Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Joku on varmaan huomannut, että kirjapostauksia on tullut normaalia vähemmän. Myönnän. Lukutahti on ollut heikkoa. Iltaisin olen ollut niin väsynyt, etten ole paria sivua enempää jaksanut lukea, kun uni on jo kolkutellut ovella. Yleensä minulla on vähintään kaksi kirjaa kesken. Toinen yöpöytäkirja ja toinen työmatkakirja. Työmatkakirjana raahasin pitkään mukanani paksuakin paksumpaa Katherinen Pancolin pokkaria Krokotiilin keltaiset silmät (Bazar, 2012). Valitsin kirjan lukupiirikirjaksemme, koska kirja oli jo aikansa kaapissani pyörinyt. No, lukupiiri ehti tulla ja mennä ja minulla kirja kesken. Tänään sain kirjan vihdoin luettua loppuun. Kymmenen minuutin työmatkalla ei siis kovin paljon ehdi lukea.

Joséphine yrittää luovia avioliitossaan työttömän haahuilijamiehensä Antoinen kanssa. Joséphine tukee miestään, mutta aina se ei riitä. Yhden riidan päätteeksi aviomies pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja jättää vaimonsa selviytymään kahden alaikäisen lapsen kanssa. Kaiken kukkuraksi mies häipyy jossain vaiheessa lähikampaajan kanssa Keniaan hoitamaan krokotiilitilaa. Joséphine on suunniltaan tajuttuaan olevansa yksin vastuussa kaikesta. Mies on aina hoitanut raha-asiat, eikä Joséphinen ole tarvinnut välittää sellaisista asioista. Aika nopeasti rouva huomaa, etteivät rahat oikeasti riitä mihinkään. Onneksi pelastusrenkaita alkaa tippua. Joséphinen sisaren Iriksen mies Philippe tarjoaa käännöstöitä, joista maksetaan hyvin. Iris puolestaan saa puhuttua siskonsa ympäri ja pyytää tätä kirjoittamaan romaanin puolestaan. Joséphine saisi kaikki kirjatulot, kunhan itserakas Iris saisi markkinoida kirjaa ja tuoda kasvojaan esiin julkisuudessa.

Vaikka itselläni kirjan lukemiseen menikin aikaa, on Krokotiilin keltaiset kyyneleet helppo- ja nopealukuinen kirja. Kirja on viihdyttävä, vaikka siinä onkin useita hyvin epäuskottavia ja jopa naurettavia juttuja. Lukupiiri teilasi tällaiset täysin uskomattomat jutut. Kirjassa on paljon sivujuonia. Hieman tulin miettineeksi sitä, että osan sivujuonista olisi voinut helposti jättää pois, eikä tarina siitä olisi kärsinyt. Aivan kuin kirjaan olisi haluttu tuupata kaikki maailman ideat, mitkä ovat mieleen juolahtaneet. Tarinassa on paljon vastakkainasettelua, mikä on ehkä helppo tapa viedä tarinaa eteenpäin. Kirjan lopussa on lähdeluettelo, eikä ihmekään. Joséphinen työ 1100-luvun historiantutkijana toi kirjaan mukavia säväyksiä sen aikaisesta elämästä. Tällaisia ei tietysti voi kirjoittaa jos ei oikeasti ole tietämystä asioista. Loppujen lopuksi hyvä voittaa ja paha saa palkkansa ja tällaisiakin kirjoja pitää olla. Ei kaikkien loppujen tarvitse jäädä avoimiksi tai vaikeaselkoisiksi.

Kirjassa on melko paljon henkilöitä. Täytyy myöntää, että Pancol on osannut luoda mainioita ja erilaisia henkilöhahmoja. Lukijan ei kuitenkaan ole täysin helppo löytää kirjasta henkilöä, johon samaistua, Joséphine on jollain tavoin hyvin naiivi ja sinisilmäinen. Onneksi tarinan edetessä Joséphine kasvaa ihmisenä. Joséphinen äiti Henriette on todella kylmä ja laskelmoiva nainen. Omena ei ole puusta kauaksi pudonnut, kun kuvaillaan Iristä. Toisaalta, vaikka Iris pitääkin siitä, että aviomies on rikas, ei hänelle raha ole kaikki kaikessa. Iris haluaa näyttäytyä ja olla valokeilassa. Henrietten aviomies Marcel puolestaan on toisaalta hellyttävän herkkä, mutta hänessä on myös taitava liikemiespuoli.

Lukupiiri keskusteli myös haamukirjailijoista yleisellä tasolla. Haamukirjailijoitahan on ollut ennenkin ja niin on varmasti jatkossakin. Mietityttää vain, mikä saa ihmisen ryhtymään haamukirjailijaksi? Voiko syynä olla ainoastaan julkisuuden pelko vai se, ettei haluta kertoa edes lähimmäisille kirjabisneksistä.

Krokotiilin keltaiset silmät on trilogian avauskirja. Sarjasta ovat ilmestyneet myöhemmin Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. En sano, ettenkö jatko-osia tulisi ikinä lukemaan, koska kyllähän Pancol viihdettä osaa kirjoittaa. Toisaalta Pancolilta on ilmestynyt myös kolmiosainen Mimmit -sarja, joissa edelleen seurataan trilogian henkilöiden elämää. Nyt kun tämän tiedon netin ihmeellisestä maailmasta kaivelin, aloin miettiä, miksi. Miksi pitää jatkaa samoilla henkilöillä maailman tappiin saakka?

Katherine Pancolin kirjaan Krokotiilin keltaiset silmät kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarttua, jos haluaa heittää aivot narikkaan ja antaa kevyen tarinan viedä.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+ (asteikko 1-5)

Ranskankielinen alkuteos Les yeux jaunes des crocodiles on ilmestynyt vuonna 2006.

Ensimmäinen suomenkielinen kovakantinen painos ilmestyi vuonna 2011.

Kirjan on suomentanut Marja Luoma.