Nuorennus

En ehtinyt ostaa ennen juhannusta VR:n kausilippua, eikä se olisi ilmeisesti onnistunutkaan, koska VR:n lipunmyynti tökki. Ostan lippuni perinteiseen tapaan asemalta, vaikka minua hieman kismittääkin kotikaupunkini rautatieaseman lipunmyynnin aukioloaikojen kavennukset. Aamulla lipunmyynti aukeaa sen verran myöhään, että saatan myöhästyä junasta. Illalla puolestaan on lähdettävä töistä aikaisemmalla junalla, jotta ehdin ostaa lipun ennen lipunmyynnin sulkeutumista.

Lippu olisi joka tapauksessa saatava huomisaamuksi. Perinteinen lipunmyynti on tietysti suljettuna juhannuksena ja etenkin sunnuntaisin. Päätin siis siirtyä nykyaikaan ja ostaa lippuni VR:n lippuautomaatista. Netistä en voinut lippua ostaa, koska olin kuullut, että lippu on noudettava asemalta (onpa käytännöllistä nettikauppaa).

Lähdin miehen, joka täällä asuu, kanssa kohti kotikaupunkini rautatieasemaa. Astelin itsetietoisena kohti lippuautomaattia. Kaivoin lompakon ja pankkikortin esiin ja ihmettelin, minneköhän koloon pankkikortti syötetään. Tuijotin koloja aikani ja olin juuri aikeissa sanoa ääneen, minne työnnän korttini, niin mies, joka oli seurassani, totesi, että automaattihan on suljettu. Mitä ihmettä? Mitä minä sitten teen? Menenkö huomisaamuna pummilla töihin, koska en halua tuhlata rahojani kertalippuihin? Vaikeita kysymyksiä.

Kotiin palattuamme päätin tutkia VR:n nettisivuja, jos vaikka lipun voisi kuitenkin tulostaa kotona. Samalla voisin rekisteröityä Veturi-palveluun, jota minulle oli jo kerran tyrkytetty VR:n lipunmyynnistä. En löytänyt nettisivuilta hakemaani tietoa lippujen tulostamisesta, joten rekisteröidyin Veturiin. Rekisteröinnin lopuksi näytölle tuli teksti "Jatka lipunmyyntiin". Minähän jatkoin. Kätevää, heti pääsee kartuttamaan Veturitiliä. Viisaasti osasin valita kausilippu-välilehden, vaikka se olikin hieman hämäyttävästi laitettu viimeiselle lipunmyynnin välilehdelle.

Askel askeleelta tein kausilipputilaustani, kunnes pääsin "toimitustapa ja maksaminen -välilehdelle". Hienoa, voihan lipun kotonakin tulostaa eli olin saanut väärää tietoa. Kätevää, kun sen osaa ja rahat omalta tililtä VR:lle ja lipun tulostamiseen. PDF-tiedosto auki. Mitä? Lipussa on väärä syntymäaika. Olen nuorentunut kuukaudella. Ihan tuosta noin vaan käyttämällä VR:n nettilipunmyyntiä.

Väärästä syntymäajasta seuraa ongelmia junassa. Lipuntarkastaja katsoo sekä lipun että henkilöllisyystodistuksen tarkastaessaan lippua. Millä sitten selität tämänkin? Nyt on varmaan pakko mennä asemalle maanantaina selvittelemään tätä. Asiakaspalveluun soittaminen maksaa euron vastattu puhelu + pvm. Mitä se pvm sitten tarkoittaakaan? Jaa, mutta onhan tuossa toinenkin numero: verkkokaupan ja rekisteröitymisen tuki. Vaikuttaisi jopa halvemmalta kuin tuo asiakaspalveluun soittaminen. Soitan siis sinne.

Nyt tuli plussaa VR:lle. Jonotusaika oli erittäin lyhyt, vaikka olin varautunut pitkään odotukseen. Iloinen nuori nainen vastasi puhelimeen. Kerroin ongelmani ja hän sanoi, että hän voi korjata lipun puhelun aikana. Uskomatonta. Voiko olla näin helppoa? Kyllä. Asiakaspalvelu oli huipussaan ja sain uuden lipun sähköpostiini alta aikayksikön. Kiitos VR:lle. Loistavaa palvelua. Lisäksi sain kuulla olevani päivän toinen asiakas, jolle oli tapahtunut sama lippuvirhe. Nainen sanoi testaavansa järjestelmää, koska vaikuttaisi olevan järjestelmävika! Loppujen lopuksi en siis nuorentunutkaan kuukaudella.

