Anne Tyler: Oikukas planeetta

Tämän vuoden ensimmäinen lukupiirikirja oli sopivaa luettavaa flunssapotilaalle. Luit sen verran, mitä jaksoit, jonka jälkeen nukuit ja herättyäsi saatoit jatkaa lukemista siitä, mihin se oli jäänyt. Anne Tylerin Oikukas planeetta (Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1999) on se kirja, jota sopii flunssapotilaan kiittää.

Barnaby on kolmikymppinen eronnut ja tyttärensä menettänyt mies. Hän on myös sukunsa musta lammas. Hän on töissä yrityksessä, joka avustaa kotona asuvia vanhuksia erilaisissa tehtävissä. Välillä käydään kaupassa, välillä koristellaan joulukuusi ja toisinaan on hyvä laittaa asunnon haltijan kalustus uuteen järjestykseen. Vanhukset ovat tyytyväisiä ja he saavat samalla itselleen juttuseuraa. Barnabyn suku ei kunnianhimotonta ja matalapalkkaista työtä ymmärrä. Muille suvun miehille on ilmaantunut enkeli ohjaamaan miesten elämää. Barnaby on poikkeus. Enkeliä ei ole näkynyt tai ehkä sittenkin. Oliko enkeli junassa oleva nainen? Tiedä sitten, mutta yhtäkkiä Barnaby huomaa seurustelevansa junassa olleen naisen kanssa.

Barnaby on ehdottomasti oman tiensä kulkija, josta lukupiiri antoi kiitosta. Mies, joka on uskaltanut valita poikkeavan ammatin sukunsa paineista huolimatta. Vanhempien epärealistiset toiveet eivät ole toteutuneet, ja siitä on saatu hyvää konfliktia kirjaan. Mies, joka auttaa vanhuksia ja pitää heidän kanssaan olemisesta. Perhe on ikään kuin korvautunut vanhuksilla. Konstikkaat perhesuhteet ja mehevät tarinat sekä työt vanhusten parissa ovat ehdottomasti kirjan helmiä.

Kirjan henkilöt ovat loistavalla tavalla kuvattuja. Aivan kuin henkilöt olisivat oikeasti olleet olemassa. Anne Tyler on ehdottomasti taitava kuvailemaan erilaisia persoonia. Barnabyn äidistä sai hyvin niuhon kuvan. Pelottavaa, jos oma äiti olisi samanlainen. Toisaalta Tyler osaa kertomuksessaan peilata myös hyvin tulevaa. Sophian, Barnabyn naisystävän luonne alkoi jossain vaiheessa ikävällä tavalla muistuttaa Barnabyn äidin luonnetta. Olisiko Barnabyn tulevaisuus äitinsä kaltaisen naisen rinnalla?

Lukupiiri piti kirjaa nopealukuisena hyvänmielen lukukirjana. Sellainen kunnon elämänmakuinen kirja. Siirappimaista loppua oli hieman pelätty, mutta kirjan loppu jäi avoimeksi. Kuinka Barnabyn oikeastaan kävi? Kohtasiko hän enkelinsä vai löysikö hän elämänsä naisen vai oliko hänen elämänsä nainen jo entuudestaan hänen rinnallaan? Lukupiiriläisillä oli monia ajatuksia, eikä varmasti mikään ollut väärä.

Itse ihmettelin aluksi, miksi Barnabyn työpaikan nimi oli kirjassa käännetty suomeksi. Yrityksen nimi oli Lainaselkä Oy. Ei tarvinnut kyllä pitkään lukea, kun asia oli täysin selkeä. Tämähän on mainio käännös sille, mitä työtä Barnaby teki. Jos firman nimeä ei olisi käännetty, ei se välttämättä avautuisi kaikille lukijoille samalla tavoin kuin nyt varmasti avautuu. Mahtavaa kielenkäyttöä.

Oikukkaasta planeetasta on moneksi. Kirjassa käsitellään vanhusten arkea, mutta samalla tarjottimella on avioerolapsi ja isä, joka ei saisi tavata lastaan. Myös matalapalkkaisuus on aihe, jota ei sovi unohtaa, kun ajattelee kirjan sanomaa syvällisemmin. Monta suurta aihetta, mutta hyvin on saatu mahdutettua samojen kansien väliin.

Kirjan englanninkielinen alkuteos A Patchwork Planet on ilmestynyt vuonna 1998. Kirja on suomentanut Kristiina Drews.

Anne Tylerin Oikukkaassa planeetassa on monta maukasta kohtaa, jotka houkuttavat lukemaan lisää. Voisin melkein vannoa, ettei tämä kirja jää moneltakaan lukijalta kesken. Tätä kirjaa voin lämpimästi suositella.