Postauspinossa on kirjoja, joita en ole ehtinyt blogiin asti tuoda.
Sarah Winmanin Kani nimeltä Jumala
(Tammi, 2012) ruodittiin lukupiirissä jo aikaa sitten ja nyt vasta ehdin tehdä
koostepostauksen. Kävi kirjan kanssa niinkin, että joudun maksamaan kirjastolle
yhden euron myöhästymismaksun. En ollut uusinut lainaa, vaikka olin kuvitellut
tehneeni niin. Ryökäle. Siis minä. Olisivat saaneet laskuttaa moisesta
erehdyksestä enemmän. Yleensä olen tällaisten kanssa todella tarkka, mutta nyt
oli lipsahtanut virhe.
Elly syntyy hulluna vuotena 1968 englantilaiseen
keskiluokkaiseen perheeseen. Ellyn äiti suistuu masennuksen syövereihin joitakin
kuukausia Ellyn syntymän jälkeen, koska äidin omat vanhemmat ovat kuolleet
äkillisesti vaellusretkellä. Vaikka isä on näennäisesti läsnä, ottaa Ellyn
viisi vuotta vanhempi veli Joe siskonsa suojelukseensa. Koulussa Elly tapaa
Jenny Pennyn, joka on täysin erilainen kuin kaikki muut tytöt. Tytöistä tulee
parhaimmat ystävät, kunnes Ellyn perhe muuttaa Cornwalliin. Tyttöjen tiet
erkanevat, mutta he tapaavat vielä, vaikkakaan eivät sellaisissa merkeissä kuin
kumpikaan haluaisi.
Cornwallissa Ellyn vanhemmat haluavat tehdä ostamastaan talosta majatalon. Ellyn elämässä alkaa uusi vaihe. Koulu ei kiinnosta, mutta moni muu
asia kiinnostaa sitäkin enemmän. Majataloon tulee myös sellaisia asiakkaita,
jotka jäävät ikuisiksi asukkaiksi ja näin ollen osaksi Ellyn perhettä. Elly ja
Joe vanhenevat. Joe muuttaa pois kotoa ja päätyy lopulta New Yorkiin. Eräänä
syyskuisena päivänä tapahtuu jotain, jolla on vaikutuksia koko perheen ja
lähimpien ihmisten elämään.
Osa lukupiiriläisitä piti kirjaa hyvänä lukuromaanina. Yksi
kuitenkin sanoi, että mitä pidemmälle kirja eteni, sitä vähemmän hän kirjasta
piti. Mainittiin myös, että kirjan alkupuoli oli paljon vetävämpi kuin loppu.
Itselleni kirjasta tuli mieleen samanlainen tunnelma kuin kirjassa Kuin surmaisi satakielen. Tätä hieman ihmeteltiin,
mutta kirjan tunnelmassa oli mielestäni jotain samaa.
Kirjan henkilögalleria oli melko laaja. Lukupiiriläiset
ihastuivat etenkin Arthuriin, vaikka kookospähkinäonnettomuus ja sen seuraukset
olivatkin tosi kökköä luettavaa. Kirjan henkilöt olivat värikkäitä ja omia
persooniaan. Siitä huolimatta tuli mieleen, olisiko jonkun henkilön
poisjättäminen heikentänyt kirjan viehättävyyttä. Luultavasti ei. Ellyn
vanhemmat jäivät hieman sumuverhon taakse. Heistä ei kauheasti kirjaan mitään
irronnut. Lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, että kirjan antama kuva
Ellystä oli ohut. Elly kertoi enemmän muista kuin omasta itsestään. Eräs lukupiiriläinen
sanoikin, että Elly oli kertoja. Hän ei avannut omia asioitaan muuten kuin muiden
kautta.
Elly ripustautui lapsuuden muistoihin aikuisiässäkin. Tämä
oli hieman outoa, mutta jos asiaa ajattelee tarkemmin, voisiko tämä kummuta
jostain lapsuuden traumasta. Hieman jäi esimerkiksi epäselväksi se, käyttikö
naapurin mies Ellyä seksuaalisesti hyväkseen. Vihjailut kyllä olivat melko
suoria, mutta mitään ei kerrottu aivan suoraan. Kirjassa oli muutenkin paljon
vihjailuja, joista olisi pitänyt arvata tai osata lukea rivien välistä asioiden
todellinen tila. Kirjassa oli myös melko ennalta arvattavissa, mitä tulee
tapahtumaan, kun mainittiin yksi tai kaksi yksittäistä asiaa.
Sarah Winmanin Kani nimeltä Jumala on helppoa luettavaa. Tarina jaksaa kiinnostaa, vaikka jotkin jutut hieman ehkä lyövätkin yli.
Kirjan englanninkielinen alkuteos When God Was a Rabbit on ilmestynyt vuonna 2011. Kirjan on
suomentanut Aleksi Milonoff.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3½ (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti