Hannu Mäkelä: Muistan – Vapaus

Lukumaratonissa lukulistalla oli Hannu Mäkelän Muistan – Vapaus (Tammi, 2016). Kirjan lukemisen olin aloittanut jo aiemmin, enkä toiveistani huolimatta saanut kirjaa päätökseen lukumaratonin aikanakaan. Toisaalta, eihän tässä valmiissa maailmassa ole kiire minnekään, joten kirjan loppuun lukeminen tapahtui sitten, kun oli sen aika. Kirjan sain viime vuonna Helsingin Kirjamessuilta WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaisella. Kaunis kiitos siis kustantajalle. Hieman harmittaa, että kirja on näin pitkään odottanut lukemistaan, koska pidin Mäkelän Muistan -sarjan edellisestä osasta paljon. Oli myös mukava huomata, että Vapaus -kirjan kansiliepeeseen oli osunut blogipostauksestanikin pätkä.

Hannu Mäkelä on jättänyt Otavan ja on aika ryhtyä oman elämänsä sankariksi. Tunne on vapautunut, mutta pelottava. Millä mies pärjää, kun ei ole enää säännöllisiä tuloja? Nopeasti tekstiä kuitenkin alkaa syntyä ja kirjoja siinä samalla. Onko elämä kuitenkaan auvoista vapaana miehenä? Ulkomaanmatkoja tulee ja menee. Mäkelä huomaa, että aika usein matkat ovat alkoholihöyryistä sekoilua. Alkoholia kuluu muutenkin reippaamman puoleisesti etenkin, kun masennusta pukkaa päälle. Mutta kun Mäkelä päättää lopettaa juomisen, tapahtuu se todellakin kertaheitolla ja melkoisen yllättäenkin. Naisasioissa Mäkelällä on käynyt onni tai onnettomuus. Riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Vaimoja on nimittäin matkaan mahtunut monta. Mäkelän vapauden vuodet täyttyvät yhä uusista kirjoista ja ulkomaanmatkoista. Kaikesta voi oppia jotain uutta ja kiehtovaa.

Olen mykistynyt. Pidin kirjasta todella paljon. Mäkelän teksti on hienoa suomen kieltä. Hieman välillä sanoilla leikittelyä, mutta tarinassa pysyttäydytään kuitenkin. Hannu Mäkelä kuvaa elämäänsä hyvin laajalti. Ei säästellä lukijaa asioilta, joita ihmiset yleensä pyrkivät peittelemään, vaan kerrotaan esimerkiksi alkoholismista ja masennuksesta rehellisesti mitään kaunistelematta. Kirjan matkakertomukset antavat kirjaan oman suolansa. Hienoja ja värikkäitä matkoja erilaisine muistoineen. Nautin myös paljon siitä, kuinka Mäkelä esittelee L. Onervan elämää. Tekee mieli tarttua Mäkelän Eino Leinosta ja Onervasta kirjoittamaan kirjaan Nalle ja Moppe. Mielenkiintoista oli myös lukea, kuinka Casanova alkoi kiehtoa Mäkelää enemmän ja enemmän.

Kirjan nimi Vapaus on monitasoinen. Vapaus on ilman muuta vapautta olla ilman jokapäiväistä palkkatyötä toisen palveluksessa. Voin nähdä vapauden myös siinä, että Mäkelä muutti Sitarlaan asumaan erotessaan pitkäaikaisesta elämänkumppanista, eikä muuttanut Sitarlasta, vaikka uusia aviopuolisoita tuli vuosien vaihtuessa vastaan. Vapautta on myös se, kuinka Mäkelä osaa ottaa ulkomaanmatkoilta irti sen, mikä häntä itseään kiinnostaa. Ei tarvitse mennä turistirysästä toiseen, vaan voi tehdä matkasta aivan omanlaisensa. Vapautta on sekin, että uskaltaa sanoa lääkärille vastaan ja hakea lääketieteellistä hoitoa vasta sitten, kun se itsestä siltä tuntuu. Elämä on myös vapautta valita, tarttuuko prosenttipitoiseen juomaan vai ei. Mäkelän sanoja lainatakseni vapaudessa olet vastuussa itsellesi.

Vapaus on Muistan -sarjan viides ja viimeinen osa. Kirjamessujen bloggariaamiaisella Hannu Mäkelä kertoi olevansa onnellinen, että sarja vihdoin loppui. Hän kertoi myös, että omat muistamiset ovat omaa totuutta. Itsestään on helpompi kirjoittaa rehellisesti kuin muista. Vapauden aikana Mäkelällä on ollut vähemmän rahaa käytössään, mutta hän on ollut paljon onnellisempi. Tätä tunnetta hän ei olisi halunnut vaihtaa mihinkään. 

Vapaus on elämänmakuinen kirja. Hannu Mäkelän elämä on ollut rikas, ja toivottavasti se on sitä myös jatkossa. Vapautta suosittelen lämpimästi kaikille, jotka pitävät muistelmien lukemisesta.