Teatterissa: Nummisuutarit

Lukupiirissämme alkoi jo kesäkuussa keskustelu mahdollisesta teatteriretkestä Kansallisteatteriin, koska ohjelmistoon oli tulossa Aleksis Kiven legendaariseen huvinäytelmään perustuva Nummisuutarit (1864). Elokuussa yksi ihana lukupiiriläinen varasi liput, koska alkoi näyttää siltä, että liput vietäisiin käsistä. Kiitokset Heidille näin bloginkin välityksellä lippuvarauksesta. Pyhäinpäivänä 31.10.2015 oli sitten h-hetki ja teatteri odotti meitä. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 23.9.2015.

Nummisuutarit on ohjannut Janne Reinikainen. Sovituksesta on vastannut niin ikään Janne Reinikainen sekä Eva Buchwald. Rooleissa nähdään Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen, Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona. Kati Lukka on vastannut lavastuksesta ja Tarja Simonen pukusuunnittelusta. Musiikki on Timo Hietalan käsialaa ja valosuunnittelu Max Wikströmin. Äänet Jani Peltola ja Esko Mattila, koreografia Milla Koistinen sekä naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi. 

Maruska Verona, Tuomas Rinta-Panttila, Paavo Kääriäinen, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Inga Björn, Seppo Pääkkönen, Karin Pacius, Olli Ikonen, Juhani Laitala, Aku Hirviniemi ja Markus Riuttu. 

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Nummisuutarien Esko (Aku Hirviniemi) lähtee kosiomatkalle hakemaan hänelle luvattua morsianta Kreetaa (Johannes Holopainen). Puhemieheksi matkaan lähtee Mikko Vilkastus (Inga Björn). Miesten saapuessa määränpäähänsä ovat juhlat ylimmillään. Kreeta on lupautunut vaimoksi ulkomaan kieltä puhuvalle Jaakolle (Paavo Kääriäinen). Vietetään hääjuhlaa. Siitäkös Eskon mieli mustenee. Olo on petetty. Samaan aikaan Eskon veli Iivari (Leo Honkonen) ja hänen enonsa Sakeri (Seppo Pääkkönen) ovat juopotelleet rahat, joilla on ollut tarkoitus kestitä häävieraat Eskon ja Kreetan häissä. Kuinka kaikki päättyy, kun veljekset Esko ja Iivari tahoillaan ovat ikävässä tilanteessa?

Aku Hirviniemi Nummisuutareiden Eskona. Täytyy myöntää, että olin aluksi hieman skeptinen. Tunnustan, etten ole ikinä seurannut Putousta, ja jotenkin yhdistin herran kyseiseen tv-sarjaan, vaikka Hirviniemen ansioluettelo koostuu paljosta muustakin. Onneksi olin skeptisyyteni kanssa väärässä. Aku Hirviniemi oli todella vakuuttava. Hääjuhlan ollessa ylimmillään, mies sai aikaiseksi surullisen painostavan ilmapiirin pelkällä istumisella pöydän ääressä. Tunnetilojen vaihtuminen hetkessä yhdestä toiseen oli vakuuttavaa ja mahtavaa katseltavaa. Kreetan roolissa oli yllättäen mies: Johannes Holopainen. Holopaisen fyysinen ilmaisuvoima on hienoa seurattavaa. Tanssikohtaukset antaisivat olettaa, että mies on tanssija, mutta näyttelijä hän on.

Eskon isää Topiasta esittää Juhani Laitala. Karismaattinen mies, joka ei paljon esittelyjä tarvitse. Mies vetää roolinsa rautaisella ammattitaidolla. Karin Pacius esittää puolestaan Eskon äitiä Marttaa. Nainen on osannut hienosti ottaa tiukan roolin itselleen. Ei ole ihme, jos veljeksiä hieman pelottaa äidin suhtautuminen, kun miehet retkiltään kotiin palaavat. Leo Honkonen esiintyy Iivarina, Eskon renttuna veljenä. Miehen nimi oli minulle vieras, mutta ei varmasti enää tämän jälkeen. Honkosen roolitus on hengästyttävää (ja komeaa) katseltavaa. Miehen vimmaisa eläytyminen lavalla ei jätä taatusti ketään kylmäksi. Seppo Pääkkönen tekee Sakerina tasaisen hyvää jälkeä. Miehen rauhallisen varma olemus Iivarin rinnalla tuo näytelmään tasapainoa.

