Tassulinnan Tuija laittoi
perjantaina viestiä, olisinko kiinnostunut lähtemään kissabloggaajatilaisuuteen
Tampereelle. Tapaamispaikkana Kissakahvila Purnauskis. Olin nähnyt Tuijan postauksen aiheesta jo aikaisemmin, mutta
jotenkin ajattelin, että on hankalaa, kun on maanantaina työpäivä ja niin
poispäin ja enhän minä mikään oikea kissabloggaaja ole. Tuijan viestin jälkeen
tein ex tempore -päätöksen. Minä lähden Tampereelle.
Mies, joka täällä asuu, luuli, että
kyse on vitsistä. Sunnuntaiaamuna, kun totesin, että nyt sitten sataa vettä, kun menen
Tampereelle, niin mies katsoi minua ja kysyi, oikeastiko lähdet vain jonnekin
kissakahvilaan Tampereelle asti. Miksen lähtisi? Kissoja ei voi ikinä ihastella
liikaa.
 |
Viiru ja vieraskirja
|
Aika hauskaa muuten. Keravalta
pääsee nykyään vaihdoitta Tampereelle, jos junalla kulkee. Lähiliikenne pelaa.
Mennessä kylläkin vaihdoin Riihimäellä Pendolinoon, koska Tuija oli laittanut
viestiä, että tulee itse yhdeksi Tampereen rautatieasemalle. Tampereen aseman
Ärrällä olikin yhden aikaan pieni joukkio kissanaisia. Jostain syystä kaikilla
jotain aiheeseen liittyvää päällä tai mukana. Kissanaiset on siis helppo
tunnistaa.
Kissakahvila Purnauskis on lyhyen
kävelymatkan päässä Tampereen asemalta. Vettä satoi, mutta se ei haitannut,
koska kissoista jutellessa tällaisia lieveilmiöitä ei edes huomaa.
Kissakahvilan emäntä kertoi, että
heillä on tarkoitus ottaa kaksi uutta pentua Purnauskiksen ja Helkatin
kahviloihin. Yksi kumpaankin. Kissanpennut olivat harjoittelemassa varsinaista
kahvilaelämää ensimmäistä kertaa meidän kissabloggaajien kanssa. Kiitos. Tämä
oli suuri kunnia kissaihmisille. Pennut Peipponen ja Namitassu olivatkin
melkoisia vilperttejä. Ihan mieletöntä leikkimistä ja energiaa Ja nyt on niin,
että ehdin jo sekoittaa kumpi pentu oli kumpi. Instaan ja omille
Facebook-sivuille nimesin Peipposen Namitassuksi. Namitassusta en itse asiassa
saanut kunnon kuvaa ollenkaan. Sen verran vilkas tyyppi oli kyseessä.
 |
Väsynyt Peipponen. Ethän istu minun
päälleni.
|
Menin kyllä sekaisin muissakin
nimissä eli myönnettäköön, nimet eivät ole vahvinta osa-aluettani. Jos oikein
ymmärsin ja kuulin, niin kaunis Lumi on jättämässä kissakahvilaelämän. Aivan
oikeasti. Kissa tietää olevansa kaunis ja osaa myös asettautua asentoihin,
jotka korostavat entisestään hänen kauneuttaan.
 |
Kuvankaunis Lumi
|
Hugo oli villi tapaus. Villi siinä
mielessä, että kissa on selvästi ollut kotona ruoka-aikaan, mutta hän tiesi
kuitenkin, että PrimaCatin lahjoitamissa salaperäisissä paperikasseissa oli
ruokaa. Hugo halusi tutkia paperikassit seikkaperäisesti. Välillä Lumipallo
kävi hieman avustamassa.
 |
Hugo vahtii, ettei kukaan varasta
PrimaCatin tuotekasseja
|
Lumipallo olikin varsinainen
kiipeilijä. Kissa tykkäsi olla korkealla ja katsella alamaisiaan yläilmoista.
Viiru yritti välillä mennä Lumipallon kaveriksi, mutta siitä Hänen Korkeutensa
ei pitänyt. Yläilmat ovat vain Lumipalloa varten. Sutjakka kissa olikin.
Kiipeily selvästi auttaa pitämään linjat kurissa. Pitäisikö minunkin alkaa
kiipeillä seinillä?
 |
Hänen Korkeutensa Lumipallo
|
Piki-Nelli ja Micu ovat komeita
pitkäkarvaisia kissoja. Piki-Nelli osoittautui vaikeaksi kuvauskohteeksi, mutta
Micua oli helppo kuvata plyysisohvan syövereistä. Sen sijaan Piki-Nelliä ei
tarvinnut houkutella syömään namipaloja. Kissa söi kaikki herkut kädestäni tai
taisi Lumi saada pari pientä palaa.
 |
Micun mielestä plyysisohvalla on
kiva loikoilla
|
Kahvilassa saimme myös herkutella.
Kultahipuilla maustettua kuohuviiniä, vaahtokarkkeja, mansikoita ja marenkia.
Niin ja dippinä lämmintä suklaakinuskikastiketta. Syntisen hyvää. Nam.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kahvilan sisustus on hyvin kissa-aiheinen.
Ihana.
 |
Herkkuja. Nam.
|
Aika kuluu hirvittävää vauhtia, kun
on samanhenkisten ihmisten seurassa. Olisin voinut viipyä kahvilassa
pidempäänkin, mutta olin ostanut kotimatkalle lähiliikennelipun, joten parin
tunnin kissailujen jälkeen oli aika sanoa hyvästit ja lähteä kotimatkalle.
Jotenkin on sellainen tunne, että jatkossakin haluan kissakahvilaan
kissabloggaajien kanssa.
Kotiin viemisiksi saimme PrimaCatin
lahjoittamat tuotekassit. Lämmin kiitos. Myös Herra Karvajalka kiittää. Yleensä
Karvajalka ei ole kovin kiinnostunut ruoasta, mutta tällä kertaa oli pakko
sukeltaa pakkausten alle. Ihme ja kumma oli myös se, että paperikassi ei
kauheasti kiehtonut, vaikka piti sitä sen verran nuuhkia, että huomasi kassissa
jonkin toisen kissan tuoksua.
 |
Herra Karvajalka tutkii PrimaCatin tuotekassin sisältöä
|
Suurkiitokset myös Tassulinnan
Tuijalle mahtavasta iltapäivästä. Kiitos myös arvontavoitosta numero 1. Iso
pakkaus ruokaa. Herra Karvajalka tykkää.