Vielä tuli kuitenkin yksi ongelma eteeni. Lippu tulostui tietysti A4-kokoiselle paperille ja VR:n lippukansien koko avattuna on nykyään 9,7 x 11,7 cm. Aikamoinen urakka tunkea A4-kokoinen lippu tuollaiseen muoviläpyskään. Mies, joka täällä asuu, sanoi, että leikkaa hieman katkoviivojen sisäpuolelta, niin lippu mahtuu kansiin. Onkohan sen nyt luvallista mennä leikkelemään lippua? Katkoviivat lipusta löytyivät, muttei saksien kuvia. Otin riskin ja leikkelin lipun pienemmäksi ja tungin kansien sisään. Näkyy siinä vyöhykkeet ja kaikkein tärkein Datamatrix-viivakoodi. Ei muuta kuin hyppään junaan ja porhallan töihin ja takaisin. Ai niin, Veturitiliin ei tullut saldoa. En ollutkaan automaattisesti kirjautunut järjestelmään rekisteröinnin päätteeksi.

PS. Sadepäivän nautiskelua

Juhannusjuhlaa

Olemme viettäneet juhannusta rauhallisissa merkeissä. Ainoa huonovointinen on tähän mennessä ollut kissamme, joka oksensi torstaina muutamaan otteeseen. Karvapallot hieman häiritsivät kissamme oloa. Ei sen vakavampaa.

Juhannusaattona olin kissan kanssa aamutuimaan ulkoilemassa. Teimme ajallisesti pitkän lenkin. Lenkin pituus metreissä (kilometreistä ei voi edes puhua) olikin huomattavasti lyhyempi, koska suurin osa ajasta kului nokkospuskassa seisten tai kissan kohdalla maaten vaanimisasennossa. Itse en nähnyt tiheässä nokkospöheikössä mitään mielenkiintoista, mutta kissa oli toista mieltä.  Ilmeisesti hiiri vilisti jossain, koska kissan häntä ja takapää liikkuivat siihen malliin. Käpytikkojen lentelyä sentään sain ihastella.

Lopulta noin 1½ tunnin ulkoilun päätteeksi kyllästyin kissa ja hiiri -leikkiin ja sanoin kissallemme, eiköhän lähdetä kotiin. Vastentahtoisesti kissa perääntyi nokkospuskasta ja suunnisti kotiamme kohti. Hienoa, pian päästään lähtemään kauppaan, ajattelin. Vielä mitä, kissa muistikin, että taloyhtiön grillipaikka oli katsastamatta ja käänsi suunnan kohti yhteistä grilliä. Seis! Ei sinne. Nyt mennään kotiin. Kissa laittaa jarrut päälle, eikä hievahdakaan kotia kohti. Vai sellainen tapaus. On otettava kissataksi käyttöön ja kannettava kissa kotiin. Sanon kissalle, että kissataksi tulee ja vie kotiin. Otan kissan syliini ja ja samassa saan hampaat ja kynnet käteeni kiinni. Taksinkuljettajan raatelua siis. Ei auta, kissataksi vie kissan kotiin.

Kuvittelin, että kotikaupunkini hiljenee juhannukseksi ja juhannusaattona saa tehdä rauhassa ostokset. Suuntaamme miehen, joka täällä asuu, kanssa kohti paikallista Prismaa. Voi kamala. Järkyttävä väenpaljous. Miksi nuo ihmiset eivät ole lähteneet mökeille ja maalle juhannuksen viettoon? Keräämme orjallisesti ostoskärryihin kauppalistan mukaiset tavarat. Tapaamme muutaman tutun ja vaihdamme kuulumiset, jonka jälkeen kassalle ja äkkiä kotiin. Kaupungin keskusta on elämää täynnä. Vaikuttaisi siltä, ettei olisi mitään keskikesän juhlaa, koska ihmisiä on niin paljon liikkeellä.

Myöhemmin juhannusaattona lähdemme miehen, joka täällä asuu, kanssa pyöräilemään. Pyörälenkiltä tullessamme huomaamme, että ainakin yksi terassi on keskustassa avoinna. Suunta sinne siis. Virvokkeille. Ei kaljaa, ei siideriä, ei olutta. Siis kyllähän niitä tarjolla oli, mutta päädyimme valitsemaan jotain aivan muuta. Miehelle limonadi ja minulle soodavesi. Kylläpä sitä nyt ollaan niin sivistyneitä. Aurinko paistaa tuutin täydeltä. Hieno ilma ja terassi täynnä porukkaa. Illalla huomaan polttaneeni käsivarret. Terassirusketus on siis hankittu tänäkin vuonna.

