Huonosti vartioitu tyttö

Sen ei tarvitse olla kuin yksi tunti vuorokaudessa, joka vie ihmismielen aivan muihin atmosfääreihin ja rentouttaa olotilan. Kiitos Helsinki Dance Companyn työryhmä. Te teitte sen. Veitte minut tunniksi satumaiseen tunnetilaan pois kiireestä ja huolista. Kävin nimittäin katsomassa Huonosti vartioidun tytön ensi-iltana. Fiilis oli kumman kevyt ja leijuva vielä seuraavanakin päivänä.

Huonosti vartioitu tyttö on inspiroitunut samannimisestä klassisen baletin teoksesta La Fille mal gardée. Yhteistä teoksille ei ole kuin tähtitanssija. Helsinki Dance Companyn versiossa miehet ovat saaneet yksisarvisten olotilan. Mistä ihmeestä on siis kyse?

Heidi Naakka

Kuva © Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Teoksen pääosassa on nainen (Heidi Naakka) tai pitäisi ehkä puhua tytöstä, jos ajatellaan teoksen nimeä. Tyttö on saanut isältään loistavan elämänohjeen: ”Voit tehdä ihan mitä haluat. Sinä pystyt siihen.” Tyttö onkin perustanut huoltoaseman, joka on ympäri kaikkina vuorokauden tunteina. Seuraavassa hetkessä samainen naisihminen valaa kynttilöitä omassa pajassaan. Nainen heittäytyy hetkestä toiseen, eikä anna minkään estää elää sellaista elämää, jota hän haluaa. Yksisarviset (Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Mikko Paloniemi ja Johannes Purovaara) ovat naisen parhaita ystäviä ja välillä ehkä vihamiehiäkin. Nainen leikittelee yksisarvisilla, ja yksisarviset tulevat perässä tai menevät edellä, jos nainen ohjastaa.

Heidi Naakka on yksinkertaisesti uskomaton. Kuinka sulavasti nainen tanssii ja on kuin sulaa vahaa yksisarvisten käsissä vai pitäisikö sanoa etujaloissa. Hengästyttävän kaunista katseltavaa. Pidin myös siitä, kuinka Naakka on välillä kunnon femme fatale ja seuraavassa hetkessä jotain muuta. Entä sitten yksisarviset. Apua! Aivan mahtava nelikko, jonka liikehdintää näyttämöllä oli mieletöntä seurata. Selän takana supattelua ja jonkun valitsemista uhriksi yleisön eteen. Yksisarvisilla on muuten varsin erikoinen tapa puhua.

Jyrki Kasper, Johannes Purovaara, Mikko Paloniemi ja Jyrki Karttunen

Kuva © Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Jyrki Karttunen on luonut esityksen koreografian. Taitavaa koreografiaa siivittävät dramaattiset käänteet valoissa ja musiikissa. Valosuunnittelusta on vastannut Jukka Huitila ja musiikkisuunnittelusta ja äänistä Aleksi Saura. Katsoja ei voi ikinä arvata, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Kaiken kukkuraksi esityksen puvustus on huikea. Kiitos kuuluu Karoliina Koiso-Kanttilalle. Tytön vaatteet vaihtuvat hetkessä. Jokainen asu on erilainen ja suurenmoinen. Yksisarvisten asut ovat mainiot. Värikkäät sukkahousuasut häntineen ja kaikkineen. Niin, ja ne yhdet sarvet päässä, eikä unohdeta uima-asuja.

Vakavammin ajateltuna Huonosti vartioidussa tytössä voidaan nähdä viitteitä Me Too -kampanjaan. Teoksessa naista ei kylläkään esineellistetä, pikemminkin miehet tai oikeastaan yksisarviset. Pelkästään yksisarvisten asut ovat peittäviä, mutta samalla paljastavia. Tietysti joku tarkkasilmäinen näkee esineellistämistä toisinkin päin, mutta se on ehkä ennemminkin tytön omaa aikaansaannosta ja halua. Teoksessa voi nähdä myös lähtemisen vaikeuden. Lähtö on uusi askel tulevaisuuteen, mutta samalla se on vaikea paikka. Kaikki tuttu ja turvallinen jää taakse. Lisäksi sinua jää joku kaipaamaan entisessä.

Jyrki Kasper, Jyrki Karttunen, Mikko Paloniemi, Johannes Purovaara ja Heidi Naakka

Kuva © Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Huonosti vartioitu tyttö on kuin kaunis satu. Aluksi ajattelin, että tätä voisi mennä periaatteessa lastenkin kanssa katsomaan, koska lapsen puhdas mielikuvitus näkee yksisarviset satuhevosina. Ei sellaisina kuin joku allekirjoittanut, jolla on likainen mielikuvitus. En usko, että lapsi näkee teoksessa seksuaalista puolta. Sitten kuitenkin aloin miettiä lisää, ja ajattelin, että kovat äänet, pimeät kohtaukset ja tietyt valaistukset saattavat pelottaa lasta. Ei siis ehkä kuitenkaan lapsille. Helsingin Kaupunginteatterin suositusikäraja on 15-vuotiaasta ylöspäin.

Huonosti vartioitu tyttö sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä keskiviikkona 10.10.2018.

