Lattesamurai. Hämmentävä nimi, mutta siitä huolimatta kiinnostuin Jori Reijulan fiktiivisestä uutuusteoksesta Lattesamurai (Bazar, 2022). Minulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, eikä samurai-sana paljon innostusta nostanut, mutta ei tarvinnut pettyä. Kirja on kerrassaan mainio ja ennen kaikkea viihdyttävä. Niin, ja sekin selviää, mikä lattesamurai on, kunhan kirjan vain lukee.
Jiipee on puutarha-alalla työskentelevä lähes kolmekymppinen diplomi-insinööri. Päällisin puolin tämä kuulostaa loisteliaalta, mutta mitä Jiipeen elämä oikeasti on? Jiipeen elämä on ailahtelevaista ja jatkuvaa haahuilua ympäriinsä. Miehellä on ollut kaksi vakavaa suhdetta. Ensimmäinen suhde Maija-ykköseen ja toinen suhde Maija-kakkoseen. Kun suhde Maija-kakkoseen yllättäen katkeaa, on mies aivan raunioina. Pelastus löytyy Whatsappista. Viesti äidille, niin heti tuntuu paremmalta. Onneksi on myös loistavia ystäviä, jotka auttavat miestä mäessä, eikä mäen alla.
Ystävät raahaavat Jiipeen kaukaiseen Kuopioon. Kauas pois pääkaupunkiseudun pahuudesta. Ei Kuopio aivan vieras paikka ole. Asuu siellä Jiipeen veli puolisonsa kanssa. Jiipeen ja hänen ystäviensä matka on täynnä kohellusta ja nestemäisiä nautintoja, mutta on jotain muutakin. Paikallisessa blettäjien menomestassa Jiipee tutustuu Raijaan. Naiseen, jonka edessä jalat menevät spagetiksi ja kaikki muu menettää merkityksensä. Onko Raija kuitenkaan oikea nainen Jiipeelle? Alkaa melkoinen kissa ja hiiri -leikki. Raija vierailee pääkaupunkiseudulla, mutta Jiipee tapansa mukaan mokaa jotain tai sitten joku hänen ystävänsä mokaa. Mistään ei tunnu tulevan mitään, mutta Jiipee ei anna periksi. Ennen pitkää hän huomaa asuvansa Kuopiossa Raijan kanssa ja loppuelämä on pelkkää silkkiä vain. Ei todellakaan ole. Jiipee joutuu tekemään tosissaan töitä, jotta selviää Raijan asettamista tulikasteista ja vaatimuksista.
Kirjan henkilöhahmot ovat kutkuttavia. Jiipee jo pelkästään antaa itsestään kömpelön kuvan, vaikka pitääkin itseänsä hirvittävänä bilehirmuna, jonka juttuja kaikki jaksavat kuunnella. Oikeasti Jiipee nousee omasta ahdingostaan vain iloliemen avulla. Hän miettii ja pähkäilee naisasioitaan maailman tappiin saakka. Raijan tavatessaan hän menee entistä enemmän sekaisin. Raija on päämäärätietoinen amatsoni, joka on tottunut saamaan haluamansa. Raija suuttuu helposti, eikä häntä aivan helposti lepytellä. Jiipeen on opeteltava Raijan tavoille ja osattava lukea Raijaa. Kommelluksia sattuu, mutta viisas mies oppii tunnistamaan naisen pienetkin eleet. Se täytyy kyllä myöntää, etten aivan pitänyt Raijan diktaattorimaisesta tavasta päättää esimerkiksi kaikesta sisustuksesta. Tosin ehkä Raijakin kirjan loppupuolella alkoi hieman myöntyä Jiipeen yksinkertaisimpiin ja halvempiin ratkaisuehdotuksiin. Jiipeen kavereista voisin mainita, että ärsyttäviä. Toki miehellä pitää ystäviä olla, mutta juuri sellaisia, jotka laukovat suustaan typeryyksiä minkä ehtii. Argh!
Reijulan teksti on elävää ja kuvailevaa. Tekstissä ei ole
jippoja, eikä lukijan tarvitse miettiä, mitä kirjailija tahtoo jollakin asialla
sanoa. Pidän tällaisesta rehellisestä vuodatuksesta. Siinä annetaan arvoa
lukijalle, jonka ei tarvitse pinnistellä eriskummallisten lauserakenteiden viidakossa.
Oli ihmeellistä, miten nopeasti ihminen saattoi muuttua
oksennustautisesta mahahaavapotilaasta maailman valtiaaksi. Jiipeen hymy
ulottui korvasta korvaan ja sydän lepatti kuin kolibri. Hän huomasi
leijailevansa metrin maanpinnan yläpuolella – kuin ilmatyynyaluksella. (s.36)
Pidän kirjan astelemasta, jossa Jiipee on päähenkilö, joka haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Yleensähän tällainen rooli on tehty naisille, joista tunnetuin lienee roolihahmo Bridget Jones. Jiipee kipuilee kaikkien rakkauteen liittyvien kysymysten äärellä. Jos teen näin, tapahtuuko näin vai noin? Mistä oikeastaan voi tietää, mitä nainen haluaa vai haluaako nainen ylipäätään mitään?
Lattesamurai aloittaa romaanitrilogian, jossa ei huumoria säästellä. Samalla lukija pääsee kurkistamaan kolmekymppisten nuorten miesten elämään, millaista se oikeasti on. Onko se pullistelua ja paremmuuden tavoittelua vai jotain ihan muuta? Voiko kolmekymppisen miehen sisältä löytyä lämmin ja herkkä ihminen? Itse odotan mielenkiinnolla, jatkuuko sarjan toisessa osassa Jiipeen ja Raijan yhteiselämä vai onko kertomuksen ytimessä jotkut aivan muut henkilöt.
Jori Reijulan Lattesamurai on sopivan kepeää
kesälukemista. Tätä kirjaa lukiessa voi heittää aivot narikkaan ja antaa Jiipeen
hoitaa sähellykset. Aivan varmasti saa nauraa miehen edesottamuksille.
Lämmin kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti