14.8.2018

Sunnuntai-iltapäivä Purnauskiksessa


Tassulinnan Tuija laittoi perjantaina viestiä, olisinko kiinnostunut lähtemään kissabloggaajatilaisuuteen Tampereelle. Tapaamispaikkana Kissakahvila Purnauskis. Olin nähnyt Tuijan postauksen aiheesta jo aikaisemmin, mutta jotenkin ajattelin, että on hankalaa, kun on maanantaina työpäivä ja niin poispäin ja enhän minä mikään oikea kissabloggaaja ole. Tuijan viestin jälkeen tein ex tempore -päätöksen. Minä lähden Tampereelle.

Mies, joka täällä asuu, luuli, että kyse on vitsistä. Sunnuntaiaamuna, kun totesin, että nyt sitten sataa vettä, kun menen Tampereelle, niin mies katsoi minua ja kysyi, oikeastiko lähdet vain jonnekin kissakahvilaan Tampereelle asti. Miksen lähtisi? Kissoja ei voi ikinä ihastella liikaa.

Viiru ja vieraskirja


Aika hauskaa muuten. Keravalta pääsee nykyään vaihdoitta Tampereelle, jos junalla kulkee. Lähiliikenne pelaa. Mennessä kylläkin vaihdoin Riihimäellä Pendolinoon, koska Tuija oli laittanut viestiä, että tulee itse yhdeksi Tampereen rautatieasemalle. Tampereen aseman Ärrällä olikin yhden aikaan pieni joukkio kissanaisia. Jostain syystä kaikilla jotain aiheeseen liittyvää päällä tai mukana. Kissanaiset on siis helppo tunnistaa.

Kissakahvila Purnauskis on lyhyen kävelymatkan päässä Tampereen asemalta. Vettä satoi, mutta se ei haitannut, koska kissoista jutellessa tällaisia lieveilmiöitä ei edes huomaa.

Kissakahvilan emäntä kertoi, että heillä on tarkoitus ottaa kaksi uutta pentua Purnauskiksen ja Helkatin kahviloihin. Yksi kumpaankin. Kissanpennut olivat harjoittelemassa varsinaista kahvilaelämää ensimmäistä kertaa meidän kissabloggaajien kanssa. Kiitos. Tämä oli suuri kunnia kissaihmisille. Pennut Peipponen ja Namitassu olivatkin melkoisia vilperttejä. Ihan mieletöntä leikkimistä ja energiaa Ja nyt on niin, että ehdin jo sekoittaa kumpi pentu oli kumpi. Instaan ja omille Facebook-sivuille nimesin Peipposen Namitassuksi. Namitassusta en itse asiassa saanut kunnon kuvaa ollenkaan. Sen verran vilkas tyyppi oli kyseessä.

Väsynyt Peipponen. Ethän istu minun päälleni.


Menin kyllä sekaisin muissakin nimissä eli myönnettäköön, nimet eivät ole vahvinta osa-aluettani. Jos oikein ymmärsin ja kuulin, niin kaunis Lumi on jättämässä kissakahvilaelämän. Aivan oikeasti. Kissa tietää olevansa kaunis ja osaa myös asettautua asentoihin, jotka korostavat entisestään hänen kauneuttaan.

Kuvankaunis Lumi


Hugo oli villi tapaus. Villi siinä mielessä, että kissa on selvästi ollut kotona ruoka-aikaan, mutta hän tiesi kuitenkin, että PrimaCatin lahjoitamissa salaperäisissä paperikasseissa oli ruokaa. Hugo halusi tutkia paperikassit seikkaperäisesti. Välillä Lumipallo kävi hieman avustamassa.

Hugo vahtii, ettei kukaan varasta PrimaCatin tuotekasseja




Lumipallo olikin varsinainen kiipeilijä. Kissa tykkäsi olla korkealla ja katsella alamaisiaan yläilmoista. Viiru yritti välillä mennä Lumipallon kaveriksi, mutta siitä Hänen Korkeutensa ei pitänyt. Yläilmat ovat vain Lumipalloa varten. Sutjakka kissa olikin. Kiipeily selvästi auttaa pitämään linjat kurissa. Pitäisikö minunkin alkaa kiipeillä seinillä?

