Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moyes Jojo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moyes Jojo. Näytä kaikki tekstit

15.10.2016

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Voitin keväällä Jojo Moyesin Jos olisit tässä -kirjan, joka on jatkoa Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjalle (Gummerus, 2015). Lainatessani voittokirjaani äidille, sanoin, että kannattaa ehkä lukea ensin ilmestynyt kirja. Itse en ollut kirjaa lukenut, mutta kiinnostus heräsi, koska Jos olisit tässä oli jotain aivan uskomattoman ihastuttavaa. Äiti oli löytänyt jostain alelaarista ensin ilmestyneen kirjan pokkariversion (2016), joten lainasi kirjan vuorostaan minulle. Ennen kirjan lukemista ehdin nähdä kirjasta tehdyn elokuvan. Ette voi uskoa, kuinka kyyneleet valuivat poskilleni. Olisin ehkä voinut hieman hillitä itseäni, jos olisin lukenut kirjan ennen elokuvan katsomista. Tiesin siis Kerro minulle jotain hyvää tarinan melkoisen hyvin luettuani kakkososan ja nähtyäni elokuvan, mutta eivät nämä siitäkään huolimatta latistaneet lukunautintoani. Kirjan englanninkielinen alkuteos Me Before You ilmestyi vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Heli Naski.

Louisa Clark menettää työnsä turvallisessa ja tutussa kahvilassa. Alkaa työnhaku. Pienessä englantilaisessa pikkukaupungissa ei liiemmin ole työpaikkoja tarjolla. Louisa on melkoisen epätoivoinen, kunnes työvoimatoimistosta ehdotetaan hänelle pestiä henkilökohtaisena avustajana. Louisa saa työpaikan ja tapaa avustettavansa, neliraajahalvaantuneen Willin. Louisan ja Willin kemiat eivät tunnu kohtaavan aluksi ollenkaan. Louisa hieman arastelee miestä, joka on vuorokaudet läpeensä kiukkuinen. Lou on kuitenkin sinnikäs ja ottaa elämäntehtäväkseen Willin piristämisen. Vähitellen Will rentoutuu Loun seurassa ja alkaa joskus jopa nauttia elämän tuomista iloista. Willin ja Loun suhde kehittyy enemmäksi kuin pelkäksi työsuhteeksi. Edessä on kuitenkin Willin tekemä valinta, joka muuttaa kaiken. Kuinka Willin ja Loun lopulta käy?

Kerro minulle jotain hyvää -elokuva seurasi melko tarkasti kirjan juonta, joten kuvittelin, etten tarvitsisi nenäliinoja kirjaa lukiessa, koska olin jo kertaalleen herkistellyt, mutta väärässä olin. Nenäliinoja kului. Kirja on ihana, vaikka kirjassa käsitelläänkin todella vakavia aiheita. Jojo Moyesin kynä on toiminut loistavalla tavalla ja kirjailija on keksinyt aivan mahtavan idean kirjalleen. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja, vaikka ehkä hieman ennalta arvattavia. Lou värikkäine vaatteineen ja välillä hieman yksinkertaisine ajatuksineen. Will puolestaan komeana ja älykkäänä miehenä. Pidin myös siitä, kuinka Moyes oli ottanut kirjaan mukaan Loun ja Willin perheet. Lou tavallisesta, keskiluokkaisesta perheestä ja Will rikkaasta ja ehkä jopa hieman aristokraattisesta suvusta.

Vaikka kirja luetaan viihdekirjallisuudeksi, on kirjan yksi teema eutanasia. Onko ihmisellä oikeus päättää omasta elämästään, jos mitään toivoa ei enää ole jäljellä? Missä menee eutanasian rajat? Tekeekö lähipiiri väärin, jos hyväksyy omaisensa armokuoleman? Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole yhtä ja oikeaa vastausta. Aina löytyy vastustajia ja puolestapuhujia. 

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on helppo- ja nopealukuinen kirja. Kirjaa suosittelen luettavaksi esimerkiksi syksyn pimenevissä illoissa kaakaomuki ja nenäliinapakkaus käden ulottuvilla.





