Petina Gappah: Muistojen kirja

Kerroin aiemmin, että voitin Facebookin Kirja.fi -sivustolta kaksi kirjaa. Toinen kirja valikoitui ehkä eniten sen takia, että kansipaperi on todella kaunis. Kyseessä on zimbabwelaisen kirjailijan Petina Gappahin Muistojen Kirja (Tammi, 2017). Englanninkielinen alkuteos The Book of Memory on ilmestynyt vuonna 2015. Kirjan suomennoksen on tehnyt Tero Valkonen.

Muistojen kirja kertoo zimbabwelaisesta Memorysta, naisesta, joka istuu kuolemaantuomittuna pahamaineisessa Hararen vankilassa. Memorya syytetään valkoisen miehen murhasta. Miehen, joka oli hänet kasvattanut ja kouluttanut, ja jonka luona hän oli asunut. Memory on hämmentävän näköinen. Hän on albiinona syntynyt musta. Vankilassa ollessaan Memory alkaa kerrata elämänsä vaiheita kirjoittamalla tarinaansa yhdysvaltalaiselle toimittajalle, jonka avulla hän toivoo saavansa tuomioonsa liennytyksiä.

Memory on lähtöisin mustasta, köyhästä perheestä. Memoryn isä yritti pitää perhettä koossa, koska äidillä oli vaikeita mielenterveydellisiä ongelmia. Memory oli toisten mielestä erikoinen ja jopa pelätty, koska albiino oli kummajainen, jolla saattoi olla maagisia voimia. Toisaalta Memorya ei paljon toisten lasten leikeissä näkynyt, koska hänen oli jatkuvasti suojeltava ihoaan palamiselta. Memoryn perheessä sattui kaikenlaista, mutta se, mikä muutti Memoryn elämän lopullisesti, oli jotain käsittämätöntä. Memoryn vanhemmat myivät Memoryn valkoiselle miehelle, Lloydille. Lloyd teki kaikkensa Memoryn eteen ja testamenttasi hänelle valtavan omaisuutensa. Sattumien summasta oli myös kyse siinä, että Memory joutui kuolemanselliin.

Petina Gappahin Muistojen kirja on voimakas teos, jota en ainakaan itse pystynyt lukemaan kovin nopeasti. Kirjassa oli paljon sulateltavaa ja ajatuksia herättäviä asioita. Kirja on monitasoinen. Välillä kuljetaan Memoryn lapsuudessa ja toisinaan taas nuoruusvuosissa, josta voidaankin siirtyä sujuvasti vankilan muurien sisäpuolille katsomaan vankilaelämää silmästä silmään. Hienosti Gappah onkin nimennyt kirjan nimen The Book of Memoryksi sekä päähenkilön Memoryksi, koska kirja kertoo nimenomaan muistoista. Kirja on puhutteleva ja koskettava. Kirjasta löytyy myös paljon Zimbabwen poliittiseen tilanteeseen liittyviä asioita, jotka tuntuivat ehkä näin kaukaa katsottuna hieman vierailta. Kirja olisi kenties antanut enemmän, jos Zimbabwen poliittinen tilanne olisi ollut tutumpi. Tässä on taas yksi esimerkki siitä, kuinka huonosti tiedän, mitä maailmalla tapahtuu.

Pidin Gappahin tavasta viedä kertomusta eteenpäin. Teksti on selkeää ja tarina on kiehtova. Zimbabwen viralliset kielet ovat shona, ndebele ja englanti. Kirjassa oli paljon käsittääkseni shonan kielisiä lausahduksia. Tämä oli välillä ärsyttävää, koska asiayhteydestä et aina aivan varmasti voinut tietää, mitä lausahduksella haluttiin sanoa. Olihan näitä lausahduksia tietysti kiva yrittää sanoa ääneen. Kokeilkaapa vaikka: ”Mumwewo mukadzi zvake akabarwa seni.”

Postauksen alussa mainitsin kirjan kauniit kansipaperit. Kyllä. Uskon todellakin, etten ole ainoa, joka kirjaan tarttuu pelkästään kansien perusteella. Kauniista kansipapereista saa kiittää Eevaliina Rusasta.

Muistojen kirja ei ole ehkä kevyintä kesälukemista, mutta jos et pelkää haasteita, ota kirja ihmeessä mukaasi lomalle ja haasta itsesi. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.