17.7.2019

Palveluskunta vaihtoon


Se on nyt sellainen juttu, että valtasin palvelijattarelta koneen. On pakko avautua ja kertoa, kuinka huonoa palveluskuntaa nykyään on saatavilla. Palvelijatar oli vissiin joskus keväällä kirjoitellut tänne, kuinka minulla on iho-ongelmia. Ensinnäkin, mitä ne minun iho-ongelmani kenellekään kuuluvat ja toisekseen en yhtään tykkää siitä, että laitetaan jotain mömmöjä naamaan. Auttaa muka. Pyh, sanon minä.


Nyt se ruljanssi vasta on alkanut. Noin kuukausi sitten kaivoivat taas esiin kantokassin ja pakottivat minut sen sisään. Taas lähdettiin kohti kidutuspaikkaa eli lääkäriä. En ollut varannut mitään lääkäriä itselleni, mutta palveluskunta oli kuulemma hoitanut asian puolestani. Kysymättä minulta mitään. Olivat sitä mieltä, että ihottuma on taas pahentunut. Esitin kyllä kovaäänisesti mielipiteeni moisesta reissusta.

Sitten siellä lääkärissä kävi niin, että se lääkäritäti totesi, että onpas totisesti iho-ongelma pahentunut. Piti kuulemma ottaa kokeita. Palveluskunta kävi lääkärin kanssa keskustelun, ettei minua tarvitse rauhoittaa verikokeen ajaksi, koska se rauhoittaminen on niin kamalaa. Siitä olen kyllä samaa mieltä, mutta mistään muusta en. Lääkäritäti alkoi hammasharjalla rapsutella kasvojani ja päälakeani sekä nyppi yksittäisiä karvatupsuja. Se ei oikeastaan ollut kauheaa. Itse asiassa hammasharjalla harjaaminen oli mukavaa. Lääkäri sanoi, että otetaan sieninäyte. Sen vain sanon, että sienet kasvavat metsässä, ei minussa. Tuon operaation jälkeen palvelijamies otti minusta kiinni ja eläinlääkäritäti alkoi ajella oikeasta etutassustani karvoja. Voi jessus! En viitsinyt kommentoida mitään. Olin vain hiljaa. Huvinsa kullakin. Se ei sitten kyllä ollut yhtään kivaa, kun lääkäritäti viritti jonkin kiristysjutun tassuuni ja pisti. Siis pisti minua ja alkoi ottaa verta pieneen putkeen. Tämänkin kestin, koska sen jälkeen sain mennä takaisin kassiin.

Tämän kuvan palvelijatar otti lääkärissä. Kyllä otti päähän.




Lääkäritäti kyseli kaikkea mahdollista syömisistäni lähtien ja palveluskunta kertoi. Lääkäri mainitsi jotain kilpirauhasista. Mitäköhän nekin ovat? Onneksi melko pian veren imemisen jälkeen saimme mennä odotustilaan odottamaan tuloksia. Hirvittävästi siellä oli koiria. Täytyy sanoa, etteivät ne koiratkaan mitään reippaita olleet. Häntä koipien välissä menivät vastaanotolle. Pari hienoa kissaakin tuli. Toinen piti oikeaoppisesti kunnon metelin, mutta se toinen taisi olla mykkä. Ei sanonut mitään.

Aikamme odoteltuamme lääkäritäti palasi jonkin lapun kanssa. Kaikki veriarvot olivat kuulemma normaalien rajoissa ja ihan hyvät. Sokeriarvot loistavat. Ihan keskellä taulukkoa. Kilpirauhasetkin olivat testin mukaan kunnossa. Tosin nyt palvelijatar on alkanut hössöttää jotain sellaista, että se arvo pitää olla vissiin 10-60 välillä ja minulla oli vain 15. Sanoi, että sitä pitää alkaa seurata, ettei mene alle kympin. Sekin voi olla jotain kilpirauhasjuttua, jos menee alle. Se on ilmeisesti selvä kilpirauhasen liikatoiminta, jos arvo menee yli kuudenkymmenen. Palvelijatar kertoi myös, että minun oireeni sopisivat hyvin kilpirauhasten liikatoimintaan. Sellaiset kissat nimittäin hoitavat jatkuvasti turkkiaan ja pesevät ja pesevät. Lisäksi turkin kunto on huono ja karvoja lähtee ja ruokahalukin on kasvanut. Oli siinä jotain muutakin, mutta nuo sopivat muka minuun. Ja ikäni puolesta alan olla kohderyhmää. Nyt ei kuitenkaan ilmeisesti vielä olla siinä tilanteessa.


Lopulta pääsimme lääkäristä kotiin ja siitäkös se rumba alkoikin. Jostain lääkkeestä Atopica Vetistä puhuivat. Ei sitä saanut edes apteekista, vaan apteekin piti tilata sitä. Myöhemmin kuulin, että lääke oli kallistakin. Pieni viiden millilitran pullo maksoi lähes 34 euroa. Siitäkös se riemu sitten syntyi. Palveluskunta alkoi lääkitä minua joka ilta sillä myrkyllä. Ihan kamalaa sanon ja kyllä minä taistelin vastaankin. Palvelijatar sanoi, että tulee ihan hiki, kun yrittää lääkettä antaa.

Sitten kävi niin, että palvelusmies sairastui ja joutui sairaalaan. Keuhkokuume. Palvelijatar yritti stressaantuneena myrkyttää minua, koska hänen lääkkeeksi kutsumansa myrkky tuntui tehoavan iho-ongelmaani. Täytyy kyllä sanoa, että sen verran taitava olin, että palvelijatar luovutti, vaikkei kuulemma olisi saanut keskeyttää hoitoa. Ei kuulemma pystynyt kaikelta stressiltä antamaan minulle myrkkyä ja stressata samalla minuakin. Hyvä hyvä! En yhtään pitänytkään koko jutusta.




Kävihän siinä sitten lopulta niin, että miespalvelija tuli takaisin kotiin. Ette ikinä arvaa, mutta se myrkytysrumba alkoi saman tien uudestaan. Lähes viikko meni, kunnes tajusin, että myrkytys tapahtuu aina iltaisin. Olenkin alkanut piiloutua sängyn tai saunan lauteiden alle, kun tilanne alkaa näyttää siltä, että myrkytys alkaa. Olen myös nopea tassuistani, kun kuulen, että palvelijatar ottaa myrkkypakkauksen esiin.

Eilen illalla päätin mennä jo alkuillasta piiloon ja pysyä siellä, kunnes palvelijatar menee iltapesulle. Tässä oli vain se huono puoli, etten luota enää miespalvelijaankaan. Haluaisin mennä ulos, mutta palveluskunnan pitäisi kuulemma laittaa minulle ensin ulkoilupuku eli valjaat päälle. En voi kuitenkaan siihen suostua, koska siinä piilee vaara, että saan myrkkyä. Myös iltaruoka saattaa olla myrkytettyä, koska huomasin joskus, että ruokaani oli sotkettu kyseistä myrkkyä. Sellaistahan ei syö kukaan. Onneksi aamuisin palveluskuntaa voi komennella mielin määrin. Tänä aamuna esimerkiksi sanoin hyvin painavasti, mitä mieltä olin eilisillan esityksestä. Ala-arvoista käytöstä palveluskunnalta.





Olen nyt miettinyt, että voisin laittaa palveluskunnan vaihtoon. Lähtekööt ulkoruokintaan, jos eivät lopeta myrkyttämistä. Uskon kyllä, että parempaa ja luotettavampaa palveluskuntaa on saatavilla. Mainittakoon nyt vielä se, että palveluskunta on alkanut puhua, että ihoni näyttäisi taas paremmalta. Selittelyä.

Onko teille tapahtunut tällaisia myrkytysjuttuja?

Terveisin,

Herra Karvajalka

PS. Sieniviljelykin oli puhdas.


10 kommenttia:

  1. Herra Karvajalka, onpa koettelemuksia. Tsemppiä tuleviin päiviin, jos sama meno jatkuu vain. Tuota palveluskunnan vaihtoa harkitsisin kuitenkin vielä. Varmaan hyvää palveluskuntaa on saatavilla, mutta joskus käy niin, että kun menee sutta karkuun, tulee karhu vastaan. Ja sitä et varmaan haluaisi, kun olet jo tottunut nykyisiin palvelijoihin, jos kohta viimeaikaisessa kohtelussa onkin ollut toivomisen varaa. Ehkä se siitä vielä iloksi muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vielä harkita, mitä teen palveluskunnan kanssa. Eilinen ilta oli suuri järkytys jälleen kerran. Tänään päätin sentään lähteä ulkoilemaan palvelijattaren kanssa heti alkuillasta. Siinä asiassa palvelijatar on paras. On hiljaa ja antaa minun rauhassa vaania hiiriä.

