10.2.2019

Noora Vallinkoski: Perno Mega City


Kotona olisi vinot pinot lukemattomia kirjoja, mutta mitä teen minä. Teen varauksia kirjastoon, saan noutoilmoituksia, paniikki iskee. Kävi nimittäin niin, että olin varannut Noora Vallinkosken Perno Mega Cityn (Atena, 2018) ja unohtanut koko asian. Kun noudin kirjan, tajusin, että lukuaikaa olisi vain kaksi viikkoa. En ehtinyt lukea, mutta en palauttanutkaan kirjaa. Nyt on kirja ollut muutaman ylimääräisen päivän ja sakkolappu isketty kirjastotililleni. Olen pahimmanlaatuinen rikollinen, mutta tunnustan suoraan, mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Perno Mega Cityn päähenkilö on Hanna, jonka lapsuutta ja nuoruutta kuvataan 80- ja 90-luvuilla. Hannan perhe asuu Turun Pernossa. Kaupunginosassa, joka on työläisiä täynnä, mutta köyhyys on silti näkyvää. Vähitellen 90-luvun laman iskiessä työttömyys alkaa näkyä yhä selvemmin. Ihmisiä laitetaan kilometritehtaalle ja kurjuus korostuu entisestään. Hannan perheelläkin on omat vaikeutensa. Hannan äiti kärsii mielensairauksista ja on aika-ajoin hyvin epävakaassa mielentilassa. Jopa niin vakavassa, että tällöin sairaala on paras paikka äidille. Hannan isä puolestaan sairastuu kahteen otteeseen syöpään. Pikkusisko Emma laatii erilaisia listoja ja isoveli Lauri puolestaan vetelehtii ja ajautuu huonoon seuraan. Toinen veli Henrik riuhtaisee itsensä irti ja lähtee opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. Hanna itse menee virran mukana. Päiväkodista kouluun. Lapsuus vaihtuu nuoruudeksi, eikä ongelmilta voida välttyä.

Kirja on ilman muuta aikalaiskertomus suomalaisen työläisperheen jatkuvasta köyhyydestä. Hannan äiti ostaa kaikki vaatteet kirpputorilta. Tätä kyllä hieman ihmettelin, koska perheellä oli kuitenkin varaa rakentaa vaatimaton kesämökki ja käydä kerran jopa etelässä asti. Kirpputorit ovat sinänsä ihan fiksu idea, vaikken itse niitä osaakaan hyödyntää. En kyllä muista sellaistakaan, että meidän perheen lapsille olisi lapsuudessani vaatteita kirpputoreilta hankittu. Perheeni ei missään tapauksessa ollut mikään rikas, mutta jotenkin on sellainen muistikuva, että kirpputorit olivat ihmisille, joilla ei oikeasti ollut rahaa käytettävissään. Hannan vanhemmat kuitenkin molemmat kävivät töissä silloin, kun sairaudet eivät vaivanneet heitä. Tähän täytyy tietysti vielä lisätä sellainenkin, että nykyisinhän kirpputorit ovat osa kestävää kehitystä, mikä on todella hieno juttu.

Perno Mega City esittelee lukijalle ihmiskunnan kirjoa ronskilla tavalla. Ihmiset ovat sekalaista seurakuntaa. Jopa niin sekalaista, että itse ainakin myönnän sulkevani silmäni sellaista kirjoa nähdessäni. Ainaisena pelkona voi olla naapurin juopottelu ja sitä seuraavat juopposeurueet. Päiväkotiin tulee kuntoutushoidossa oleva alkoholistitaiteilija tekemään taideteosta. Hannan ystävän Mayan sukujuuret ovat Vietnamissa. Irvokasta on, että olen aina jollain lailla kunnioittanut vietnamilaisten kunnollisuutta, niin Perno Mega Cityssä Mayan äiti osoittautuu itseään myyväksi alkoholistiksi. Tarun äiti puolestaan tarjoilee nuorisolle alkoholijuomiaan iloisin mielin. Samaan aikaan lähiön uskovaiset istuvat jonkun kotona pitämässä seuroja.