Tanssijat: Heidi Naakka, Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Mikko Paloniemi ja Johannes Purovaara

Koreografia: Jyrki Karttunen

Lavastus ja valosuunnittelu: Jukka Huitila

Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila

Musiikki ja äänisuunnittelu: Aleksi Saura

Naamiointi ja kampaukset: Milja Mensonen

Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

Teatterissa: Aikuisten joulukalenteri

Se on sellainen juttu, että nyt on tullut kurkattua joulukalenteriin jo ennen joulukuuta. Yleensä ikinä en moiseen vallattomuuteen sorru, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Helsingin Kaupunginteatterissa pyörii Aikuisten joulukalenteri, ja koska olen lapsenmielinen aikuinen, halusin esityksen ehdottomasti nähdä.

Joulu ja sitä edeltävä aika on monelle stressiä aiheuttavaa aikaa. Odotukset ovat korkealla, mutta kuinka kaiken ehtii ja pystyy hoitamaan. Ei hyvä. Onneksi on kuitenkin olemassa jouluterapeutti Leo-Matti Kurkiainen (Jyrki Karttunen). Mies, joka positiivisella asenteella ja rautaisella ammattitaidolla hoitaa kaiken maailman joulutraumat ja stressit terapeuttisin keinoin unholaan. Kurkiaisen assistenttina toimii sädehtivä Joulun Taika (Emilia Nyman).

Emilia Nyman ja Jyrki Karttunen

Kuva © Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Ketkä sitten kaipaavat eniten Kurkiaisen istuntoja? Minä ja muu yleisö. Kyllä, mutta vielä enemmän terapian tarpeessa ovat Pähkinänsärkijä (Jyrki Kasper), Lucia-neito (Heidi Naakka), Joulutonttu (Mikko Paloniemi), Joulukuusi (Tiina Peltonen), Mänkki, Tiernapoikien tähdenpyörittäjä (Katri Soini), Jouluenkeli (Leenamari Unho) sekä Joulupukki (Mikko Vihma). Kurkiaisen terapiassa availlaan joulukalenterin luukkuja ja pureudutaan yksitellen jokaisen ongelmaan. Ongelmavyyhtien ratkonnan ohessa yleisöä aktivoidaan myös. Yleisön edustajat saattavat joutua tai päästä näyttämölle tanssimaan. Välillä yleisö saa vastailla kysymyksiin ja heitellä pehmoleluja näyttämölle. Interaktivoidaan myös siten, että kun Kurkiainen huudahtaa ”Yes”, yleisö reagoi huutamalla ”Bravo, buu, shut up, never”. Aikuisten joulukalenterissa voi tapahtua oikeastaan mitä tahansa.

Jyrki Karttunen on mainio tapaus jouluterapeutin puvussa. Terapeutti, joka on imelääkin imelämpi, mutta tarvittaessa myös vaativa ja tiukka. Emilia Nymanin lauluääni hätkähdytti. Nainen laulaa upeasti, mutta paras osuus oli ehdottomasti se, kun Joulun Taika eli Emilia Nyman kiertää pyörivää näyttämöä ja itkeä vollottaa Ave Mariaa. Uskomatonta heittäytymistä. Heidi Naakan roolihahmon Lucia-neidon muuntautuminen alkuperäiseksi italialaiseksi Luciaksi oli hätkähdyttävää katsottavaa. Aikamoinen vamppi. Nainen omaa loistavien tanssitaitojen lisäksi mahtavia näyttelijänkykyjä. Entä sitten Jyrki Kasper, joka hermostuu ajatuksesta, että pitäisi imuroida. Olikohan joku kuvannut minua salaa, kun aletaan puhua imuroinnista?

Jyrki Kasper ja Heidi Naakka

Kuva © Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Aikuisten joulukalenterin alkuperäiskonsepti ja -koreografia ovat Jyrki Karttusen käsialaa. Karttusen koreografiset taidot tulevatkin hyvin esiin esityksessä, jossa pääpaino on tanssimisessa ja liikkeessä ylipäätään. Täytyy myöntää, että fanitan Karttusta. Ihan jo sen takia, että pääsin seuraamaan Jeminan paluuta hyvin läheltä, mutta myös sen takia, että Karttunen osaa hommansa. Karttusella on tietysti tukenaan oiva työryhmä, joka koostuu Helsinki Dance Companyn mahtavista tanssijoista sekä Helsingin Kaupunginteatterin hienoista näyttelijöistä. Työryhmällä on lupa heittää omia ajatuksiaan ilmaan, jolloin esitykseen saadaan luultavasti paremmin moniulotteisuutta.

Oikeasti en oikein tiennyt, mitä odottaa, kun menin esitystä katsomaan, mutta ihastuin. Sateinen ja musta marraskuun ilta muuttui hetkessä kauniin kimaltavaksi joulupakettien ympäröimäksi maailmaksi. Annoin itselleni luvan heittäytyä mukaan kimaltelevaan maailmaan, vaikka vakavien stressiperäisten asioiden äärellä oltiinkin. Tykkäsin siitä, kuinka pienen näyttämön liikkuvaa katsomoa oli hyödynnetty siten, että osa, ehkä jopa suurin osa, katsojista seurasi esitystä näyttämön sivuilta, jolloin tuli tunne, että oli lähempänä itse esitystä. Pidin myös esityksen puvuista, valaistuksesta sekä musiikista. Eikä se piparitarjoilukaan esityksen loppuminuuteilla pieleen mennyt.

