4.6.2020

Kate Quinn: Metsästäjätär

Kirjablogeissa hehkutettiin jossain vaiheessa Kate Quinnin kirjaa Koodinimi Alice. Minulta kirja meni jollain tavoin ohi, mutta luultavasti tulen kirjan jossain vaiheessa lukemaan, koska nyt luin Kate Quinnin Metsästäjättären (HarperCollins Nordic, 2020). Kirja on Romaani isolla R:llä. Aivan mieletön lukupakkaus. 

17-vuotias Jordan haaveilee ammattilaisvalokuvaajan urasta. On vain muutama este. Hänen isänsä haluaa jättää antiikkiliikkeensä tyttärellensä ja toivoo, että tytär menee kihloihin ja naimisiin Garrettin kanssa. Jordanin isä on itse leski, mutta löytää uuden rakkauden. Itävaltalaiskaunottaren, joka on paennut toisen maailmansodan melskeitä Euroopasta Bostoniin. Anneliesellä on tytär Ruth, joka on hyvin sulkeutunut lapsi. Anneliese vaikuttaa kaikin puolin viehättävältä vaimoehdokkaalta, mutta on muutamia asioita, jotka nostavat Jordanin niskakarvat pystyyn. 

Nina on kotoisin kaukaa Siperian metsistä. Hän on lähtenyt kotiseudultaan. Pakoon omaa isäänsä sekä rinnassa polttava halu päästä lentämään. Nina on itsepintainen ja rynnii tiensä Neuvostoliiton ilmavoimiin. Hän on kuvitellut olevansa ainutlaatuinen, mutta pian hän huomaa, että on muitakin, ja vielä parempia naislentäjiä. Hän ei kuitenkaan anna tämän häiritä itseään, koska sana sestra on hänelle uusi ja lämmin tuttavuus. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tuntee kuuluvansa joukkoon, eikä mihin tahansa joukkoon, vaan yöpommittajiin eli Yönoitiin. Heillä on vain yksi tehtävä. Päästä eroon saksalaisista. Mutta Neuvostoliitossa on myös aina uhka päällä. Kun se kohdistuu Ninaan, on hänen aikansa paeta ja jättää rakkaimpansa. 

Sotakirjeenvaihtaja Ian on lopettanut kirjoitustyön kokonaan. Hän jahtaa toisen maailmansodan jälkeen sotarikollisia. Natsit on saatava oikeuden eteen tekemiensä kauheuksien vuoksi. Ianin pääkohde on nainen, jota kutsutaan Metsästäjättäreksi. Metsästäjätär on surmannut julmasti Ianin veljen, joka on kaikessa naiiviudessaan luottanut naiseen. Ainoa, joka tunnistaa julman Metsästäjättären, on Nina. 

Jordanin, Ninan ja Ianin kertojaäänet vuorottelevat kirjassa siten, että tapahtumat sijoittuvat pääsääntöisesti vuosille 1937-1951. Jokaisella on omanlaisensa ääni, jossa henkilön luonteenpiirteet tulevat hyvin esiin. Hetken aikaa kuvittelin Ninan olevan Metsästäjätär, enkä oikein pitänyt hänen tyylistään. Lopulta aloin kuitenkin odottaa Ninan kertojaääntä, ja se nousikin suosikikseni kertojien joukossa. Jordanin kertomuksissa nousee pikkuporvarillisuus esiin. Jordan on kuitenkin selvästi oman tiensä kulkija, eikä haluaisi asettautua muotteihin, jotka on hänelle suunniteltu. Ianin osuuksista pidin ehkä vähiten. Vaikka hänellä on voimakas tahto löytää Metsästäjätär, on hänen elämänsä jännittävästä työstään riippumatta melko tasaista. Siitäkin huolimatta, että myrskyjäkin matkalla on. 

Kate Quinn on solminut mielettömän vyyhdin, jossa päähenkilöiden elämät alkavat vähitellen kietoutua toisiinsa. Kirjan tarina on kiehtova ja salaperäinen. Pidän siitä, kuinka kirjassa matkataan Neuvostoliiton taigalta Puolaan ja Itävaltaan sekä Atlantin yli Amerikan maalle. Kirjassa vastakohdat tulevat hyvin esiin. Sodan aiheuttama pula ja kauhu Euroopassa sekä amerikkalainen yltäkylläisyys. Pidin myös siitä, kuinka Quinn kuvaa natsien häikäilemättömyyttä. Toisaalta kirjassa on myös ihanaa rakkautta. 

Kate Quinn raottaa kirjan lopussa taustoja henkilöille. Vaikka kaikki kirjan henkilöt ovat fiktiivisiä, löytyy heille esikuvia oikeasta elämästä. Quinn kertoo myös, että Neuvostoliitto oli toisen maailmansodan osapuolista ainoa, joka komensi naisia hävittäjä- ja pommittajalentäjiksi. Osaa heitä kutsuttiin nimellä die Nachthexen eli Yönoita-nimitys on oikeasti ollut käytössä. Kate Quinn on tehnyt melkoisen taustatyön kirjaansa varten ja sen huomaa. Kirja on huippu. 

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Huntress ilmestyi vuonna 2019. Kirjan on suomentanut Päivi Paju. 

Kate Quinnin Metsästäjätär on kirja kaikille kunnon romaaneista pitäville. Lähemmäs seitsemänsataa sivuinen kirja on oikea mahtiteos, joka vie lukijan mennessään.





Kiitos kustantajalle hienosta lukuelämyksestä.


2 kommenttia:

  1. Onpa kiinnostavan tuntuinen kirja, kiitos hyvästä esittelystä. Kiinnostaa todella, vaikka tuo kirjan paksuus hieman hirvittää. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on tosissaan paksu, mutta ihmeen hyvin sitä jaksoi lukea, koska oli mielenkiintoinen tarina. Tosin kirjan paksuus voi olla joillekin jopa fyysinen ongelma, koska kirjaa ei ole helppo kannatella.

      Poista