Aku Hirviniemi ja Johannes Holopainen

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Inga Björn Mikkona jää ehkä hieman etäiseksi voimakkaan Eskon rinnalla, mutta toisaalta Eskon rinnalla ei olisi voinut olla toista yhtä voimakasta roolitusta, koska silloin esityksestä olisi helposti tullut liian sekava. Björnille on kuitenkin myönnettävä tunnustus kohtauksesta, jossa hän viettelee Eskon. Olli Ikosen rooli on pieni, mutta ammattimainen. Talonisäntä Karrina hän pitää hääpuhetta nuorelleparille juuri niin vakuuttavasti kuin hääjuhlissa on tapana. Paavo Kääriäinen on Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen opiskelija. Hän on mielestäni hyvä valinta Jaakoksi Kreetan rinnalle. Miesten tanssiesitys on hieno ja ammattimainen. Koska kansallisen Nummisuutarit on moderni esitys, on lukkari Sepeteuskin vaihtanut sukupuoltaan miehestä naiseksi. Lukkarina mylvii Maruska Verona. Nainen, jonka saarnaaminen on voimakasta ja pelkoja aiheuttavaa. Merimies Nikoa esittävä Tuomas Rinta-Panttila tekee taitavaa työtä. Mies on vakuuttava ja sopii hyvin rooliinsa. Markus Riuttu kraatari Antreaksena joutuu Eskon hampaisiin aivan syyttä ja suotta. Mies eläytyy rooliinsa juuri niin hölmistyneenä kuin tuollaisessa kohtauksessa voisi olettaa tapahtuvankin.

Kansallisteatterin Nummisuutarit on moderni sovitus Aleksis Kiven teoksesta. Janne Reinikainen on vienyt teoksen todella kauaksi syntyjuuriltaan, mutta alkuperäinen tarina on siitäkin huolimatta löydettävissä näytelmästä. Tämä kertonee sen, että Aleksis Kiven teksti elää ja on voimissaan tänä päivänäkin. Nummisuutareiden legendaarinen sitaatti ”niin muuttuu maailma, Eskoni” on osattu kääntää myös näytelmän muotoon. Onhan Nummisuutareiden ilmestymisestä yli 150 vuotta aikaa, joten on selvää, että maailmaa on muuttunut, vaikka perusasiat eivät ehkä olekaan. Hienoa työtä Reinikainen on tehnyt. Pidin myös siitä, kuinka vanhempia konkarinäyttelijöitä oli laitettu lavalle rinnakkain nuorten näyttelijätulokkaiden kanssa.

Leo Honkonen ja Seppo Pääkkönen

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Näytelmän lavastus oli huikeaa. Iivarin krapulakohtaus oli pitkä, mutta todella vaikuttava. Kaiken maailman demonit pyörivällä lavalla tekivät kohtauksesta hyvin aidon. Sivukommenttina huomautettakoon, että meni myös hyvin Halloween-teemasta. Erikoismaininnan saa myös lavalle ilmestynyt metsä. Missä ihmeessä niitä puunrunkoja säilytetään? Esityksen koreografia oli mielestäni huikea. Näytelmän alussa esitetty tanssikohtaus oli todella tehokas mustine ihmishahmoineen. Nummisuutareissa käytetty musiikki täydentää eri kohtauksia hienosti. Etenkin Iivarin deliriumin aikaiset kuvat oli täydennetty todella pitkällä ja painajaismaisella musiikkiosuudella.

Kansallisteatterin Nummisuutarit on kaiken kaikkiaan hieno toteutus, joka kannattaa käydä katsomassa, jos ei ole ennakkoluuloinen. Näytelmä rikkoo perinteitä, joten en kuitenkaan suosittele sitä perinteitä rakastaville. En myöskään suosittele näytelmää lapsille, koska osa kohtauksia oli todella voimakkaita. Aku Hirviniemi ei todellakaan ole tässä näytelmässä sama kuin hassunhauskassa Putouksessa.

Kiitos Kansallisteatterille kuvalainauksista.