Leenamari Unho, Heidi Naakka, Katri Soini, Tiina Peltonen, Jyrki Kasper, Jyrki Karttunen, Mikko Vihma ja Mikko Paloniemi

Kuva © Marko Mäkinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Aikuisten joulukalenteria kannattaa mennä katsomaan, jos pitää tanssiteatterista. Esitystä voi mennä katsomaan myös ihan jo sen vuoksi, että näkee, kuinka huonosti jouluihmeillä menee. Ei ole helppoa heilläkään, jos ei ole aina meillä tavallisilla ihmisilläkään. Esitys ei kuitenkaan sovi lapsille, vaan on ehdottomasti suunnattu aikuisille.

Aikuisten joulukalenterin ensi-ilta oli Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 15.11.2017.

Rooleissa: Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Emilia Nyman, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Katri Soini, Leenamari Unho ja Mikko Vihma

Alkuperäiskonsepti ja -koreografia: Jyrki Karttunen

Ohjaus: Jyrki Karttunen/Kari Heiskanen

Dramaturgi: Sanna Niemeläinen

Valosuunnittelu ja lavastus: William Iles

Pukusuunnittelu: Laura Dammert

Äänisuunnittelu: Mauri Siirala

Laulujen sovitus: Arttu Takalo

Naamiointi ja kampaukset: Henri Karjalainen

Koreografin assistentti: Johanna Elovaara

Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

Jemina – The Great American Show

Vihdoin ja viimein saapui SE päivä, kun Team Jemina pääsi seuraamaan Helsingin Kaupunginteatterin Helsinki Dance Companyn ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksen yhteistuotantona tehtyä Jemina – The Great American Show'ta. Team Jeminahan on saanut olla seuraamassa produktiota joulukuusta 2016 lähtien, joten itseoikeutetusti olimme myös perjantai-illan VIP-vieraita. Pöydässä meitä odottivat pinkit Jemina-drinksut, jotka oli koristeltu vaahtokarkeilla. Hiemanko tunsimme itsemme pöyhkeiksi ja ylitsevertaisiksi sisäpiiriläisiksi.

Ja nyt jos joku ihmettelee, että voihan kuka vain tilata väliajalle juotavaa, niin Seis, Halt, Stop! Jemina – The Great American Show esitetään Kaapelitehtaan Pannuhallissa ja tilaisuus on K18. Itse esitys, joka on sekoitus tanssia, teatteria, drag showta ja trashiä, on sijoitettu baarialueelle siten, että yleisö istuu pöydissä juomalasien kanssa (suotavaa on, ettei pöydissä näy tyhjiä laseja) ja esityslavat ovat Pannuhallin sivuilla sekä keskellä olevalla catwalk-tyylisellä suoralla.

Jyrki Karttunen

Kuva © Marko Mäkinen

Ennen varsinaista esitystä oli mahdollisuus kuunnella teosalustus, joka olikin varsin mielenkiintoinen ja kenties auttoi ymmärtämään esitystä hieman syvemmin. Alustuksessa viitattiin esimerkiksi Walt Disneyn tuotantoon, joka on mediaympäristön tärkein vientituote. Disneyn elokuvia myydään usein seikkailuelokuvina, mutta ne sisältävät kuitenkin suuria asioita, kuten rakkaus. Disneyn tuotannon ja lelujen avulla pystytään ohjaamaan lasten sukupuolikäsitteitä. Esimerkkinä mainittakoon isosilmäiset ja hoikkauumaiset prinsessat. Kukapa pikkutyttö ei tällainen prinsessa haluaisi olla? Jemina – The Great American Show tuo näitä asioita sarkastisesti näyttämölle. Toisaalta esityksessä oman ironia- ja sarkasmiosansa saavat jatkokertomukset, avioliitto ja yhdessä tanssiminen. Teosalustus oli kertaluonteinen eli sitä ei ole ennen muita esityskertoja. Toisaalta, perjantaina 31.3.2017, on esityksen jälkeen taiteilijatapaaminen. Se on varmasti huikea juttu sekin.

Jemina – The Great American Show’ssa on turvatarkastus juuri ennen esitystä. Osa yleisöstä joutui tiukannäköisten turvatarkastajien kohteeksi. Etenkin naispuoliset turvatarkastajat olivat melkoisen pelottavan näköisiä. Näille naisille ei kannata ryppyillä. Perjantainen yleisö suoritti turvatarkastuksen tyylipuhtaasti läpi. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos turvatarkastajat olisivat löytäneet jotain kiellettyä. Olkaa siis kiltisti ja puhtailla mielin, kun menette Pannuhallille Jeminaa katsomaan.

Kuva © Marko Mäkinen

Mitä illan show’ssa sitten tapahtuu? Ensinnäkin se, että kimalteleva Jemina on taipunut moneksi. Jyrki Karttunen ei todellakaan ollut illan ainoa Jemina, jos niin kuvittelitte. Vai kävikös sille Jeminalle jotain ihan siinä esityksen alkumetreillä? Joka tapauksessa esitys alkaa parodioida stereotypioita heti turvatarkastuksen jälkeen. Pirteät cheerleaderit pienissä asuissaan. Häikäisevä Pirkko-Jemina saluunassa räkäisten ja kännisten örveltäjien kähminnän kohteena. Pikkutytöt pienissä karamellivärisissä pikku-pikku-mekoissaan. Ammustehtaan väsyneen näköiset naiset ihannoimassa rohkeaa ja erilaista Jeminaa. Kohahduttava muotinäytös kevään viimeisimmästä huippumuodista. Elävä puu, joka ei muuten ollut kimmeltävä, kuten avointen harjoitusten jälkeen toivoin, vaan hyvin riisuttu, mutta koskettava ja kaunis. Ja Sebastian. Aivan tajuton tapaus, jolle voisi luoda vaikka oman televisio-ohjelman. Voiko Sebastian viedä Jeminan paikan?