Juhannuspäivänä elävä herätyskellomme herättää vasta kuuden jälkeen aamulla. Olipa kiva nukkua reilu puoli tuntia pidempään kuin normaalisti. Aamiaisen jälkeen kissan kanssa suunta kohti uusia seikkailuja. Tänä aamuna aistin ilmassa selviä merkkejä saalistuksen himosta. Metsikössä räsähtelee jatkuvasti. Räkättirastaan poikaset opettelevat linnun tavoille. Kissan viikset väpättävät. Välillä kiivetään puuhun ja yritetään sitä kautta päästä kiinni saaliiseen, mutta ei onnistu. Talitiaiset huutavat meille ja kissa meuhkaa takaisin. Lopulta saan kissan itselleni mukavimmille kulkureiteille. Saan jopa muutaman pujon kitkettyä.

Kohta ollaan taas oltu 1½ tuntia liikenteessä, olisi aika lähteä kotiin. Käydään kuitenkin vielä hieman hinkkaamassa poskea katukiveykseen ja nautitaan kissanpäivistä. Mitä? Älä nyt mene siihen juhannusruusuun niitten tassujen kanssa. Tulee piikkejä, jos siitä oksasta ottaa kiinni. Kissa kääntyy kannoillaan ja lähtee pää pystyssä kohti kotia. Suussa on jotain. Mitä, mitä sinä nappasit? Juoksen kissan perässä terassillemme. Harmaasiepon poikanen. Tunnen pistoksen omassatunnossani. Lehdessä luki toukokuun lopulla, että kissat on pidettävä kiinni elokuun loppupuolelle saakka eläinten ja lintujen poikasten takia. Niin, mutta olihan minulla kissa kiinni eli minkäs teet. Suuri Saalistaja iski ja söi alkupalaksi linnunpoikasen ja pääruoaksi seitiä. Kissa on päättänyt nauttia keskikesän juhlasta täysin rinnoin.


PS. Pian pionit puhkeavat kukkaan.

Ilman lähetettä

Käydessäni silmälääkärissä sain kuulla, että silmäpaineet ovat koholla. Lääkäri kehotti varaamaan ajan optikolle, joka tutkisi silmänpaineita kevään aikana. Joulukuussa lääkäri haluaisi itse varmistaa, missä paineitten kanssa mennään. Tein työtä käskettyä ja varasin ajan optikolle samalla, kun maksoin silmälääkärikäynnin lääkärikeskuksen kassalle.

Kesän ensimmäisenä päivänä eli 1.6. oli vihdoin optikkoaika. Ei siis mennyt ihan keväälle tuo, mutta liekö tuolla suurempaa väliä. Kotona jo varmistin, missä sairausvakuutuskorttini on, jotta osaisin käyttäytyä lääkärikeskuksessa. Itsevarmuutta puhkuen menin paikalle. Kaivoin Kela-korttini esiin ja asetin korttini viivakoodi ylöspäin lukijaan, ja kirjasin itseni sisälle lääkärikeskukseen. Helppoa, kun sen osaa.

Optikko kävi laittamassa silmätipat silmiini odotellessani vuoroani. Istuin vielä muutaman minuutin optikon huoneen ulkopuolella ennen kuin minut kutsuttiin sisälle. Vastaanotolla meni keskimäärin kolme minuuttia, koska optikko vain kuvasi silmäni. Takaisin käytävään odottelmaan silmieni passikuvia. Vastaanottotiskiltä alkoi kuulua äänekästä selvitystä, kuinka vastaanotolle täytyy ilmoittautua. Voi voi. Oli papparainen, iältään noin 75 vee, jättänyt ilmoittautumisen tekemättä. Huh. Onneksi itse osasin viivakoodata itseni sisälle.