Hänen Korkeutensa Lumipallo


Piki-Nelli ja Micu ovat komeita pitkäkarvaisia kissoja. Piki-Nelli osoittautui vaikeaksi kuvauskohteeksi, mutta Micua oli helppo kuvata plyysisohvan syövereistä. Sen sijaan Piki-Nelliä ei tarvinnut houkutella syömään namipaloja. Kissa söi kaikki herkut kädestäni tai taisi Lumi saada pari pientä palaa.

Micun mielestä plyysisohvalla on kiva loikoilla


Kahvilassa saimme myös herkutella. Kultahipuilla maustettua kuohuviiniä, vaahtokarkkeja, mansikoita ja marenkia. Niin ja dippinä lämmintä suklaakinuskikastiketta. Syntisen hyvää. Nam. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kahvilan sisustus on hyvin kissa-aiheinen. Ihana.

Herkkuja. Nam.


Aika kuluu hirvittävää vauhtia, kun on samanhenkisten ihmisten seurassa. Olisin voinut viipyä kahvilassa pidempäänkin, mutta olin ostanut kotimatkalle lähiliikennelipun, joten parin tunnin kissailujen jälkeen oli aika sanoa hyvästit ja lähteä kotimatkalle. Jotenkin on sellainen tunne, että jatkossakin haluan kissakahvilaan kissabloggaajien kanssa.

Kotiin viemisiksi saimme PrimaCatin lahjoittamat tuotekassit. Lämmin kiitos. Myös Herra Karvajalka kiittää. Yleensä Karvajalka ei ole kovin kiinnostunut ruoasta, mutta tällä kertaa oli pakko sukeltaa pakkausten alle. Ihme ja kumma oli myös se, että paperikassi ei kauheasti kiehtonut, vaikka piti sitä sen verran nuuhkia, että huomasi kassissa jonkin toisen kissan tuoksua.

Herra Karvajalka tutkii PrimaCatin tuotekassin sisältöä


Suurkiitokset myös Tassulinnan Tuijalle mahtavasta iltapäivästä. Kiitos myös arvontavoitosta numero 1. Iso pakkaus ruokaa. Herra Karvajalka tykkää.




18 kommenttia:

  1. Ihana kertomus sunnuntaista kuvineen! Hienoa että lähdit lyhyellä varoitusajalla ja että tykkäsit seurasta (kissoista ja ehkä ihmisistäkin 😁). Hyvä että Herra Karvajalkaa miellytti tuliaiset. Joko se mies uskoo missä olit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ex tempore -jutut on yleensä hauskimpia. Kiitos, että kysyit mukaan ja kiitos vielä kerran järjestämisestä.

      Sekä kissat että ihmiset olivat mahtavia. Herra Karvajalka oli tosiaan yllättävän innostunut ruoista, vaikkei yleensä ole. :D Ja mieskin uskoo, että voi ihan vain lähteä Tampereelle kahvilaan käväisemään. :D

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta retkeltä :)
    Kissat ovat niin suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva kissapäivä. Kissat ovat tosissaan suloisia, vaikka meillä asuukin yksi riiviö, joka herättää nykyisin joka päivä neljän-viiden välillä, eikä rauhoitu ennen kuin joku nousee sängystä. Tuppaa hieman olemaan univelkaa, kun iltaisin tulee luettua liian pitkään. :D

      Poista
  3. Hih ymmärrän oikein hyvin, että lähdit retkelle ja kissojahan voi tuijotella vaikka päivät pääksytysten. <3

    Mukavaa viikon jatkoa Mannilainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies kyllä ihmetteli, miten joku voi lähteä Tampereelle asti vain jonnekin kahvilaan. Oli ihana sunnuntai.

      Kivaa viikon jatkoa myös sinulle Tiia <3

      Poista
  4. Olet sinä onnentyttö, kun saat olla vielä kissabloggaajakin! Ihana reissu oli aivan varmasti. Ihana postaus kuvineen oli myös. Tulisipa joskus lähdettyä Tampereelle, niin kävisin kyllä tuossa kahvilassa!