Kuva © Marko Mäkinen

Itse esitys oli mahtava ja hauska. Esitys koostui pienistä irrallisista kohtauksista, jotka kuitenkin yhdistettiin toisiinsa hienoilla säikeillä ja/tai välispiikeillä. Naiset esiintyivät välillä miehekkäästi miehinä ja miehet naisellisissa hepeneissä, mutta se ei menoa haitannut. Eikä Jemina olisi Jemina, jos tällaista sekoittamista ei tapahtuisi. Tanssiesitykset olivat huikaisevan taidokkaita. En voinut myöskään olla ihailematta tanssijoiden ilmeitä esityksen aikana. Täytyy myöntää, ettei tanssi todellakaan ole pelkkää tanssia, vaan siinä vaaditaan esittäjältä paljon muutakin. Mielettömiä monilahjakkuuksia tuntuvat olevan. Yksityiskohtana mainittakoon myös se, kuinka sutjakkaasti esiintyjät vaihtoivat vaatteita ja niitä loistokkaita esiintymisasuja oli hirmuinen määrä. Yhteensä noin 130 kappaletta. Kun esityksen oli katsonut loppuun saakka, löytyi esityksestä tarina, joka oli jollain lailla toivoa antava, vaikka esityksessä paljon ironiaa ja satiiria viljeltiinkin.

Esityksen jälkeen Team Jeminalla oli ilo ja kunnia vielä kerran kohdata työryhmän jäseniä kasvokkain. Kauheasti ei kysyttävää ollut, koska esitys oli niin huikaiseva. Hieman kyllä jäi vielä epäselväksi se, oliko se yksi nainen Herttakuningatar Liisa Ihmemaassa -teoksesta vai Katariina Suuri vai kenties Tähkäpää? Aikamoinen täti joka tapauksessa. Jeminan tanssijat vaikuttivat esityksen jälkeen iloisilta ja tyytyväisiltä. Jyrki Karttunen oli hieman väsyneen oloinen, mutta eihän tuo ole ihmekään. Kenellä vain olisi takki tyhjä tuollaisen rutistuksen jälkeen.

Kuva © Mirja Neuvonen/Riikka Kiviaho

Nyt muuten kannattaa sitten kiirehtiä. Jemina – The Great American Show’n viimeiset esitykset ovat Pannuhallissa 8.4.2017. Mene ja koe Jemina. Lähde myös mukaan tanssimaan, kun kutsun lavalta saat.

Kiitos koko Jemina-tiimille mahtavasta illasta ja hienosta kokemuksesta, jonka olen saanut kokea Team Jeminassa. Ja kiitokset tietysti myös suurenmoiselle Team Jeminalle. Ne pinkit hiukset ja bling blingit. 💗💗💗

Jemina – The Great American Show sai ensi-iltansa Kaapelitehtaan Pannuhallissa 22.3.2017.

Esiintyjät: Auri Ahola, Anne Hiekkaranta, Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Aksinja Lommi, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Justus Pienmunne, Kalle Pulkkinen (Teak) ja Kaisa Torkkeli.

Koreografia ja konsepti: Jyrki Karttunen

Henkilöohjaus ja käsikirjoitus: Heidi Räsänen

Äänisuunnittelu: Tuomas Fränti

Valosuunnittelu ja lavastus: Jukka Huitila

Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila

Naamioinnin suunnittelu: Henri Karjalainen

Harjoittaja ja koreografin assistentti: Johanna Elovaara

Näin esityksen erikoisilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille ja Zodiak – Uuden tanssin keskukselle, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

Jemina – The Great American Show – avoimia harjoituksia

Viimeiset neljä perjantaita ovat olleet aamusta lähtien huikeaa odotusta. Odotusta nähdä superdiiva Jemina ja hieman siinä sivussa myös Helsinki Dance Companyn ja Uuden tanssin keskus Zodiakin taitavia tanssijoita. Team Jemina nimittäin lunasti paikkansa kaikissa neljässä Jemina – The Great American Shown avoimissa harjoituksissa Leipätehtaalla. Itse en kylläkään lopulta nähnyt kuin kolmet avoimet harjoitukset. Ensimmäisellä kerralla avoimiin harjoituksiin mennessäni istuinkin  vain junassa. Pääradan junaliikenne seisahtui sen verran pitkäksi aikaa, että myöhästyin harjoituksista. Syynä oli jonkun surullisen yksilön päätyminen raiteille. Onneksi Team Jeminalaiset täyttivät some-kanavat ja sain osani häikäisystä.

Mitä avoimissa harjoituksissa tapahtuu? Siellä yksinkertaisesti harjoitellaan tulevaa esitystä tai oikeastaan kohtauksia siitä ja pieni joukko yleisöä saa nauttia näkemästään. Kohtauksia harjoitellaan ja hiotaan kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Jemina – The Great American Shown avoimissa harjoituksissa koreografi Jyrki Karttunen ohjeisti tanssijoita ja ohjaaja ja käsikirjoittaja Heidi Räsänen antoi välillä lisäohjeita. Avoimissa harjoituksissa tanssijat olivat verkkareissa ja t-paidoissa eli mitään sen suurempaa glamouria ei ollut nähtävillä. Paitsi, että kun omistaa rikkaan mielikuvituksen, saattoi tanssijat nähdä milloin missäkin asussa ja meikissä. Myös sädehtivä Jemina saattoi välillä päätyä harjoitustilaan, jos oikein antoi mielikuvituksen lentää. Avoimet harjoitukset ovat siis normaalit harjoitukset, mutta mukana on oikeaa yleisöä.

