Lauantaishoppailua

Käymme yleensä lauantaisin miehen, joka täällä asuu, kanssa Prismassa ruokaostoksilla. Eilen teimme kuitenkin poikkeuksen. Menimme ensin paikalliseen Citymarkettiin, koska siellä oli porsaan ulkofile tarjouksessa, enkä ollut perjantain Citymarket-käynnin aikana possua noteerannut.

Citymarketissa oli Hintarallit menossa. Sanoin miehelle, että mennään katsomaan hänelle collegepuseroa, jos vaikka olisi halvennuksessa. Sitä ennen kuitenkin katsastimme kenkähyllyt. Löysimme hyllyn nimeltä: Löytö. Tällaisissahan on yleensä joko aivan järkyttävää tavaraa tai sitten todellakin löytöjä. Kyseisessä löytöhyllyssä oli talviulkoilukenkiä joka lähtöön. Hinnat olivat edullisia, mutta mieshän hermostui, koska ei löytynyt kokoa 42. Ei voinut sovittaa kokoa 43, vaikka sanoin, että nämä koothan voivat olla ihan mitä tahansa. Mies kimpaantui ja jätti hyllyn sikseen. Huokaisin ja painuin perään.

Seuraavaksi miesten vaateosastolle puseroita bongaamaan. Tarjouksessa oli vaikka mitä, mutta ei collegepuseroita. Collegepuseroita löytyi vain yhtä mallia, kahdessa eri värissä ja normaalihintaisena. Mies kuitenkin päätyi harmaaseen puseroon, koska hintakaan ei ollut päätä huimaava, vain 14,95 euroa. Ihan tavallinen collegepusero. Pienellä leikkausyksityiskohdalla oli ilmeisesti haluttu saada puseroon pientä särmää. Väristä sanoin miehelle sen verran, että harmaa on parempi vaihtoehto kuin musta, koska mustassa näkyvät kaikki herra Karvajalan irtokarvat.

Collegepusero siis tipahti ostoskärryjen pohjalle. Kiertelimme vielä aikamme kaupassa ja possunfilekin napattiin kärryihin mukaan kaiken muun pienen sälän ohelle. Kaupassa oli aikamoinen ryysis, mutta kassajonot vetivät. Hieman ihmettelin, kun kassaneiti veti collegepuseron viivakoodin. Mitä? Näyttikö viivakoodinlukija hinnaksi viisi euroa? Kassan päähän meinasi tulla ryysis, koska joku taas päästi rakkaat jälkikasvunsa roikkumaan kassan pakkauspäähän likaisine kenkineen. Otimme omat ostoksemme ja siirryimme läheiselle penkille pakkaamaan ostoksia kasseihimme.

Jotenkin ahdisti ryysis ja kuumakin oli. Yritin sulloa pipoa, lapasia ja kaulahuivia reppuun ja lukea samalla kassakuittia. Mies istui vieressä ja kysyi, mitä sähläsin. Sanoin, että ihan sitä vaan, että olipa kallis pusero. Maksoi peräti viisi euroa! Mies ihmetteli asiaa, mutta totesi siihen, että nyt kyllä pitää hakea toinenkin pusero. Sanoin hakevani, jos mies jäisi odottamaan kassien kanssa penkille. Mies huusi perääni, että musta. Niin minä sitten astelin takaisin miesten vaateosastolle ja valitsin oikean koon ja värin. Enää ei haitannut herra Karvajalan irtokarvatkaan.

Tämän jälkeen suoraan kassalle ja muovikassi hihnalle. Muovikassi sen takia, jotta collegepuserot voisi sulloa siihen. Kassatyttö veti muovikassin ja puseron viivakoodinlukijalla ja ilmoitti hinnan ilmeenkään värähtämättä: ”2,20 euroa.” Siis mitä ihmettä? Pusero maksoi kaksi euroa! En sitten alkanut vänkäämään hinnoittelusta, koska ei se kassatyttöä tuntunut kiinnostavan. Naureskellen palasin miehen luo ja kerroin, että musta on halvempaa kuin harmaa.

Tämän jälkeen kotikauppaan eli Prismaan tekemään loput ostokset. Miehelle piti löytää vielä sukkia, joten taas matka miesten vaatetusosastolle. Mies kääntelee alennuskorien sukkia naama nyrpeänä. Ei tuntunut löytyvän mitään, kunnes bingo! Mies löysi kahden parin nilkkasukkapakkauksen. Oranssissa hintalapussa hintana yksi euro. Lähtöhinta 5,95 euroa ja merkkinä Sidoste eli periaatteessa pitäisi olla ihan laatusukkaa. Mies kaiveli vielä hetken alelaaria ja löysi toisen vastaavan sukkapaketin. Sukat ostoskärryihin ja tyytyväinen ilme naamalle. Kassa hieman ihmetteli sukkien hintaa, mutta ei kysellyt asiasta sen enempää.

Kotona naureskelimme edullisille vaateostoksille, mutta hieman jäi kaivertelemaan Citymarketin hinnoittelu. Olisiko pitänyt olla rehellinen ja kyseenalaistaa hinnat? Eihän kahdella eurolla oikeasti voi saada tuliterää puseroa. Toisaalta Citymarketissa oli Hintarallit, joten voihan se olla, että tuotteet olivat ihan oikein hinnoiteltu. Mitä mieltä olette, teimmekö oikein vai väärin?