Vallinkosken kirja on mielenkiintoinen ja hyvä läpileikkaus eräästä aikakaudesta lapsen ja nuoren silmin nähtynä. On kuitenkin muutama seikka, jotka häiritsivät, vaikka kirja fiktiota onkin. Ensimmäisenä reissuvihko. Koska reissuvihkot otettiin Suomessa käyttöön? Itselläni sellaista ei ollut ikinä. Tiedotteet kulkivat monisteiden muodossa vanhemmille. Kokeisiin piti saada vanhemman allekirjoitus, joka esiteltiin opettajalle. Toisena yksittäispakatut, ohuttakin ohuemmat kuukautissiteet. Tulivatko sellaiset tosiaan markkinoille jo 90-luvulla? Kolmantena FilmNet. Ensinnäkin ihmettelin koko asiaa. Tutkiessani hieman nettiä, ymmärsin, että FilmNet on ollut maksullinen kaapeli- tai satelliittikanava. Oliko köyhällä perheellä varaa maksukanaviin? Tietysti on niin, että vanhetessa ei enää muista asioita, joten voin olla kaikissa epäilyksissäni aivan väärässä.

Lukiessani Perno Mega Cityä, luin samaan aikaan lukupiirikirjana ollutta Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman (Avain, 2005). Nyt täytyy sanoa, että hämmennyin. Aluksi tuli tunne, kumpaa kirjaa oikeastaan luen, vaikka kirjat erilaiset olivatkin. Hannan äidin mielisairaus ja Hirvosen kirjan Joonan mielisairaus. Molempien kirjojen sairaiden samanlainen parvekekohtaus. Minulle käy harvoin, jos koskaan niin, että kirjojen tarinat meinaavat mennä sekaisin, mutta nyt kävi. Käsittämättömiä samankaltaisuuksia.

Noora Vallinkosken Perno Mega City on joka tapauksessa kirja, joka kannattaa lukea ainakin, jos olet elänyt lapsuuttasi ja nuoruuttasi 80- ja 90-luvuilla. Kirja on mielestäni myös mainio kuvaus suomalaisesta yhteiskunnasta ja turkulaisen kirja kannattaa lukea ihan vain Pernon takia.




18 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä minun mieleistä tarinaa. Jo minun nuoruudessa oli kirpputoreja, mutta ei niillä monesti käyty, kun äiti ei voinut sietää muiden vanhoja vaatteita. Meidän sängyt, pyörät, kengät, vaatteet ja lelut jne. lähtivät serkuille kiertoon. Jos äiti sai sukulaisilta vaatteita, hän leikkeli ne ja kutoi matoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä tykkäsin lukemastani. Oli kiva seurata Hannan elämää.

      Meillä myös kierrätettiin vaatteita jonkin verran sukulaisten kesken, mutta minä kieltäydyin jo alle kouluikäisenä ottamasta kenenkään käytettyä vaatetta. Taisin olla aika hienohelma. :) Joskus jokin käytetty vaate oli kääritty lahjapakettiin, mutta kun vahingossa kuulin, että oli käytetty, niin en suostunut vaatetta päälleni pistämään.

      Poista
  2. Hmm, tämä kirja on ollut paljon esillä. Tavallaan kiinnostava, mutta kun en ole Turusta päinkään ja kun nuoruuskin (riippuu tietysti määrittelystä) osui enemmän 70-80-luvuille kuin 80-90, taidan jättää väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että kirja uppoa nimenomaan 80-90-lukujen lapeselle ja nuorelle. Itsekään en ole ikinä Turussa asunut, mutta oli kiva lukea kirjaa, ja muistella, kuinka itse muistaa asiat. Toki olen hieman vanhempi kuin kirjan Hanna.

      Poista
  3. Minua tämä kirja kiinnostaa. Itse olen maalla kasvanut, mutta aikuisena asunut Turussakin. 80-90 -luvun kuvaus kiinnostaa myös.

    Tuttua täälläkin tuo, ettei oman hyllyn kirjoja ehdi juuri koskaan lukea (ainakaan niin paljon kuin haluaisi), kun sorrun tekemään niin paljon varauksia kirjastoon!! Joskus sitten palautan kirjaston kirjat, päätän olla hetken lainaamatta mitään - ja melkein heti löydän itseni taas tekemästä varauksia... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kirja kannattaa lukea ehdottomasti, jos on Turussa asunutkin.

      Himolukijan ongelma on kyllä kasvavat kirjapinot. Voi kun olisi enemmän aikaa syventyä kirjojen maailmaan. Myös niihin kirjaston kirjoihin. :)

      Poista
  4. Nyt kivoja juttuja siellä, ihanaa että pääsit neljän seinän sisältä ja tällä viikolla täälläkin.

    Kivaa uutta viikkoa Mannilainen ja toivottavasti junat kulkee ajallaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tekee todellakin hyvää päästä pihalle neljän seinän sisältä. Alkoi olla jo todela ahdistava olo. :)

      Ihanaa uutta viikkoa sinullekin. Tänään oli juna myöhässä vain toiseen suuntaan mentäessä.

      Poista
  5. Minä olen Turusta kotoisin, joten tämä pitänee lukea jossain kohtaa. Tuolla se odottelee hyllynnurkassa.
    Oma lapsuuteni tosin on tainnut olla aikalailla erilainen kuin kirjassa kuvattu (ja vähän aikaisemmin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kirja on ehdottomasti sinulle. Omakin lapsuuteni oli aikaisemmin, mutta nautin silti lukemastani. Kiva lukea sellaista ajankuvausta, jolloin on itsekin elänyt, vaikken Turussa ole ikinä asunutkaan.

      Poista
  6. Jotenkin teemat tuntuvat minulle vierailta. Lapsemme olivat kyllä nuoria 90-luvulla, mutta itse en varmaan kokenut tuota vuosikymmentä samalla tavalla kuin lapseni. Turku on minulle vieras kaupunki, vaikka asuimmekin vähän Raisiossa. Kirjassa on kiva kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ja nuoret ovat varmasti kokeneet aikakauden eri tavoin. Olen usein jutellut äitini kanssa, kuinka hienoa on nykyään kokea jotain asioita siltä ajalta, jolloin itse olen ollut nuori. Äitini on sanonut, että johtuu varmasti siitä, että on ollut nuori, ja on kokenut vahvasti joitakin asioita.

      Poista
  7. Tämä ei ole jostain syystä minua oikein kiinnostanut, mutta nyt esittelyäsi lukiessa tuli mieleen, että kirja kertoo omasi lapsuuden ja nuoruuden ajasta. Oma nuoruus savolaisella maatilalla on varmasti ollut aika toisenlaista kuin turkulaisessa lähiössä, mutta juuri siksi olisi kiinnostavaa verrata, mitä yhteistä ja mitä eroavaisuutta löytyy. Laitetaanpa siis mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa lukea ihan jo sen takia, jos itse on elänyt samaan aikaan lapsuuden ja nuoruuden aikaa. Varmasti osittain samoja murheita kaupungissa kuin maalla asuneella, mutta varmasti on myös poikkeavuuksia.

      Poista
  8. Tämä on kiinnostanut ihan ensi hälinästä alkaen. Oma lähiönuoruuteni sijoittuu 70-luvulle, jolloin inflaatio vielä sulatti yksinhuoltajankin asuntolainat. Oli siinäkin pikku "kylässä" monenmoista, joten ehkä olisi mielenkiintoista käydä kurkkaamassa mitä iso lama teki tuollaiselle ympäristölle.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perno Mega City on ilman muuta hyvää aikalaiskuvausta 80-90-luvun Suomesta. Jokaisella aikakaudella on omat murheenssa, mutta voisin kuvitella, että niillä on jonkin verran merkitystä sille, millaiseksi nuori ihminen kasvaa.

      Poista
  9. Olen kirjan päähenkilön Hannan ikäluokkaa ja reissuvihko on mulle kyllä lapsuudesta tuttu juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti reissuvihkoa on alettu käyttää jossain muutamia vuosia sen jälkeen, kun itse olin koulun aloittanut. Minulla sellaista ei ikinä ollut. Voihan se tietysti olla kuntakohtaistakin, milloin ovat tällaisen tavan ottaneet käyttöön.

      Poista