Oli mukava käydä viikon välein seuraamassa kolmet avoimet harjoitukset, koska samalla näki, kuinka esitys kehittyy. Ja vaikka kyse olikin yksittäisistä kohtauksista, eikä samaa kohtausta edes välttämättä nähnyt kuin yksissä ainoissa avoimissa harjoituksissa, huomasi tanssijoista, kuinka heille tuli viikko viikolta enemmän varmuutta esityksen suhteen. Avointen harjoitusten lopussa Jyrki Karttuselle ja tanssijoille on saanut esittää kysymyksiä. Kuulimme esimerkiksi sen, että kaikki ei aina ole itsestään selvää koreografille, mutta tanssijaryhmältä saa ideoita, joita yhdessä jalostetaan toimiviksi kokonaisuuksiksi. Toisella kertaa, kun itse olin mukana seuraamassa harjoituksia, yksi tanssija kertoi, että parin viimeisen viikon sisällä on kirkastunut paljon asioita. Asiat ovat ikään kuin loksahtanut paikoilleen. Toinen tanssija puolestaan kertoi, että harjoituksissa on naurettu paljon. Kuulostaa loistavalta työyhteisöltä.

Avoimissa harjoituksissa tuli nähtyä vaikka mitä. Ammustehtaan tyttöjä, puu, satusiivousta (itsekin sitä osaan), muotinäytös ja saluunakohtaus ihan vain muutamia mainitakseni. Kaikki kohtaukset eivät välttämättä päädy valmiiseen teokseen, mutta voi kuinka toivoisin näkeväni puun. Jotenkin toivon, että puu olisi kimallusta täynnä. Se olisi upea, koska puu oli jo pelkästään harjoitustilanteessa todella hieno. Edelleen jaksan ihmetellä sitä, kuinka helposti tanssijat osaavat tehdä sen, mitä heiltä pyydetään tai ainakin se näyttää helpolta ja kaiken lisäksi hienolta.

Mennessäni viimeisiin avoimiin harjoituksiin Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvonen kertoi, että kyseisenä päivänä oli ollut teaser-kuvaukset ja saattaisimme nähdä esiintyjät täysissä tällingeissä. Siis wow! Enemmän kuin kurkistus tulevaan. Kamera valmiiksi ja kuvaamaan. Mutta mitä tapahtuikaan? Jemina tuli kertomaan ennen avoimia harjoituksia, ettei kyseisenä päivänä saisi kuvata. Siis mitä? Voiko superdiiva, itseään täynnä oleva Jemina kieltää itsensä kuvaamisen? Olen pohtinut asiaa, eikä kyseessä voinut olla Jemina, vaan Jyrki Karttunen. Jemina ei ikinä menettäisi mahdollisuutta saada paistatella kameroiden valokeilassa. Täytyy kyllä myöntää, että kurkistus tulevaan lupasi paljon. Arvatkaa odotanko itse esitystä? Bling blingiä ja pitkiä silmäripsiä.

Jemina – The Great American Shown ensi-ilta on 22.3.2016 Kaapelitehtaan Pannuhallilla. Jyrki Karttusen lisäksi esityksessä ovat mukana tanssijat Auri Ahola, Anne Hiekkaranta, Jyrki Kasper, Aksinja Lommi, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Justus Pienmunne, Kalle Pulkkinen ja Kaisa Torkkel. Se on muuten niin, että Jemina saattaa vaihtua esityksessä lennossa, koska Jemina on ilmiö. Ja koska ilmiöt ovat aina mielenkiintoisia, kannattaa harkita esityksen katsomista. Toisaalta, jos ilmiöt pelottavat ja Jeminan häikäisy ärsyttää, on syytä pysyä neljän seinän sisällä. Minä en aio pysyä kotona.

Keijukaisneuvos Koo

”Ko ko koo.” Näin tuumaa Keijukaisneuvos Koo (Jyrki Karttunen) aina silloin tällöin esitellessään eri viikonpäiviä edustavia fantasiaolentoja. Itse voisin todeta, että wau, wau ja wau! Pääsin katsomaan Helsinki Dance Companyn Keijukaisneuvos Koo tanssiteatteriesitystä Stoaan ja olen aivan fiiliksissä. Näin esityksen, joka tuskin jätti kylmäksi ketään. Keijukaisneuvos Koo oli jotain hämmästyttävän hienoa.

Hieman höpsön oloinen Keijukaisneuvos Koo on kirjoittanut paksun tietokirjan ajasta ja henkiolennoista. Aika on oikeasti keijujen tanssia ja jokaiselle viikonpäivälle on oma henkiolentonsa. Jotta ymmärtäisimme asiaa paremmin, on Keijukaisneuvos Koo päättänyt esitellä meille viikonpäivät. Henkiolentojen täytyy tulla esittäytymään oikeassa järjestyksessä, ettei viikko mene sekaisin, mutta välillä tuntuu olevan hieman hankalaa. Esimerkiksi ilkikurinen Lauantai (Kaisa Niemi) haluaa putkahdella esiin milloin tahansa.

