12.11.2017

Teatterissa: Palkkamurhaajan painajainen

Jos haluaa heittää aivot narikkaan, kannattaa suunnistaa Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämölle katsomaan Francis Veberin kirjoittamaa näytelmää Palkkamurhaajan painajainen. Kyseessä on farssi, joka naurattaa ensihetkiltä loppuminuuteille asti.

Vierekkäisiin hotellihuoneisiin majoittuu kaksi täysin erilaista miestä. Toinen on palkkamurhaaja (Santeri Kinnunen), jonka tehtävänä on ampua hotellia vastapäätä olevasta oikeustalosta poistuva todistaja. Toisen huoneen asukki on itsetuhoinen valokuvaaja Frank Dyson (Iikka Forss), joka on joutunut vaimonsa hylkäämäksi. Kun huonepalvelija (Antti Peltola) astuu Frankin huoneeseen, löytää hän miehen henkitoreissaan. Huonepalvelija on tunnollinen työntekijä, joka ei jätä mitään puolitiehen. Onneksi huoneesta on väliovi viereiseen palkkamurhaajan huoneeseen. Ensiapua on haettava sieltä ja poliisi (Sauli Suonpää) kutsuttava paikalle. Palkkamurhaaja vedetään mukaan soppaan, joka ei ota päättyäkseen. Soppaa tulevat sekoittamaan myös Frankin ex-vaimo Laura Dyson (Sanna Saarijärvi) sekä hänen terapeuttinsa sekä nykyinen miesystävänsä Edgar Wolf (Jouko Klemettilä).

Antti Peltola, Santeri Kinnunen ja Iikka Forss
Kuva © Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri



Huh huh. Nyt oli kyllä sellainen farssi, ettei mitään rajaa. Iikka Forss ja Santeri Kinnunen, miljoonien ilmeiden miehet. Aivan uskomatonta naaman vääntelyä molemmilta miehiltä. Frank Dysonia esittävä Forss vetää mahtavasti hermoheikon ja epätoivoisen miehen roolin. Mies, joka on valmis ripustautumaan vaikka kenen tahansa kaulaan, jos sellainen tulee sopivasti tarjolle. Mies, joka janoaa ystävyyttä. Santeri Kinnunen puolestaan palkkamurhaajan puvussa on kylmäkiskoinen herra, joka ei ystävyyttä kaipaa. Ei keneltäkään. Ei varsinkaan pimahdusherkiltä valokuvaajilta. Palkkamurhaaja joutuu kokemaan kovia ja Kinnuselta vaaditaankin paljon, kun hänen roolihenkilönsä henkinen ja fyysinen tila heittävät yhtäkkiä kuperkeikkaa.

Sanna Saarijärvi, Iikka Forss ja Jouko Klemettilä
Kuva © Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri



Antti Peltola on mies, joka kirvoitti ensinaurut. Huonepalvelija, joka toimii täysin korrektisti ja ohjeiden mukaisesti kaiken sekamelskan keskellä, jaksaa naurattaa. Peltolan silmälasien kohennukset ja virallisuus ovat huippua. Jouko Klemettilä terapeutti Edgar Wolfina oli kaikessa lääketieteellisessä kauheudessaan varsinainen irvikuva. Tuollaisen terapeutin tai lääkärin pakeille, jos joutuisi, ei voisi kyllä yhtään tietää, mitä tuleman pitää. Frankin vaimoa näyttelevä Sanna Saarijärvi oli varsinainen domina. Pelottava, mutta silti Frankin rakastama nainen. Ja Sauli Suonpää. Sattuiko sinua? Eikös se pitäisi olla niin, että poliisi pamputtaa, eikä toisinpäin?

Komedioissa ja farsseissa on aina vaarana se, että jokin menee pahasti pieleen, eikä katsojia naurata ollenkaan. Ohjaaja Mika Eirtovaara on kuitenkin onnistunut työssään. Palkkamurhaajan painajainen naurattaa. Palaset ovat kohdillaan ja katsoja voi vain heittäytyä mukaan hullunmyllyyn. Näytelmässä on osattu hoitaa myös taitavasti kohtaukset, joissa molemmissa hotellihuoneissa tapahtuu samanaikaisesti jotain. Pidin myös Peter Ahlqvistin lavastuksesta, joka avasi katsojille näkymät molempiin, hyvin samankaltaisiin, hotellihuoneisiin. Hieman nuhjuisia huoneita, vaikka peruspuitteiltaan ihan toimivia. Riemastuttava yksityiskohta oli kuitenkin ilmastointikanavan luukku. Nehän ovat hotelleissa aina tuollaisia, pienillä ruosteläiskillä täplitettyjä tai sitten olen asustanut vain halvemman tason hotelleissa.

Sauli Suonpää ja Santeri Kinnunen
Kuva © Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri



Palkkamurhaajan painajainen on ehdottomasti näytelmä, joka sopii esimerkiksi pikkujouluporukoille. Tällaista hulluttelua on hauska katsella, kun muutenkin ollaan viihteellä. Ei oteta asioita liian vakavasti, vaikka näytelmässä toki vakavia aiheita taustalla onkin. Tämä näytelmä sopii muuten varmasti myös sellaisille, jotka eivät tavallisesti teattereissa viihdy. Näytelmä on hupaisa ja hervoton. Ei tarvitse todellakaan ajatella mitään syvällisiä. Puolitoista tuntia kuluu kuin huomaamatta.

Palkkamurhaajan painajainen sai suomenkielisen kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 6.9.2017.

Rooleissa: Iikka Forss, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä, Antti Peltola, Sanna Saarijärvi ja Sauli Suonpää

Ohjaus: Mika Eirtovaara
Suomennos: Reita Lounatvuori
Lavastus: Peter Ahlqvist
Puvut: Elina Kolehmainen
Valosuunnittelu: Kari Leppälä
Äänisuunnitelu: Mauri Siirala
Naamiointi ja kampaukset: Jaana Nykänen

Näin esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.


2 kommenttia:

  1. Katselin Palkkamurhaajan painajaista jo tovi sitten jostain mainoslehdykästä, mutta en ole vielä ehtinyt sitä nähdä. Farssissa on tosiaan se vaara, että se voi mennä tuskalliseksi sisäiseksi myötähäpeäkieriskelyksi. Toisaalta parhaimmillaan se on juuri mahtavan kepeää, naurattavaa ja rentouttavaa. Täytyykin pitää mielessä tämä suosituksesi, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan sellainen farssi, ettei mennyt aivan älyttömyyksiin meno, vaikka säpinää näyttämöllä koko ajan olikin. Näyttelijöiden ilmeet olivat kyllä ehkä parasta. Aivan huippuja.

      Poista