Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Olin odottavalla kannalla ja iloinen, kun lukupiirissä valittiin luettavaksi Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Kirjasta on julkaistu useampi suomenkielinen painos. Itse luin Gummeruksen pokkariversion vuodelta 2007. Useimmilla lukupiiriläisillä oli luettavanaan vuoden 1984 painos. Kirjan englanninkielinen alkuteos on nimeltään To Kill a Mockingbird (1960). Kirjan on suomentanut Maija Westerlund. Paikallisista kirjastoista kirjan kaikki painokset ovat ainakin tällä hetkellä lainattuina eli kirja kiinnostaa lukijoita.

Kuin surmaisi satakielen on Alabamaan ja Maycombin kaupunkiin sijoittuva kertomus 8-vuotiaasta Scoutista, hänen veljestä Jemistä ja isästä Atticuksesta sekä ystävästä Dillistä. Scout on poikamainen ja rohkea tyttö, joka seuraa naapuruston tapahtumia silmät tarkkana ja korvat auki. Lakimies Atticus pyrkii kasvattamaan lapsistaan rehtejä, suvaitsevaisia ja avarakatseisia kansalaisia. Atticus saa tehtäväkseen puolustaa mustaa miestä, jota syytetään valkoisen nuoren naisen raiskauksesta. Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle, ei Atticuksen puolustus tule olemaan helppo. Oikeudenkäynti kasvattaa myös lapsia, joille selviää järkyttäviä tosiasioita elämästä.

Lukupiiri piti lukemastaan kirjasta joistakin ennakkoluuloista huolimatta. Scoutia pidettiin viehättävänä kertojapersoonana, vaikka muutama lukupiiriläinen pitikin tyttöä aluksi poikana. Scoutin ajatusmaailma on toisinaan hyvin lapsenmielinen, mutta joskus puolestaan hyvin kehittynyt. Lukupiiri keskustelikin siitä, että jos Scoutin ja Jemin äiti olisi elänyt, kuinka paljon äidin kasvatus olisi vaikuttanut esimerkiksi Scoutiin. Tyttö olisi kenties ollut paljon tyttömäisempi. Toisaalta myös Scoutin henkinen kasvu olisi ollut aivan erilainen.

Kirjassa on paljon loistavia yksityiskohtia, jotka jäävät lukijan mieleen. Harper Lee on saanut kirjaan hienon tunnelman ilmeisesti ihan sen takia, että tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta. Kirjan erilaiset kohtaukset ovat myös hienoja taidonnäytteitä kirjailijalta. Lukupiiriläisten mieleen jäivät parhaiten vihantäyteinen vankilakohtaus sekä se, kun erakoitunut naapuri Arthur Radley pelasti koululta palaavat lapset kuolemalta. Harper Lee on osannut kirjoittaa kohtaukset niin, että lukijan on pakko ahmia tekstiä saadakseen selville, kuinka lopulta käy. Koukuttavaa.

Harper Lee on osannut loistavasti kuvata 1930-lukua ja sen ajan rotuerottelua. Kirjassa käytetystä neekeri-sanasta lukupiiri kävi sen verran keskustelua, että kuvaus kuuluu 1930-luvun aikakauteen, ja jos sana olisi korvattu vuoden 2015 painoksessa jollain toisella sanalla, olisi kirjan tarina kärsinyt tästä. Kiitos siis kustantajalle, ettei kyseiseen sanaan oltu kajottu.

Kuin surmaisi satakielen on taipunut moneen. Kirja on palkittu Pulitzer-palkinnolla ja siitä on tehty Oscareilla palkittu elokuva, joka muuten on allekirjoittaneen ”Pakko katsoa” –listalla. Atticus puolestaan on valittu USA:ssa parhaaksi isäksi kirjallisuudessa tai jotain vastaavaa.

Harper Leen Kuin surmaisi satakielen on klassikko, johon kannattaa tarttua. Heti kirjan luettuani bongasin kahdesta eri kirjasta viittauksen tähän teokseen. Suosittelen kirjaa lämpimästi etenkin Viisikko-henkisistä kirjoista pitäville. 

Lukupiiri palkitsi kirjan 4½ tähdellä (asteikko 1-5).