Saatuani optikolta kuvakansion, marssin vastaanottotiskille maksamaan taidepläjäyskäyntiäni. Vastaanotossa oli nuori, tummahiuksinen nainen. Sanoin tulleeni maksamaan optikkokäyntiäni. Samalla tuijotin naisen otsaa tai oikeastaan sitä kohtaa kasvoista, josta nenä alkaa. Naisella on kastimerkki. Oho. Näenköhän minä väärin, koska silmätipat vaikuttavat näkökykyyn. Nainen sanoi minulle, onko sinulla lähetettä. Mitä lähetettä? Nainen huokasi dramaattisesti (huokauksen takaa osasin lukea, voi vitsi, mikä pönttö). Lähete tarvitaan, jotta nainen voi antaa minulle kelakorvauksen. Kerroin, ettei minulla ole mitään lähetettä, vaan tulin tänne silmälääkärin pyynnöstä. Lisää huokailuja. Ei tänne voi tulla noin vain ilman lähetettä. Sanoin, ettei minulla ole lähetettä ja jos olisi ollut, se olisi ollut kalenterissani, jotta olisin osannut ottaa sen mukaan. Ehdotin vaihtoehtoa, että josko lähete olisi helmikuussa jäänyt lääkärikeskukseen. Mahdotonta, koska lähete jää potilaalle. Ehdotin, että maksan nyt koko lystin ja haen itse kelakorvausta. Ei se ole mahdollista, koska minulla ei ole lähetettä. Joka tapauksessa minulla ei ole lähetettä mukana eikä kotona. Vihdoin nainen tiskin takana alistuu ja sanoo, että no, nyt hänen on pakko tarkastaa tämä mappi läpi, jos lähete muka olisi jostain syystä siellä. Tuijotan edelleen naisen kastimerkkiä. Nainen selaa mappia ja yllätys yllätys: lähete löytyi lääkärikeskuksen mapista. Nainen sanoo, että täältähän se lähete löytyi. Joku oli laittanut lähetteen aivan väärään paikkaan. Onneksi itse olin siihen syytön.

Vihdoin päästään itse asiaan ja maksamiseen. Samalla huomaan, ettei kastimerkki olekaan kastimerkki. Se olikin lävistys. Seuraavaksi nainen tivaa minulta, olenko HUS:in asiakas. Mitä? Mitä tuohon kuuluu vastata? Öö, joo, kuulun HUS:in piiriin, mutta tämä ei taida olla HUS:in juttuja. Jälleen huokaus. Oletko itsemaksava? Joo, kyllä olen. Helppo kysymys. Osasin vastata. Onko sinulla vakuutus? Öö, mikä vakuutus? On minulla montakin vakuutusta, mutta paras vastata tähän kysymykseen, ettei ole. Tunnen hikoilevani. Olo on kuin poliisikuulustelussa, vaikken ikinä ole sellaisessa ollutkaan. Onneksi nainen ei huomannut kysyä, maksaako työnantajani laskun, koska työnantajallani on samaisen lääkärikeskuksen kanssa sopimus ja tiedoissani on tietysti tästä maininta. Lopulta päästään maksuun. 30,09 euroa. Samaa luokkaa kuin normaali passikuvat, koska tässä otettiin molemmista silmistä kuvat eli 15,- euroa silmää kohti.

Uskaltaudun vielä kysmään, voinko varata nyt jo joulukuulle ajan silmälääkärille. Marraskuulle ainakin löytyy aikoja, mutta katsotaan, löytyykö vielä joulukuun aikoja. Perjantaina 7. joulukuuta löytyy. Hienoa. Haluaisin ajan näihin samoihin aikoihin eli mahdollisimman myöhään. Taas huokaus. Meillä suljetaan perjantaisin kello 16.00 ja tämä lääkäri ottaa vastaan vain pari kertaa kuukaudessa. Viimeisin aika on kello 14.15. Saatoin myös kuulla ääneen lausumattomat sanat "ota tai jätä". Otan sitten sen ajan ja voinhan minä pitää silloin vaikka vapaata, koska on itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä. Ei kyllä ollut maailman yksinkertaisin asia tuokaan.

PS. Sitä tänään ihmettelin, kuinka paikallisessa urheiluliikkeessä polkupyörä maksaa 279,- euroa ja lenkkarit 179,- euroa. Onhan polkupyörä huomattavasti pitkäikäisempi investointi (ellei sitä varasteta) kuin lenkkarit.

Vanhuus ei tule yksinään

Herätyskello soimaan. Silmälasit pois päästä, jotta näen tarkemmin, mihin kohtaan herätysviisarin laitan osoittamaan. Kynsien leikkaaminen. Silmälasit pois päästä, jotta näen tarkemmin, mitä olen tekemässä. Irronneen napin ompelu. Silmälasit pois päästä, jotta näen laittaa langan neulansilmään. Edelleen silmälasit pois silmiltä, jotta näen paremmin ommella irronneen napin paikalleen. Mitä, iskikö ikänäkö?