    Terveisin kissaton kissaihminen... Allergian, laiskuuden ja vielä miehenkin laiskuuden takia. Mutta allergia kestää kyllä kyläilyt kissojen luona!! :) Harmi kyllä eräs lähipiirin aivan ihana kissa kuoli juuri, kun oli jo 16-vuotias...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika harvoin tulee postattua kissajuttuja, mutta aina toisinaan, kun tapahtuu jotain hauskaa tai kummallista.

      Nyt olen käynyt sekä Helsingin että Tampereen kissakahviloissa. Molemmat ihastuttavia paikkoja. Kannattaa mennä allergiankin uhalla.

      Allergia on kyllä harmi juttu. itsellänikin on todettu kissa-allergia, mutta kissan myötä olen siedättynyt, eikä se aiheuta mitään oireita. Sitä ei kuitenkaan ikinä tiedä, kuinka kukin reagoi tällaiseen ajan myötä.

      16-vuotias kissa on jo kunnioitettavassa iässä. Ikävä kyllä lemmikit harvoin elävät kauhean vanhoiksi, joten jossain vaiheessa tulee eittämättä ikäviä uutisia vastaan. Onneksi on kuitenkin kauniit ja kivat muistot.

      Poista
  5. Olipa kiva lukea sunkin Purnauskis-tarina! :) Tajusin samalla, että multa oli jäänyt kuvaamatta ainakin pari asukasta! :-o No, seuraavalla kerralla sitten, koska kun kerran on käynyt kissablogitapaamisessa, niihin on PAKKO päästä uudestaan. ;)

    Ja vooooi, miten suloinen Herra Karvajalka onkaan. Pöfföturkki sai tämän räggärinomistajan huokaamaan heti ihastuksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra Karvajalka ja Palvelijatar kiittävät kehuista. Pöfföturkit ovat niin suloisia, vaikka aina olinkin ajatellut, että jos kissan otan, niin en ainakaan valkoista ja pitkäkarvaista. :D

      Ja todellakin noihin miitteihin on jatkossakin päästävä. Oli niin kivaa.

      Poista
  6. Näitä Purnauskis-postauksia on kyllä kiva lukea:) kiva, että myös Karvajalka tykkäsi tuliaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purnauskis-juttuja on todellakin ollut kiva lueskella. Lisäksi on voinut tietysti ihailla ihania kissakuvia. :)

      Poista
  7. Olipa hauska tarina kissaihmisten tapaamisesta ja kissoista. Teillä oli kiva päivä! Helsingin kissakahvilan ikkunan takana olen kurkkinut kissoja, mutta kun en oikein ole kissaihmisiä, niin en ole rohjennut mennä sisään. Mutta niin se on, että samanhenkisten ihmisten kanssa viihtyy. Mikä tuli tässäkin todistetuksi :)
    Mukavaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vain sisään kissakahvilaan (tosin en tiedä, pitääkö varata etukäteen pöytä, joskus Helkatissa niin oli). Ties vaikka kissainnostus iskisi päälle. ;) Tällaiset jutut kyllä jaksavat ilahduttaa mieltä.

      Ihanaa loppuviikkoa sinullekin <3

      Poista
  8. Hihii, meillä oli vähän samansuuntainen reaktio, tuosta kissakahvilaan menosta, kun ennen yhdeksää aamulla lähti juna ja illalla vasta klo 20 takaisin, mutta oli kyllä niin mukavaa että kyllä kannatti lähteä! Mukava lukea myös sinun postaus visiitistä, ja kiva oli tavata, ensi kerralla sitten taas=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva tavata. Minua nauratti, kun menin kotiin lähiliikennejunalla. Varsinainen lähiliikenne, kun matka kestää lähes kaksi tuntia. :) Oikeasti oli kyllä kätevää, kun ei tarvinnut vaihtaa junaa.

      Poista
  9. Oli kiva tavata kissamaisissa merkeissä. Karvajalka on hyvin suloinen kisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oli mukava tavata ja jutella. Kissaihmisillä on aina aihe, josta keskustella.

      Herra Karvajalka ja Palvelijatar kiittävät kehuista. :)

      Poista