Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Kirjan ja Ruusun päivänä Kirjakauppaliiton jäsenet antavat kirjan ostajalle kylkiäisenä erikoisjulkaistun kirjan, jota ei ole mahdollisuus ostaa jälkikäteen mistään. Tämän vuoden Ruusu-kirjailija oli Anna-Leena Härkönen teoksellaan Takana puhumisen taito (Kirjakauppaliitto, 2014). Äidilläni on tapana ostaa Kirjan ja Ruusun päivänä jokin kirja, ja saada tällä tavoin erikoisteos itselleen. Tämä on tietysti minulle mukavaa, koska saan kyseiset kirjat äidiltäni lainaksi. Ymmärtääkseni edellisinä vuosina kirjastoilla on ollut hankaluuksia saada teoksia omiin kokoelmiinsa, mutta ainakin tänä vuonna paikalliskirjastomme on kirjan/kirjoja saanut kokoelmiinsa.

Takana puhumisen taito koostuu pakinamaisista jutuista. Jokainen lukunsa on oma kokonaisuutensa, mutta kertomuksissa on kirjailijan ääni omakohtaisine kokemuksineen hyvin mukana. On tarinaa lentokenttäpelosta, jossa kauhistellaan lentokenttien automatisointia ja sitä, mistä saa ostaa mitäkin. Hehkutetaan avioeron puolesta, jos liitossa tuntuu mättävän pahasti. Karaokeolo on sitä, kun seuraavana päivänä on taatusti krapula. Entä mikä on aurinkotuolistalkkari? Kiellettyjä puheenaiheita ovat Härkösen mukaan mm. sairaudet, lapsenlapsien tokaisut ja terveellisten elämäntapojen tyrkyttämiset. Kirjasta löytyy monta erilaista tarinaa ja kaikista Härkösellä on kokemusta tai vahva mielipide.

En tiedä, johtuiko omasta keski-ikäisyydestä, mutta samaistuin erittäin moneen kertomukseen. Hihittelin yksikseni kirjaa lukiessani ja näin tilanteet edessäni. Uskomattoman hulvattomia, mutta niin todellisia juttuja. Vakavaa asiaa, mutta näistäkin oli löydetty humoristinen puoli. Kirja olisi pitänyt ehdottomasti lukea lukupiirissä, koska tästä olisi varmasti riittänyt keskustelun aihetta ja taatusti olisi löytynyt monta muutakin vastaavaa aihetta kuin kirjassa.

Härkösen teksti on osuvaa ja napakkaa. Kirja on nopeasti luettavissa ja sopii hyvin esimerkiksi käsilaukkukirjallisuudeksi. Pidän Härkösen tyylistä kirjoittaa. Suoraa ja konstailematonta. Vaikka kirjan kertomukset ovat omia juttujaan, pysyy teos kuitenkin hyvin yksissä kansissa. Aiheet sopivat toisiinsa ja yhden tarinan luettuaan ei osaa lopettaa lukemista.

Anna-Leena Härkönen on palkittu monista teoksistaan ja ehkä kuuluisin on Häräntappoase (Otava, 1984), josta Härkönen sai J.H.Erkon rahaston palkinnon vuonna 1984. Itse olen lukenut kyseisen teoksen useampaan otteeseen ja saatan tarttua siihen ihan mielenkiinnosta jälleen lähiaikoina. Härkösen teoksia on myös käännetty useille kielille.

Jos Härkösen Takana puhumisen taito –kirjan saa kirjastosta lainattua, suosittelen ehdottomasti siihen tarttumista. Huvittavia hetkiä tiedossa. 

Kirjalle annan pisteitä 4 (asteikko 1-5).