Arto Paasilinna: Ulvova mylläri

Tartuin Paasilinnaan pitkästä aikaa, koska olen menossa katsomaan Keski-Uudenmaan teatterin kesäteatteriesitystä Ulvova mylläri. Olen aiemmin lukenut paljonkin Arto Paasilinnan tuotantoa, mutta nykyään en juurikaan. Ulvova mylläri oli minulle uusi tuttavuus, joten oli ihan mielenkiintoista lukea tarina. Ulvova mylläri ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1981. Lukemani kirja oli Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kustannus vuodelta 1982. Kirjan sai paikallisesta kirjastosta suhteellisen helposti, vaikka saamani kirja olikin varastokappale. Joku oli ilmeisesti kähveltänyt pokkarin, jonka piti olla hyllyssä. Sitä ei kuitenkaan kirjastosta löytynyt, vaikka kirjaa etsittiin henkilökunnan avustuksella.

Paasilinnan Ulvova mylläri kertoo sodanjälkeisestä ajasta Keminjokivarren pienessä kyläyhteisössä. Kirjan päähenkilönä on mylläri Gunnar ”Kunnari” Huttunen. Gunnar ostaa vanhan rappioituneen myllyn ja kunnostaa sen. Kyläläiset pitävät hanketta järjettömänä, mutta Gunnar näyttää taitonsa. Hän on ahkera ja osaava mies. Gunnarilla on kuitenkin omituisuutensa. Hän ulvoo öisin ja näyttelee metsän eläimiä. Tällainen on pelottavaa ja outoa käytöstä kyläläisten mielestä. Gunnaria aletaan vainota omituisuuksiensa takia ja häntä pidetään hulluna. Niin hulluna, että hänet passitetaan mielisairaalaan Ouluun. Gunnar pääsee kuitenkin mielisairaalasta livohkaan ja kuinkas sitten kävikään? Jätetään tämä salaisuudeksi, ettei tule paljastettua kaikkea.

Vihamielisestä kyläyhteisöstä Gunnar onnistuu saamaan muutaman hyvän ja luotettavan ystävän. Poliisi Portimo katsoo Gunnarin temppuja sormiensa läpi niin paljon kuin pystyy. Viinaan menevä postinkantaja Piittisjärvi puolestaan pysyy ystävälleen lojaalina ja uskollisena. Kerhoneuvoja Sanelma Käyrämön ja Gunnarin välille syntyy rakkaussuhde, joka joutuu koetukselle useaan otteeseen, mutta kaiken se rakkaus kestää.

Arto Paasilinnan henkilökuvaukset ovat aina olleet vahvoja, niin myös Ulvovassa myllärissä. Henkilöt ovat karismaattisia ja huvittavia. Jokaisella henkilöllä on omat erityispiirteensä, jotka tekevät henkilöhahmosta mielenkiintoisen. Kaiken huvittavuuden keskeltä voi kuitenkin löytää tyypillisiä karikatyyrejä erilaisista ihmishahmoista.

Ulvovaa mylläriä lukiessa ei tiedä itkisikö vai nauraisi. Teos on huvittava ja hauska, mutta toisaalta myös hyvin surullinen. Luultavasti nuorempana olisin lukenut teoksen pelkästään hymy huulillani, mutta nyt vanhempana ja keski-ikäistyneenä, en voinut välttää ajattelemasta kirjan sanomaa laajemmalti. Kirja ottaa kantaa mielenterveysongelmiin, yksinäisyyteen ja ihmisten suvaitsemattomuuteen. Teoksessa kuvataan hyvin myös se, kuinka ihmiset käyttävät valtaa ja millaisia voimia joukkotyhmyys saa aikaan. Kirjaa lukiessa ei voi olla pohtimatta sitä, kuka oikeastaan olikaan hullu. Kyläläiset vai mylläri?

Paasilinnan Ulvova mylläri on käännetty ainakin 23 kielelle. Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1982. Kirja on nopealukuinen ja sopii etenkin kesälukemiseksi. Kirja kannattaa lukea, koska mielestäni kyseessä on yksi Arto Paasilinnan klassikkoteoksista.

Tähtiä annan kirjalle 3½ (asteikko 1-5).