27.11.2019

A. M. Frost: Likaista peliä

Joskus tekee hyvää poiketa omalta mukavuusalueelta pois. Itse tein tällaisen loikan, kun tartuin A. M. Frostin sotadekkarisarjan toiseen osaan Likaista peliä (Bazar, 2019). Ensimmäistä osaa en tietenkään ollut lukenut, mutta toinen osa meni hyvin itsenäisenä ja aikamoisen hyytävän jännittävänä lukukokemuksena.

Eletään talvisodan jälkipuoliskoa. Haavoittuneita suomalaissotilaita kuljettanut linja-auto ei ole ikinä saapunut määränpäähänsä. Majuri Peder Jang lähtee tukikohtaan selvittämään, mitä on tapahtunut. Sitä ennen on ehditty lähettää sotilasjoukko etsimään linja-autoa. Sotilaita odottaa järkyttävä näky. Linja-autossa olleet sotilaat on tapettu raa’asti. Linja-auto löytyy hieman etäämpää hylättynä, mutta tämäkään ei riitä. Ei tarvita kuin yksi suuri pamaus ja kaikki on mennyttä tai ei sentään ihan kaikki. Yksi sotamies selviää. Tämä on alkusysäys sille, mitä alkaa tapahtua Suomen rajojen ulkopuolella. Samaan aikaan tukikohdassa alkaa selittämättömien murhien suma. Kuka viljelee tuhoa omiensa parissa?

Huh huh! Oikeasti en ikinä lue tällaisia sotakirjoja. Kirja ei missään nimessä ollut huono, vaan järkyttävän jännittävä. Ensimmäisinä iltoina, kun kirjaa luin, aloin nähdä painajaisia. Hetken jo mietin, pystynkö jatkamaan lukemista. Onneksi jatkoin, koska painajaiset väistyivät syrjään ja oli helpompi eläytyä kirjan tunnelmaan. Olen ehkä hieman liiankin herkkä eläytymisessä. Minä oikeasti jännitin, kuinka Peder Jangin johtamalle sissipartiolle käy vihollisen rajojen sisäpuolella. Täytyy myöntää, että A. M. Frost on osannut kirjoittaa tarinan, jonka jokaista liikettä lukija seuraa keskittyneesti ja lähes hengittämättä samalla peläten pahinta että toivoen parasta.

Kirjasta voi löytää useita erilaisia kohtaloita. On lotta Marian ja sotamies Auliksen suhde. Voiko mikään palata ennalleen vai onko sota tehnyt tehtävänsä rakkauden suhteen? Helle Haagalla on lääkintälotan tehtävien rinnalla komennus Valpolta. Kuinka kaunis nainen selviytyy kaikesta? Majuri Peder Jang on mies, joka on arvostuksensa ansainnut, mutta mitä hänen olisi tehtävä, jotta myös Helle Haaga luottaisi häneen? Entä mikä on tukikohdan pastori Saastamoinen miehiään?

Pidin myös siitä, kuinka kirjassa kuljetetaan kahta päätarinaa rinnakkain. Tarinat ovat järkyttäviä, mutta erittäin hyvin eteenpäin vietyjä. Kumpikaan päätarina ei jää kesken, vaan asiat tulevat selvitetyksi tavalla tai toisella. Päätarinoiden rinnalla kulkevat henkilöiden tarinat. Itseäni jäi kaihertamaan se, kuinka Marialle ja Aulikselle käy. Haluaisin, että heille käy hyvin, mutta ikävä kyllä sota jättää jälkensä.

Kirjassa on hyvin paljon psykologista peliä. Sota tuo ihmisestä esiin sellaisia piirteitä, joita ei välttämättä muuten havaittaisi. Tilanteet kärjistyvät hetkessä, kun ihmisen psyyke on kovalla koetuksella. Syntyy konflikteja pienimmistäkin asioista ja ilmassa on nopeasti muutakin kuin ruudin tuoksua. Tällainen lisää kirjan trillerimäisyyttä.

Itse en tietenkään tiedä sodista juuri mitään. Mielenkiintoista oli kuitenkin lukea erilaisia asioita, joille varmasti löytyy todellisuusperää. Ensinnäkin tänä päivänä olisi tavatonta, jos tupakoita jaettaisiin armeijan sissien muona-annoksiin. Ainakin uskon niin. Toisen maailmansodan aikana sissit ovat saaneet kolme holkki-Saimaata päivässä. Oli myös aika hurjaa lukea siitä, millaisia ansoja puhtaanvalkean lumen keskellä voi odottaa, tai kuinka puhelinlinjoja on kuunneltu.

