Ruth Ware: Valhepeli

Sain luettavakseni uutuusjännärin, joka koukutti ja kauhistutti. Hui. Ruth Waren Valhepeli (Otava, 2018) on kirja, jota alkaa lukea helposti. Kirja vain käteen ja antaa tarinan viedä. Kirjan keskeyttäminen sen sijaan onkin jo vaikeampaa. Tästä voitte päätellä, millainen kirja on kyseessä.

Neljä naista, joilla on yhteinen salaisuus seitsemäntoista vuoden takaa. Neljä naista, jotka olivat nuoria naisenalkuja, kun valhepeli alkoi. Valhepeli, jossa parhaiten valehdellut keräsi eniten pisteitä. Isa oli lähetetty tyttökouluun Salteniin. Ensimmäisellä koulumatkalla hän tapasi Katen, Thean ja Fatiman. Tytöistä kehkeytyi saman tien nelikko, joka ei muiden seuraa kaivannut. Viikonloput vietettiin Katen kotona, jossa Katen isä Ambrose nautti tyttärensä sekä hänen ystäviensä seurasta. Saman katon alta löytyi myös Katen velipuoli Luc, johon Isan ensirakkaus kohdistui. Piti kuitenkin tapahtua jotain traagista, joka erotti tytöt toisistaan. Sellaista, josta ei voinut puhua kenellekään.

Vuodet ovat vierineet, ja naiset ovat löytäneet tavalla tai toisella paikkansa maailmasta. Isa on onnellisesti naimisissa Owenin kanssa. Heillä on reilusti alle vuoden ikäinen vauva Freya, joka vie Isan huomion kokonaisuudessaan. Ei kuitenkaan tarvita kuin yksi tekstiviesti Katelta ja Isa on valmis lähtemään kouluaikaisen ystävänsä luokse. Freyan hän kuitenkin ottaa mukaansa. Myös Thea ja Fatima ovat palaamassa Salteniin suuren salaisuuden äärelle. Ihan vain ystävyyden vuoksi, ja sen, että Kate tarvitsee heitä. Onko salaisuus paljastumassa muillekin vai mitä on tapahtumassa?

En tiedä, miksi rakastun kirjoihin, joissa on tyttökirjamaista juonta tai ei ehkä tyttökirjamaistakaan. Kirjan naiset olivat noin viisitoistavuotiaita nuoria siinä vaiheessa, kun Saltenissa koulua kävivät. Ehkä miellän jotenkin itseni siihen, kuinka mahtavaa oli olla nuori (mahtavaa on olla viisikymppinen nainenkin) ja vapaa. Vapaa vailla mitään taloudellisia velvollisuuksia, vapaa ilman työkiireitä, vapaa olemaan ja menemään. Ihastuin lukiessani esimerkiksi koulun asuinhuonesijoitteluun. Nelikon huoneet olivat tornissa, jossa ei ollut muita huoneita. Wau! Jo se pelkästään yhdisti tyttöjä. Näin myös itseni siinä, kuinka tytöt kiipesivät tornin paloportaita pitkin tasanteelle, jossa nautittiin kielletyistä herkuista. Tupakasta ja kurkun kostukkeesta.

Valhepeli ei kuitenkaan missään tapauksessa ole tyttökirja tai nuortenkirja. Se on hermoja raastava ja trillerimäinen kirja, joka osasi myös pelottaa. Minua pelotti alusta alkaen se, kuinka Isa otti Freyan mukaan Salteniin, vaikka tiesi, että edessä ei välttämättä olisi mikään mukava ja leppoisa neljän vanhan ystävän tapaaminen. Valhepelissä pelotti myös miljöö. Meri, joka paljastaa salaisuuksia. Meri, joka nousee nousemistaan. Kirjan henkilögalleriasta löytyy myös tavallista iljettävämpiä tapauksia.

Kirjaa lukiessani tuli mieleen, kuinka helposti käy nuorten erkaantuminen muista. Pieni, tiivis ja sisäänpäin lämpenevä ryhmä tai parivaljakko jää helposti muiden nuorten piiristä pois, jos vain omat jutut kiinnostavat, eikä muiden jutuista välitetä. Sitä ikään kuin kaivetaan omaa kuoppaa itselleen, koska tällainen käyttäytyminen ennemmin tai myöhemmin kostautuu itseään vastaan. En silti sano, etteikö se olisi kivaa jakaa asiat vain parhaan tai parhaiden ystävien kesken.

En ole lukenut muita Ruth Waren kirjoja, mutta Valhepelin luettuani voisin hyvinkin tarttua johonkin toiseenkin kirjaan. Ware osaa kirjoittaa kiehtovasti. Tarina piinaa, mutta sitä ei malttaisi millään jättää kesken.

Ruth Waren Valhepeli kannattaa lukea jännitysnälkäänsä. Voisin myös kuvitella, kuinka joululahjan saaja ihastuisi löytäessään kirjan joululahjapaperin kätköistä. Nythän on nimittäin niin, että joulu lähestyy uhkaavasti, joten lahjavinkkejä täytyy alkaa heitellä.

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Lying Game ilmestyi vuonna 2017. Kirjan on suomentanut Terhi Kuusisto.

Kiitos kustantajalle mukavasta lukuyllätyksestä.