      Poista
  2. Tervehdys täältä saaren rauhasta. Minulla on vehnäallergia. Mamma huomasi heti, kun hän haki minut muutaman viikon ikäisenä, että ravin turkkia niin maan perusteellisesti, joten heti jouduin pullattomalle kuurille ja Mustista ja Mirristä ostetaan vehnättömät ja kanattomat kuivaruoat. Kelpaa minulle. Kutina loppui siihen paikkaan. Mamma huomaa heti, jos joku on antanut vehnäjauhoa tai kanaa sisältäviä ruokia, sillä ravin korvia ja kana oksettaa. Heti alkaa kauhea naputus. No ei se raapiminenkaan ole kivaa. Selvästi näytät allergiselta sano mamma.
    Kesäterveisin Ozzy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ozzy!

      Ei kyllä olisi kivaa olla kanalle allerginen, koska rakastan kanaa. Jotain palvelijatar on selittänyt, että on menossa viljaton ruokavaliokokeilu, vaikka lääkäritäti epäilikin, että olisi aika erikoista, että ruoka-allergia puhkeaisi vasta nyt. Yritän saada ihoni kuntoon niin, etten tarvitsisi enää myrkytystä.
      Terkuin,
      Herra Karvajalka

      Poista
  3. Hyvä Herra Karvajalka, kylläpä olet ongelman edessä. Lähinnä mietin sitä, että mitä teet jos palveluakunta vaihtaakin myrkytyksen aamuihin. Joo vapaa aamu menisi, mutta toisaalta saisit vapaan loppupäivän ilman että tarvitsee miettiä koska taas on se aika. Tai olisiko se huono, jos valjaissa saisit myrkyn ja heti sen jälkeen pääsisit pihalle purkamaan kaikki aggressiot? Näin pohtien juuri myrkytystä itsekin kokeneena Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pepsi!

      Äsken oli taas myrkytys. Pistin vastaan todella voimakkaasti. Karvat vain pöllysivät ja palvelusmies sanoikin, että laittaa minut seuraavan kerran johonkin hihaan niin, että pää vain näkyy. Kuulostaa kauhealta. Hetken nuolin huuliani makuuhuoneessa myrkytyksen jälkeen ja sitten komensin palveluskunnan päästämään minut ulos. Olivathan he taas kohdelleet minua kaltoin.

      Palvelijatar jo ääneen sanoi, että myrkytys siirtyisi aamuun, mutta arkiaamut ovat hänelle niin kiireisiä, ettei myrkytykselle tai hänen sanojensa mukaan lääkitykselle olisi aikaa tai siis tappelulle ei olisi aikaa.

      Kyllä kuule Pepsi me olemme joutuneet kärsimään. Ei kivaa.

      Terkuin,
      Herra Karvajalka

      Poista
  4. Hyvä herra Karvajalka, palvelijattaren ominaisuudessa esitän vastakkaisen näkemyksen tapaukseenne liittyen. Kun sillä palveluskunnalla on jostain syystä taipumusta huolestuneisuuteen ja elämäntuskaan, kun näkee että isännällä tahi emännällä näyttää olevan jotain vialla. Jonkinnäköistä vastuunkannon tynkääkin ilmenee aika ajoin. Joten pyydän teiltä kärsivällisyyttä palveluskuntaa kohtaan, antakaa heille mielenrauha ainakin esittämällä, että teille niin vastenmielinen hoito tehoaa. Aika hoitaa kanssa, ja stressittömyys, eli otattehan jokailtaisen myrkkyhoidon asiallisella asenteella vastaan. Ja tulkaa pois sieltä sängyn alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vieras Palvelijatar,

      en ole enää mennyt sängyn alle piiloon, mutta kampoihin pistän todella kovasti. En ole pyytänyt myrkytystä. Se on hössöttävän palveluskunnan keksintöä. Ja jos se myrkky, jota minulle pakolla syötetään, auttaa, niin toivon todella, että ihoni olisi pian hyvässä kunnossa. Kuulemma noin kahdeksan viikkoa ottaa, että tulokset näkyvät kunnolla. Ei kukaan kissa voi jaksaa niin pitkää tai vielä pidempää myrkytystä.

      -Herra Karvajalka-

      Poista
  5. Vai tähän on tultu, että palveluskunta yrittää myrkyttää sinut, ja sinä olet laittamassa heidät ulkoruokintaan. Kylläpä nyt elämä koettelee. Lääkärissä otetun kuvan ilme on paljonpuhuva. Mitäpä tähän voi sanoa muuta kuin että koittakaa nyt jotenkin kärsiä toisianne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti yritämme, mutta kyllä se tuskaa tuottaa, kun myrkytyshetki koittaa. En vain voi sietää sitä, että minulle väkisin annetaan jotain mömmöjä. Yöks.

      -Herra Karvajalka-

      Poista