Kirjailija A. M. Frostista on pakko mainita, että kyseessä ei ole yksi henkilö, vaan pariskunta Anne ja Matti Frost. Uskon, että tässä on yksi syy siihen, että viihdyin kirjan parissa kaikista kauhuhetkistä huolimatta. Kirjasta löytyy myös rakkautta ja hempeyttä. Frostin pariskunnan on tarkoitus kirjoittaa kokonainen jännärisarja toisesta maailmansodasta. Yhdessä kirjassa liikutaan ajassa noin puolisen vuotta kerrallaan. Kirjasarjan ensimmäinen osa on Näkymätön kuolema.

A. M. Frostin Likaista peliä on kirja niille, jotka pitävät sotakirjallisuudesta sekä niille, jotka rakastavat trillerimäisiä jännäreitä. Tässä on myös hyvä joululahjaidea, tai jos oikein haluaa yllättää, ostaa samaan pakettiin kirjasarjan ykkösosan.



Sain kirjan kustantajalta. Lämmin kiitos siihen suuntaan.

12 kommenttia:

  1. Huuuu, sotakirjallisuus on kyllä sellaista, ettei ihan äkkiseltään tulisi napattua luettavaksi jotain selkeästi sotakirjaksi luokiteltua. Hauska huomata, että tuollaisestakin genrestä löytyy tämmöisiä yllättäviä helmiä, jotka ovat monitasoisempia ja syvääluotaavampia kuin mitä osasi ajatellakaan - tai ehkä kaikki sotakirjat ovat semmoisia, mutta kun ei ole yhtään lukenut, niin ei voi tietää. ;) Mielenkiintoinen kirjoitus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotakirjallisuus on kyllä sellaista, etten yleensä sitä lue, mutta tämä kirja oli hyvin positiivinen yllätys. Siitäkin huolimatta, että kauhua ja jännitystä riitti ihan loppuun asti.

      Poista
  2. No jopas jotakin, kuulostaa kyllä todella omalaatuiselta. Suorastaan hämmentävältä, mutta hyvällä tavalla ja herätti uteliaisuuteni. Kammoksun sotakirjallisuutta, vaikka tokihan sekin riippuu siitä, miten ja mistä näkökulmasta sotaa käsitellään. Itse en rintamakuvauksia jaksa, mutta esim. siviilien näkökulma kiinnostaa.

    Tämä kuulostaa tosiaan niin omintakeiselta, että on varmaan pakko kokeilla sitä ensimmäistä osaa ja katsoa josko sitten lukisi tämänkin. Eli nimi listalle muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tykkää trillereistä ja jännäreistä, niin tämä tai sarjan ensimmäinen osa kannattaa ehdottomasti lukea. Toki sota on ainakin tässä kirjassa hyvin läsnä ja tosiaan itsellänin tuli aluksi painajaismaisia sotajuttuja uniin. Olen kuitenkin iloinen, etten jättänyt kirjaa kesken.

      Poista
  3. Kirjailijanimi on tuttu, mutta jostakin syystä se on muuten mennyt ihan ohi. Joskus tuli luettua sotakirjallisuutta enemmän, mutta nykyisin kovin vähän. Tämä vaikuttaa kuitenkin jännittävältä! Ehkä pitää hankkia luettavaksi ja testata, voisin hyvinkin tykätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet pitänyt sotakirjallisuudesta ja pidät jännäreistä, niin tämä kirja kannattaa lukea. Niin tai sarjan ensimmäinen osa, niin tulee henkilöhahmot tutuimmiksi.

      Poista
  4. Olen pikkuhiljaa oppinut lukemaan dekkareita. Sotakirjat jotain Hemingwaytä lukuunottamatta ovat jääneet tosi vähälle huomiolle, joten tässä voisi olla sellainen dekkareiden kautta luotu portti niihin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä onkin mielestäni kirjan hyvä idea: psykologista jännitystä sodan melskeissä. Ehdottomasti kannattaa lukea.

      Poista
  5. Vaikka sotakirjallisuus ei enää minua vierastutakaan, tällaisia "hc-sotakirjoja" ei ole kyllä tullut luettua varmaan ikinä. Toisaalta jännitystähän sitä kaipaa aika ajoin, ja tästä sitä selvästi saa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan melkoisen jännittävä kirja, kun uniinkin tuppasi tulemaan. Jotenkin koen kauhean ahdistavana ajatuksen sodasta ja sen kaikista kauheuksista. Olen silti iloinen, että kirjan luin.

      Poista
  6. Tämä olisi minullakin aikalailla mukavuusalueen ulkopuolelta. Ensinnäkin sota-aiheensa takia, mutta myös jännittävyytensä vuoksi. Nukun muutenkin nykyään niin huonosti, että mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä ei pitäisi hankkia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa tilanteessa ei kyllä kannata hakea lisää univaikeuksia. Itse nukun todella sikeäsi, mutta liian vähän. Illat tuppaavat aina venymään, koska on jokin kirja kesken. :D

      Poista