3.7.2016

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

Gummerus järjesti Facebook-sivuillaan kilpailun, jossa oli mahdollisuus voittaa Jojo Moyesin Jos olisit tässä (Gummerus, 2016). Kirjahullu kun olen, niin olihan tähän osallistuttava ja voitto osui kohdalle. Kiitos vielä kerran Gummerukselle hienosta kirjavoitosta. Kirjan englanninkielinen alkuteos After You on ilmestynyt 2015. Kirjan on suomentanut Heli Naski. Jos olisit tässä on jatkoa kirjalle Kerro minulle jotain hyvää, jota en ole lukenut, mutta se ei haitannut lukukokemusta. Päinvastoin. Nyt minun on luettava myös ensimmäinen osa.

Lou Clark on menettänyt rakkaansa Will Traynorin puolitoista vuotta sitten. Willin kuoleman jälkeen Loun elämä on ollut pysähtynyttä. Lou käy töissä lentokentän pubissa, mutta ei tee oikeastaan mitään muuta, ellei vapaa-aikana tyhjennettyjä viinipulloja lasketa tekemiseksi. Eräänä päivänä Lou joutuu onnettomuuteen, joka on alkusysäys sille, että Loun elämässä alkaa tapahtua. Onnettomuuden jälkeen Lou liittyy isänsä painostuksesta omaisten sururyhmään. Yhden sururyhmäistunnon jälkeen hän tapaa erään ryhmäläisensä isän. Miehen, joka oli pelastamassa Loun henkeä onnettomuuden ensiminuuteilla. Tapahtuu muutakin kummaa. Loun ovelle tulee 16-vuotias tyttö, joka ilmoittaa olevansa Willin tytär. Loun elämä tuntuu saavan uuden suunnan. On vaikeita hetkiä, jolloin Lou vain miettii, mitä Will sanoisi tai ehdottaisi tekemään. On hetkiä, jolloin Lou uskaltautuu irrottautua muistoista ja antaa palaa.

Jos olisit tässä on kirja, jota luettaessa nenäliinapakkaus on pidettävä lähettyvillä. Tässä on kirja, joka on hömppää, mutta uskottavaa hömppää. Jojo Moyes on onnistunut kirjoittamaan kirjan, jota ei mielellään laskisi käsistään. Lukija pääsee mukaan tarinaan heti ensisivuilta lähtien. Tarina etenee loogisesti, eikä henkilöhahmoja ole kirjassa liikaa, vaan juuri sopivasti. Jossain vaiheessa kyllä aavistuksen alkoi ärsyttää Loun ja Samin suhteenpoikasen eläminen. Ollako yhdessä vaiko eikö olla? Kuuluu tietysti kirjan genreen vatvominen, mutta siitä huolimatta ärsytti.

Saadessani kirjan käsiini, olin hämmästynyt. Kirja on paksu. Sivuja on 450. En tiedä, mistä minulla oli jokin kuvitelma, että Jojo Moyesin kirjat olisivat ohuita. Tämä ei tietenkään menoa haitannut, koska tarina on kiehtova ja mukaansatempaava. Kirjassa on myös hauskoja kohtauksia, jotka oikeasti hymyilyttävät. Kirjan lukee suhteellisen nopeasti, vaikka sivuja onkin paljon. Saattaa olla, etten olisi pitänyt kirjasta yhtä paljon, jos olisin lukenut ensin Kerro minulle jotain hyvää tai ainakin lähestymistapani kirjaan olisi ollut aivan toinen. Nyt vain ihmettelen sitä, miksi en ole aiemmin ymmärtänyt Jojo Moyesin kirjojen viehättävyyttä.

Jojo Moyesin Jos olisit tässä suosittelen kaikille, jotka ovat lukeneet ensimmäisen osan sekä niille, jotka rakastavat viihdekirjallisuutta. Uskon, että silmät välillä kostuvat. Ainakin minulla kostuivat, mitä pidemmälle kirjaa luin.

Kirja saa tähtiä 4+ (ateikko 1-5).