27.5.2022

Lucinda Riley: Italialainen tyttö

 

Lucinda Riley elää muistoissa, mutta onneksi voi aina siirtyä Rileyn uskomattomiin maailmoihin. Etenkin, kun suomennoksia ilmestyy edelleen. Italialainen tyttö (Bazar, 2022) osoittautui jälleen kerran sellaiseksi kirjaksi, että nenäliinapaketti täytyi pitää vieressä. 

Rosanna on vasta 11-vuotias, kun hän ihastuu tai oikeastaan rakastuu Robertoon. Robertoon, joka on tunnettu oopperalaulaja. Robertoon, jolla on naisia joka sormelle ja varpaalle. Robertoon, joka ei halua sitoutua. Robertoon, jonka ulkonäkö on jotain uskomattoman karismaattista ja komeaa. Rosannan ja Roberton kohtaaminen johtaa kuitenkin siihen, että Rosanna saa sysäyksen lähteä harjoituttamaan laulua. Onhan tytöllä upea ääni. 

Vuosien vieriessä Rosanna lähtee stipendin turvin opiskelemaan milanolaiseen musiikkikouluun. Hänen veljensä Luca lähtee esiliinaksi Milanoon, jossa hän puolestaan kokee uskonnollisen herätyksen. Rosannan ja Roberton tiet risteävät vääjäämättä, eikä kolhuja voi olla syntymättä. Roberto hakkailee edelleen kauniita naisia. Jopa Rosannan paras ystävä Abi joutuu miehen valtoihin, vaikka tietää, ettei suhteelle ole tulevaisuutta. Rosanna on vihainen ja mustasukkainen. Hän rakentaa itselleen suojamuurin, ettei murtuisi joka kerta, kun kuulee Roberton uudesta valloituksesta. Suojamuurit murtuvat, kun Roberto vihdoin huomaa Rosannan ja haluaa valloittaa hänet. Vuosisadan rakkaustarina on syntynyt, mutta voiko tarina kestää, jos on liikaa salaisuuksia, joita ei haluta tuoda julkisuuteen? 

Voi Rosanna! Menit sitten ja rakastuit Robertoon. Et nähnyt miehen itserakkautta ja omahyväisyyttä. Itsekin olisin ehkä ihastunut mieheen, mutta luulen, että melko pian olisin huomannut, mikä iljetys koko mies on. Robertohan käytti kaikkia ihmisiä pelinappuloinaan, myös Rosannaa. Toki Roberto oli syvästi rakastunut Rosannaan, mutta siitä huolimatta hän halusi järjestellä kaikki asiat siten, kuten hänestä itsestään tuntui parhaimmalta. Rosannalla ei ollut paljon sananvaltaa. 

Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja. Rosannan sinisilmäisyys ja Roberton sikamaisuus puskevat joka käänteessä esiin. Abin ja Lucan sähköiset välit puolestaan tuovat hienoa lisäpotkua kirjan tarinaan. Rikkaan Donatellan pakan sekoittaminen ihan vain sen takia, että nainen saisi sen, mitä havittelee. Rosannan siskon Carlottan vaiettu salaisuus. Ihmissuhteita ja salaisuuksia. Niistä tämä kirja rakentuu. 

Moni saattaa pitää Italialaista tyttöä tyypillisenä rakkausromaanina ja toki kirjasta tätäkin löytyy, mutta myös paljon muuta. Pidän sitä, kuinka Riley kuvailee oopperamaailmaa ja upeita oopperataloja. Kirjassa on myös viittauksia kulttuurihistoriallisiin paikkoihin. Muun kuin musiikillisen taidemaailman verhoja raotetaan myös lukijalle. Lukija voi miettiä, pitääkö paikkansa, että maailmassa on taideteoksia, jotka ovat vain keräilijän hallussa, ja joista muu maailman ei tiedä mitään. Luultavasti tämä on hyvinkin totta. Olisihan se upeaa, jos omistaisi jonkin mittaamattoman arvokkaan taideteoksen, josta muut eivät tietäisi. 

Kirjan yksi teema on ilman muuta salaisuudet. Jokainen voi vain miettiä, mitä tuhoa salaisuudet saattavat saada aikaiseksi. Hyvä tarkoitus on, ettei vastapuolta loukattaisi salaisuuksien esiin tuomisella, mutta mitä sitten, kun salaisuus paljastuu? Yleensä siinä vaiheessa tilanne on jo niin herkkä, että salaisuuden paljastaminen rikkoo jotain lopullisesti. Voiko tällaisista palasista vielä rakentaa ehjää ja toimivaa suhdetta? 

Kirjan lopputeksteissä Riley kertoo, että Italialainen tyttö on julkaistu kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran kirja julkaistiin kirjailijanimellä Lucinda Edmonds. Uudemman kerran kirja julkaistiin kustannustoimittajan pyynnöstä vuonna 2014. Englanninkielisen alkuteoksen nimi on The Italian Girl. Suomennoksesta on vastannut Hilkka Pekkanen. Kirjan hempeän kauniiden kansipapereiden takana on Laura Noponen. 

Lucinda Rileyn Italialainen tyttö kannattaa ottaa kesälukemiseksi. Kirjan tarina viihdyttää ja vie lukijan italialaisen tavernan herkkupatojen ääreltä aivan erilaisiin maailmoihin. Ja nenäliinat on todellakin syytä pitää käden ulottuvilla.



Lämmin kiitos kustantajalle kirjasta.


4 kommenttia:

  1. Minulla on edelleen kesken se eka osa Seitsemän sisarta -sarjasta. Muut kirjat ovat rynnineet edelle. Jospa sen vielä saisi luettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksuja kirjojahan nämä Rileyn kirjat ovat. Minunkin piti Italialaisen tytön välissä lukea yksi lukupiirikirja pois. Kyllä sinä vielä hyvin ehdit lukea Seitsemän sisarta -sarjaa.

      Poista
  2. Kiitos kesäkirjavinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Joku voi ajatella, että on liian siirappimainen, mutta on tässä kirjassa paljon muutakin, eikä draamaakaan puutu.

      Poista