Ystävänpäivän lukumaratonin päivitysraportti

 

Aloitin eilen illalla ystävänpäivän lukumaratonin ennen nukkumaanmenoa. Takana on pitkät yöunet ja kohta on tarkoitus jatkaa lukemista. Tosin täytyy tehdä hieman aamupalaa lukemisen rinnalle, jotta jaksan maratoonata. Mutta kuinka eilen illalla kävi? 

Sivuhuomiona mainittakoon, että tämä postaus päivittyy maratonin aikana. Olkaa kuulolla.

Perjantai 11.2.2022 klo 22.00 maraton alkaa

Kaikkihan sen tietävät, kuinka väsynyt sitä on, kun perjantai-illalla päänsä tyynyyn painaa. Erittäin väsynyt. Toisaalta minä olen nykyään aina illalla todella väsynyt. Otin kuitenkin kätösiini Jevgeni Griškovetsin Joet – kertomus -kirjan (Kampus Kustannus, 2012). Lukupiirikirja, joka on ohut kuin mikä, mutta jostain syystä minulla kirjan lukeminen on venynyt ja venynyt, eikä kirja edes ole millään tavoin huono. Mutta nyt on syytä iloita. Sain eilen illalla kirjan päätökseen. Kirja koostuu pienistä kertomuksista, muistoista lapsuuden siperialaisessa kotikaupungissa. Illan hätkähdyttävin kertomus oli ilman muuta karhun kohtaaminen. Hui! Valtavan iso karhu viiden metrin päässä viljapellolla. Luettuja sivuja kertyi yhteensä 21. Tästä on hyvä jatkaa maratonia. Pieni alku, mutta nythän koko päivä aikaa lukemiselle tai sitten muuten vain kaikelle haahuilulle.

Lauantai 12.2.2022 klo 12.00

Luettuja sivuja yhteensä 143. Maraton etenee verkkaisesti, mutta etenee kuitenkin. Olen lukenut toista maratonkirjaa, joka on Päivi Alasalmen Sudenraudet (Gummerus, 2021). Kirjan tarinan keskiössä ovat lapsia tappavat sudet 1880-luvulla Turun liepeillä. Asia koskettaa aivan kaikkia. Torppareita, kartanonomistajia ja kirkonmiehiä. Susitarinat eivät jätä ketään kylmäksi. Kirjan tarinassa olen edennyt siihen vaiheeseen, kun kuuluisat sudentappaja-Vornaset saapuvat Itä-Suomesta Turkuun. Kohta on Vornasten näytettävä, mihin pystyvät. Hieman mietin sitä, että saatan lähteä kesken maratonin happihyppelylle ja hakea kirjastosta kirjan, josta tuli eilen noutoilmoitus. Tuskin ehdin kirjaa tänään aloittaa, mutta onhan sitten ehkä huomiselle tai maanantaille luettavaa.

Klo 15.50

Luettuja sivuja 267. Sudenraudoissa kärsitään edelleen susien aiheuttamista lapsisurmista. Mynämäki vaikuttaa olevan kaiken pahan keskus. Sinne onkin tullut valtaisa joukko miehiä, joiden metsästystaustat ovat sellaisia, jotta nyt voisi sudetkin saada kyytiä. Myös rakkautta on ilmassa. Maratoniin tuli taukoa, kun toteutin aikeeni ja kävin kirjastossa. Samalla reissulla poikkesin myös kauppaan. Nyt on kuitenkin hyvä jatkaa lukemista. Tosin luulen, että iltaa kohden lukeminen häiriintyy. Joudun ehkä lähtemään Herra Karvajalan kanssa ulkoilemaan. Lisäksi tiedän, että jään tuijottamaan televisiota, jos sieltä tulee jotain mielenkiintoista.

Klo 18.15

Luettuja sivuja 363. Päivi Alasalmen Sudenraudat tuli päätökseen. Vielä on muutama tunti aikaa lukemiselle, mutta aivan heti ei voi uutta lukemista ottaa. Sen verran täytyy antaa Sudenrautojen kuohuttavan tarinan laskeutua, ettei heti unohda kirjan tunnelmaa. Oli kuitenkin hyvä, että kävin kirjastossa. Otan vielä tänä iltana luettavaksi kirjastosta hakemani Iida Rauman Hävitys: Tapauskertomus -kirjan (Siltala, 2022). Täytyy samalla todeta, että lopetan lukumaratonin sivujen laskemisen illalla kymmeneltä. En enää tänään päivitä raporttia, vaan aamulla lasken lopullisen luettujen sivujen yhteismäärän.

Klo 22.00

Luettuja sivuja yhteensä 393. Lukumaraton päättyy. Loppuillasta oli hyytymistä, mutta sen tiesin itsekin. Aivan heti en voinut edes jatkaa lukemista Sudenrautojen jälkeen. Iida Rauman Hävitys sijoittuu myös Turkuun, mutta ei niin kauaksi historiaan kuin Sudenraudat, vaikka toki kirjan alkusivuillakin on jo Turun historiaa käsitelty. Hävityksen ensivaikutus on kaoottinen. Kamalaa, millaiseksi ihminen voi mennä, jos ei saa nukuttua.

Tänään sunnuntaina onkin sitten Lukurauhan päivä. Tänäänkin aion lukea, vaikka en enää samalla tavoin kuin maratonilla. Tänään on pakko myös tarttua imuriin ja tehdä muitakin kotihommia. 

Hyvää Lukurauhan päivää kaikille!