Jyrki Karttunen

Kuva © Marko Mäkinen, Helsinki Dance Company/Helsingin Kaupunginteatteri

Viikon vaikein päivä on Maanantai (Pietari Kärki). Maanantai on väsynyt, koska edessä oleva viikko on pitkä. Herääminen ei ota millään luonnistuakseen. Prinsessa-asuinen Maanantai lyyhistyy sängyssään alvariinsa, mutta onneksi menneen ja tulevan varjot auttavat Maanantaita ja yrittävät pitää häntä pystyssä. Nyt ymmärrän minäkin paremmin sen, miksi maanantaisin on niin hankalaa.

Tiistai (Mikko Paloniemi) on ilmiselvä tonttu tai ehkä jopa paremminkin menninkäinen. Tiistai on kiukkuinen. Niin kiukkuinen, ettei Tiistai meinaa pystyä olemaan, mutta onneksi Keijukaisneuvos Koo osaa auttaa. Tiistain sisällä nimittäin asuu miniatyyriolentoja, jotka tekevät Tiistaista vihaisen. Kun miniatyyriolento on poistettu, voi Tiistai keskittyä olemaan supersankari sitomalla pienen liinan selkäänsä.

Jyrki Karttunen ja Mikko Paloniemi

Kuva © Marko Mäkinen, Helsinki Dance Company/Helsingin Kaupunginteatteri

Villi-ihmisen näköinen Keskiviikko (Aksinja Lommi) joutuu nyrkkeilemään oikeudestaan oman viikonpäivänsä paikasta. Lauantai nimittäin meinaa vallata Keskiviikon paikan. Eittämättä itsekin usein toivon keskiviikkona, että olisi jo lauantai. Ei se Lauantai siis aivan väärässä mielestäni ollut, kun yritti voittaa paikan itselleen. Sivuhuomautuksena muuten mainittakoon, että Keijukaisneuvos Koo pyysi heti esityksen alussa ilmoittamaan, jos Lauantai ilmestyi näyttämölle väärään aikaan. Ja kyllä ilmoituksia syntyikin. Lapset huomasivat heti virheen, jos Lauantai osui paikalle väärään aikaan.

Torstai (Eero Vesterinen) ja Perjantai (Heidi Naakka) ottelevat viikoittain viikonpäivien järjestyksestä tennisottelussa. Tennisottelun voittaa tietenkin Torstai, tuo faunimainen olento. Karvaiset jalat ja paljas yläruumis, päässä pienet sarvet. Torstainkin sisällä asustaa miniatyyriolentoja, mutta ne eivät tee Torstaista kiukkuista, vaan vievät sitä eteenpäin. Keijukaisneuvos Koo poistaa yhden miniukon ja laittaa sen Tiistain miniukon kanssa samaan teekuppiin. Siitäkös riemu syntyy, kun miniukot ottavat toisistaan mittaa, mutta onneksi lopussa syntyy sopu. Torstai on rakastunut ja minä rakastuin Torstaihin. Torstai liiteli ilman halki menneen ja tulevan varjojen avustaessa sitä. Niin kaunista katseltavaa.

Eero Vesterinen

Kuva © Marko Mäkinen, Helsinki Dance Company/Helsingin Kaupunginteatteri

Perjantai on kaunis. Perjantai on keiju. Perjantai esittää ihanan keijukaistanssin. Söpöä, mutta on Perjantaissa yksi vika. Perjantai on auttamattoman huonomuistinen. Voiko Perjantain huonomuistisuudesta vetää joitain aikuismaisia ajatuksia, joita en tähän kirjaa, koska Perjantai-keiju on niin ihana?

Lopultakin on Lauantain vuoro, mutta mitä tekee Lauantai? Aluksi sitä ei löydy mistään ja kun lopulta löytyy, haluaa se pitää vapaapäivän, koska sillä on ollut niin kiireinen viikko. Ymmärrän Lauantain toiveen täydellisesti. Minäkin haluan Lauantain olevan vapaa.

Sunnuntai (Jyrki Kasper) on Keijukaisneuvos Koon suosikkipäivä. Ihan jo senkin takia, että Sunnuntai muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan kovasti itse Keijukaisneuvos Koota. Ei siis ole ihmekään, että Sunnuntai ja Keijukaisneuvos Koo pistävät jalalla koreasti. Lopulta tanssiin yhtyvät kaikki viikonpäivät, vaikka Maanantaita hieman väsyttääkin.

Heidi Naakka

Kuva © Marko Mäkinen, Helsinki Dance Company/Helsingin Kaupunginteatteri

Nyt täytyy kiittää koko työryhmää. Mahtavaa jälkeä. Jyrki Karttusen koreografia ja käsikirjoitus todella toimivat. Esityksen valaistus on erittäin hienoa ja tunnelmallista katseltavaa. Puvustus, naamiointi ja kampaukset vertaansa vailla. Satumaisen taitavaa jälkeä on työryhmä saanut aikaiseksi.

Keijukaisneuvos Koo on jotain sellaista, jota voin lämpimästi suositella kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Väliaikoineen puolitoista tuntia kestävä esitys on kuin astuisi hetkeksi satumaailmaan, kuten sitä itse asiassa tekeekin. Kaunista ja taianomaista. Esityksestä saa varmasti jokainen jotakin itselleen. Nyt kannattaa kuitenkin pitää kiirettä. Tammikuun loppupuolella alkaneet esitykset ovat lisäesityksiä ja viimeinen esitys on 4.2.2017.

Keijukaisneuvo Koo on saanut ensi-iltansa 9.10.2014.

Rooleissa: Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Pietari Kärki, Aksinja Lommi, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi, Kaisa Niemi ja Eero Vesterinen.

Koreografia ja käsikirjoitus: Jyrki Karttunen

Valosuunnittelu ja lavastus: William Iles

Sävellys, äänisuunnittelu: Tuomas Fränti

Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila

Naamiointi ja kampaukset: Milja Mensonen

Videot: Matias Ojanen, William Iles ja Jyrki Karttunen

Näin esityksen erikoisilipulla. Kiitos Helsinki Dance Companylle, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

Perjantai-ilta säteilevän Jeminan seurassa

Kylläpä vaihtui arkisen harmaa työviikko kertaheitolla pinkin ja glitterin sävyttämäksi perjantai-illaksi. Ai miksikö? Siksi, että minähän kuulun ihanan diivan Jeminan sisäpiiriin Team Jeminaan. Olimme saaneet kutsun perjantai-illaksi Jeminan I absolutely love me (and Jemina) -workshoppiin. Kyllä kuulkaa taas tuli todistettua, kuinka kivaa ja säteilevää ihmiselo voi olla. Ihanaa, kun saan kuulua kimaltelevan Jeminan sisäpiiriin.

Team Jemina

Kuva © Riikka Kiviaho

Ennen varsinaista workshoppia saimme hienon tilaisuuden nähdä osan Jemina – The Great American Shown salaisista harjoituksista. Jemina ei vielä tässä vaiheessa ollut paikalla, mutta Jyrki Karttunen antoi ohjeita tanssijoille koreografioiden suhteen ja osallistui tietenkin myös itse harjoituksiin. Aina olen ihaillut sitä, kuinka taitavasti tanssijoiden liikkeet menevät yksiin ja kuinka sulavaa heidän esiintymisensä on. Salaisissa harjoituksissa sain kuulla, että ei kaikki käy kuitenkaan ihan sormia napsauttamalla. Työtä tehdään paljon. Liikkeitä hiotaan ja harjoituksia on päivittäin. Siitä huolimatta sain eilenkin nähdä taitavaa liikehdintää. Kyllä ammattilaiset osaavat. Pienoista haastetta kuulemma toivat miestanssijoiden jalkoihin asetetut korkokengät. Naiset sen sijaan olivat tyytyväisiä, että kerrankin saisivat tanssia matalissa kengissä.

Salaisten harjoitusten loputtua Jyrki Karttunen antoi tanssijoille luvan lähteä. Tässä vaiheessa Jemina astui huoneeseen ja siitähän se bling bling alkoikin. Team Jeminalle tuotiin vaaterekki, jossa oli paljettimekkoa, korkokenkää ja kimalletta. Wau! Tiimiläiset rekin kimppuun ja vaatteita sekä kenkiä sovittelemaan. Jemina korjaili samaan aikaan meikkiään, mutta kävi ihastelemassa tiimiläisten huippuvalintoja. Itse päädyin säteilevän säihkyvään kultaiseen paljettihameeseen sekä ihanan kimaltelevaan huiviin. Niin ja huippuna kultaiset kengät. Vähänkö olin hienona, mutta en tietysti niin hienona kuin Jemina. Upean Jeminan tasollehan ei kukaan toinen yllä.

Mitä workshopissa sitten muuta tehtiin kuin soviteltiin vaatteita? Siis aivan mieletöntä! Jemina opasti meitä muutaman salaisissa harjoituksissa nähdyn koreografian saloihin. Ensin harjoittelimme Meryliä. Tunnetila Hiljaiset sillat -elokuvan sillalle, jossa Meryl astelee sillalla kärsien Iowan kuumuudesta. Hieman täytyy välillä kuivata hikeä pois kasvoilta ja kaulalta, kunnes katse kohdistuu virkistyksen tuojaan, kylmään limukoriin ja sitä kautta itse Clint Eastwoodiin. Ooh. Mutta mitä? Siis hupsis, takaisin kotitöihin haaveksimasta. Satusiivous oli oppi, jonka otin heti tänään käyttööni. Disneyn satumusiikki taustalle soimaan ja siivousrätti käteen. Siivousrätin liike lähtee koko kropasta. Välillä voi nostaa katseen korkeuksiin ja haaveilla. Pinttyneimpiin likoihin puhalletaan ja hangataan oikein kunnolla, jonka jälkeen lopputulosta voi vain ihailla nostamalla kädet yhteen. Saatat nähdä myös pienen lintusen lentoonlähdön siivotessasi. Bolerossa sinä tiedät, kuka olet ja mitä haluat. Kaikki lähtee lantiosta ja katseesta. Hurjaa! 

Miksi koulussa tanssiharjoitukset olivat jalkaliikkeiden laskentaa ja yhtä kärsimystä? Jos vain kaikilla olisi mahdollisuus päästä ihanan Jeminan tanssiharjoituksiin, niin mitä mahtavia taitureita ihmisistä kuoriutuisikaan? Sitä paitsi Jemina ei harjoituttanut meitä kahta tuntia putkeen, vaan pienissä pätkissä, jolloin ei iskenyt tuskanhiki päälle, vaan kaikki oli mukavaa ja sulosointuista. Täytyy sanoa, että olen etuoikeutettu, koska kuulun säteilevään Team Jeminaan.

Tanssiharjoitusten lisäksi Jemina antoi meille käytännön meikkivinkkejä. Parhaimman lopputuloksen saa, kun yhdistää kallista ja halpaa. Tämä siis vinkkinä muillekin, niin koette ehkä sen, kuinka tulla säteilevämmäksi ja ihanammaksi. Itse vain mietin, kuinka upeaksi sitä voikaan tulla, kun tällaisen opin käyttööni otan. Tietysti voin vain katsoa mahtavaa Jeminaa ja todeta, että suunta on oikea, kun Jeminan meikkivinkit otan haltuuni. Jemina neuvoi myös vaihtamaan vaatteita jatkuvasti. Sitä tuleekin kotona harrastettua, mutta ehkä alan myös töissä vaihdella vaatteita päivän mittaan. Jeminalla oli muuten hirvittävä ongelma, mitä tehdä lauantaina. Hän oli hieman kahden vaiheilla, lähteäkö Pariisiin shoppailemaan vaiko Lappiin hiihtämään. Erään tiimiläisen kysyessä, hiihtääkö Jemina, niin Jemina oli hieman hämmästynyt ja sanoi, että after skihän on hiihtoa.

Enää on muuten reilu kaksi kuukautta Jemina – The Great American Shown ensi-iltaan. Team Jemina on paikalla ensi-illan jälkeen yhtenä perjantai-iltana ja tietenkin VIP-paikoilla, koska ihana Jemina niin haluaa. Tätä ennen Team Jemina ehtii kuitenkin vielä olla Jeminan matkassa mukana muutamaan otteeseen. Pidän teidät kuulolla. Bling bling. Pinkkiä ei voi koskaan olla liikaa. 💗💗💗

Jemina valloittaa Amerikan

Nyt on mahtavaa tiedossa. Superdiiva Jemina tekee paluun ensi keväänä. Ai kuka Jemina? No, tietenkin glitteriä ja kimallusta rakastava nainen vai pitäisikö sanoa mies, koska Jeminan hörhelöihin on pukeutunut Jyrki Karttunen. Jemina diivaili aiemmin estradilla Helsingin Kaupunginteatterin teoksessa Jeminan monta elämää. Maaliskuussa Jemina lähtee valloittamaan Amerikkaa teoksella Jemina – The Great American Show. Ja arvatkaa mitä? Minä saan kuulua Jeminan sisäpiiriin Team Jeminaan. Hiemanko kivaa ja bling blingiä.

Team Jemina on ryhmä, joka koostuu seitsemästä ihanan erilaisesta ja kimaltavasta naisesta. Team Jeminan tehtävänä on seurata, kuinka Jemina – The Great American Show syntyy. Prosessin edetessä sometamme sekä jaamme Jeminan ilosanomaa. Lisäksi tietenkin ihailemme Jeminaa ja pyrimme saamaan osamme Jeminan häikäisevästä säihkeestä. Ihana olla kärpäsenä katossa, eikä minä tahansa kärpäsenä, vaan kiiltävän kultaisena pörrääjänä.

Team Jemina
Kuva © Petra Bühler, Helsingin Kaupunginteatteri

Team Jemina tapasi toisensa ensimmäisen kerran vajaa kaksi viikkoa sitten. Mukana tapaamisessa oli tietenkin myös Jyrki Karttunen. Jemina ei ensimmäisellä kerralla päässyt mukaan tai ehkä hän diivaili, eikä halunnut heti esittäytyä meille, mutta onneksi Jyrki esitteli meille Jeminan pinkkiä iltapukukangasta. Tiesin heti olevani oikeassa paikassa, koska kännykkäni suojakuoret ovat aivan yhtä pinkit kuin Jeminan pukukangas. Jyrkin lisäksi paikalla olivat Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvonen sekä markkinointisuunnittelija Petra Bühler. Tapaaminen alkoi mahtavassa seurassa pinkkiä kuohujuomaa ja vaaleanpunakääreisiä suklaakonvehteja nauttien.

Ensimmäisessä tapaamisessa Jyrki kertoi meille totuuksia Jeminasta. Jeminan peruskysymys on: ”Kuka minä olen?” Jemina ei ole sukupuolisidonnainen, vaan hän on olento. Jemina on kosmopoliitti, jolla kielet, maat ja sukupuoli vaihtuvat tilanteiden mukaan. Tiesittekö muuten sitä, että Keijukaisneuvos Koo on Jeminan ex puoliso? Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän tämänkin asian.

Kun Jemina lähtee valloittamaan Amerikkaa, on tiedossa karnevaalia, jossa drag show, stand up, trash ja kitsch sekoittuvat sulavasti nykytanssiin. Amerikassahan on kaikki mahdollista. Niin myös Jeminalle. Amerikassa Jemina kuolee ja joutuu taivaaseen. Toisaalta ehtiväinen diiva nähdään myös westernissä ja Las Vegasissa. Mitäköhän kaikkea muuta Jemina ehtii Amerikassa puuhata? Sisäpiiriläisenä olen innolla matkassa mukana.

Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri

Jemina – The Great American Show saa ensi-iltansa 22. maaliskuuta 2017 Kaapelitehtaan Pannuhallilla. Teos toteutetaan Helsinki Dance Companyn ja Zodiakin yhteistuotantona.

Pysykää kuulolla. Team Jemina raportoi matkan varrella teoksesta enemmän. Ja jos kiinnostuit, niin mieti, kannattaisiko sinunkin lähteä katsomaan Jeminan Amerikan valloitusta. Kaapelitehtaan Pannuhallilla on anniskeluoikeudet ja Jeminan esityksen aikana saa nauttia alkoholipitoisia juomia, joten alaikäisille Jeminan showta ei tällä kertaa esitetä. Toisaalta kuohuvalasi kädessä on taatusti hauskaa olla säteilevän Jeminan matkassa. Bling bling 💗💗💗