoani.

Vielä kun halipuuni oli pystyssä.

Palvelijatar pyysi vielä kertomaan, että huomenna paljastuu synttäriarvonnan voittajat.