21.5.2020

Emelie Schepp: Jaakko kulta

Lomautuksesta on se hyöty, että voi koska tahansa ottaa hyvän kirjan käteen, keskittyä lukemiseen ja heittää kaikki arkiset asiat mielestään pois. Emelie Scheppin uusin suomennos Jaakko kulta (HarperCollins Nordic, 2020) on juuri tällainen kirja. Kutkuttavan jännittävä romaani, jota ei malttaisi laskea käsistään. 

Norrköpingin läpi virtaa joki, joka on päässyt julkisuuden valokeilaan ja poliisien tutkimusten kohteeksi. Joesta on löydetty parin päivän välein naisen ruumis. Ruumis, joka on kaikessa karmeudessaan makaaberi. Naisten jalat on ommeltu yhteen ikään kuin kyseessä olisi merenneito. Parivaljakko komisario Henrik Levin ja rikospoliisin tutkija Mia Bolander ovat kovan paikan edessä. Kuka murhaa naisia ja miksi? Tutkinnat johtavat vähitellen kohti Simon Norellia, joka on kylmäverisesti surmannut vanhempansa ja veljensä. Ongelma on vain se, että mies istuu oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla, eikä suostu puhumaan. Kaiken lisäksi kello tikittää, ja kohta joesta joudutaan taas naaraamaan uusi ruumis. 

Syyttäjä Jana Berzelius on tiiviisti mukana rikostutkimuksissa. Hän käy Mian ja Henrikin mukana haastattelemassa ihmisiä, joilla saattaisi olla jotain tietoa tapahtumista. Jana on kuitenkin oman tiensä kulkija. Hän on äärettömän terävä, mutta hänellä on paljon huolia. Suurin ongelma on Danilo Peña. Mies, jonka Jana haluaisi hinnalla millä hyvänsä eliminoida. Ihan vain sen takia, että Danilo tietää Janan suurimman salaisuuden, joka ei saa paljastua kenellekään. Murhatutkintojen edetessä Jana joutuu silmätysten Danilon kanssa, joka on suljettu samalle suljetulle osastolle Simon Norellin kanssa. Voisiko Danilo auttaa rikostutkinnassa? Toinen Janan ongelma on Per. Mies, johon Jana huomaa olevansa rakastunut, mutta jota hän ei enää voi saada omakseen. Periin on kuitenkin saatava yhteys, koska mies on aikoinaan johtanut Simon Norellin tapauksen esitutkintaa. 

Emelie Schepp on loistava kirjailija. Henrikin, Mian, Janan ja Danilon tarinat jatkuvat jo viidennessä romaanissa. Olen yllättynyt siitä, kuinka Schepp on onnistunut jollain tavoin syventämään henkilöhahmojen persoonallisuuksia, sekä sitä, kuinka nämä kehittyvät ihmisinä. Suurimmat muutokset näin Miassa ja Danilossa. Mia on tavallaan hieman kasvanut henkisellä tasolla. Hänessä on edelleen kuitenkin oma äkkipikainen puolensa, eikä hän kaihda pieniä laittomuuksia, jos siihen on mahdollisuus tai rahat ovat totaalisesti lopussa. Danilosta puolestaan aukeaa inhimillisempi puoli. Toki mies on raaka, aivan uskomattoman raaka, mutta sairaalassa ollessaan hän alkaa ajatella asioita pehmeämmin. 

Voisi kuvitella, että jossain vaiheessa tarinat menettäisivät vetovoimansa, mutta ei. Jouduin taas yllättymään, kuinka nerokkaan dekkarin Schepp on kirjoittanut. Tarina on piinallisen jännittävä ja loppukohtaus on pelottava jo pelkästään miljöön vuoksi. Pidän siitä, kuinka Scheppin romaaneissa käännetään jokainen kivi ja yritetään löytää johtolankoja. Tosin välillä ärsyttää suunnattomasti, kun jokin ilmiselvä asia jää poliiseilta huomaamatta. 

Jaakko kullan teemoja ovat sateenkaariliitot ja transsukupuolisuus. Molemmat teemat hyvinkin yleisiä nykyään, mutta silti puhuttelevia. Kirjassa tulee ilmi kahden naisen välinen liitto, jota esimerkiksi Mia hieman ihmettelee, vaikkei ajatuksiaan ääneen lausukaan, koska sateenkaariliitot ovat nykyään yleisesti hyväksyttyjä liittoja. Transsukupuolisuus sen sijaan herättää monissa ihmetystä. Kirjassa onkin hyvin kuvattu, kuinka jopa ammattilaiset saattavat vähätellä transsukupuolisen ihmisen tuntoja. Jokainen voi vain kuvitella, kuinka yksinäistä tällaisen ihmisen elämä on, jos mistään ei saa mitään tukea. 

Kirjan ruotsinkielinen alkuteos Broder Jakob on ilmestynyt vuonna 2019. Kirjan on suomentanut Meri Ala-Tauriala, kuten sarjan edellisetkin osat. 

Emelie Scheppin Jaakko kulta kannattaa ottaa kesän dekkarilukemistoon mukaan. Tämän kirjan seurassa et tule tylsistymään.


 

Alla löytyy linkit aiempiin postauksiini Emelie Scheppin saman sarjan romaaneihin. Ensimmäinen dekkari on postaamatta, koska sen luin vasta hiljattain pokkarina. Toivottavasti saan siitäkin postauksen kirjoitettua lähiaikoina. 

Emelie Schepp: Valkoiset jäljet

Emelie Schepp: Hidas kuolema

Emelie Schepp: Kadonnut poika 

Kiitos kustantajalle, jolta sain piinaavan dekkarin luettavakseni.

 


4 kommenttia:

  1. Minäkin pidän kovasti tästä sarjasta.
    Itsekin olen yllättynyt, kuinka vetävä siitä on tullut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan uskomattoman koukuttava kirjasarja. Jana Berzelius on jotenkin tosi hätkähdyttävä. Kykenee ihan mihin tahansa. En ehkä pitäisi, jos livenä tällaisen henkilön tapaisin.

      Poista
  2. Luin kaksi ensimmäistä kirjaa tästä sarjasta. Voi olla, että jossakin vaiheessa jatkan.
    Ihana tuo loppukaneettisi, kun kiittelet kustantajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Kirja oli piinaava. Piinaava, koska en olisi malttanut jättää lukemista kesken. :D

      Minä olen tykännyt tästä Scheppin kirjasarjasta. Mielenkiintoiset henkilöhahmot ja jännittävät juonet.

      Poista