Silmälääkärin vastaanotolle. Kerron epäilykseni ikänäöstä ja kerron esimerkkejä. Silmälääkäri nyökyttelee ja toteaa, että nämä ovat ensioireita. Tutkitaan ja annetaan diagnoosi. Ikänäköhän se on alkanut vaivata. Resepti kouraan ja ensimmäisiä moniteholaseja eli mummolaseja hankkimaan.

Nyt on mummolasit hankittu, eikä tarvitse enää ottaa silmälaseja jatkuvasti silmiltä pois. Ehkä tämä tästä.

Arkiaamu ja väsyneen näköinen keski-ikäinen ja äkäinen akka katsoo peilistä minua. Totean kuvan kuuluvan minulle. Otan hiusharjan käteeni ja suin hiuksiani. Jaa, kissankarvakin on hiusteni joukossa. Otan karvasta sormilla kiinni ja mitä? Karva ei irronnutkaan. Mitä ihmettä? Otan karvasta paremman otteen ja kiskaisen. Auts! Karva olikin minun hius ja täysin harmaa! Yhdessä yössäkö harmaannuin? Etsin lisää harmaita hiuksia. Ei löydy. Ei muuta kuin työpäivää kohti, mieli astetta alempana, nytkö tämä harmaantuminen alkaa?

Työpäivät tuntuvat päivä päivältä raskaammilta. Ote tuntuu irtoavan. Ajatukset eivät pysy kasassa, enkä enää muista kaikkia asioita ilman sähköposti- tai kännykkämuistutuksia. Onpa minulla jopa perinteinen kalenterikin muistin virkistämiseksi. Vanhuusko on iskemässä? Miksi nuo nuoret tuntuvat niin ripeiltä ja vahvoilta?

Tynkätyöviikon päätteeksi suoraan päiväunille kotiin päästyäni. Olen unet ansainnut. Raadoinhan minä jälleen täyden työpäivän. En ehkä kovin tehokkaasti, mutta minkäs voin kaaokselle, joka työpöydälläni ja sähköpostissani vallitsee. Yritän perjantaina selvittää kaaosta, kun muut viettävät vapaita. Tehokasta työaikaa, kun ei ole muita häiriötekijöitä työpaikalla.

Päiväunien jälkeen minua katsoo jälleen peilistä keski-ikäinen nainen. Ei ehkä niin äkäinen kuin aamulla. Kuva kuuluu jälleen minulle itselleni. Hiuksetkin sojottavat joka suuntaan päiväunien jäljiltä. Hiusharja käteen ja harja työhön. Mitä? Taas harmaa hius! Ja onko tuolla toinenkin? Ei, ei se ollutkaan. Vain yksi löytö tällä kertaa. Vanhuus ei näemmä tule yksinään ja onneksi kampaaja-aikakin on varattuna.

Milloinkohan siitepölykausi helpottaa ja miksei siitepölyoireilu helpotu iän myötä?

Hämähäkki

Heräsin aamulla viiden tienoilla käydäkseni vessassa. Kissa päätteli tästä, että on aamu. Mennessäni takaisin sänkyyn, alkoi maukumiskonsertti. Puolisen tuntia sinnittelin, kunnes nousin ylös. Mies, joka täällä asuu, ei ollut kuulevinaan elävän herätyskellon vaatimuksia heräämisestä.

Noustessani ylös, ajattelin olla vain hetken ylhäällä ja mennä vähän ajan kuluttua jatkamaan unia. Niinhän minä kuvittelin. Totuus oli se, että kissa päätti pysytellä ulkona, joten eihän se auttanut muu kuin pysytellä hereillä. Kissammehan on flexin päässä terassillamme, koska ei saa kulkea vapaana. Eläinsuojelijoille tiedoksi, että kissamme ei kärsi tästä, vaan hyväksyy tämän täysin.

Seitsemän aikaan päätin nauttia aamiaisen sanomalehden kera. Olinhan jo siihen mennessä käynyt läpi parin viikon aikana tulleen roskapostipinon. Päivästä näytti tulevan kaunis. Tästä innostuneena puin aamupalan jälkeen ulkovaatteet päälleni ja lähdin kissan kanssa ihmettelemään kaunista sunnuntaiaamua.

Voi sitä kissan riemua. Ihania tuoksuja, hankikanto ja auringonpaiste. Lintujen laulua ja paljon ihmeteltävää. Jos ihmislasta kevät innoittaa, niin innoittaa se kissaakin. Puolen tunnin ulkoilun jälkeen käväisimme sisätiloissa kääntymässä lähteäksemme heti kohta takaisin ulos.

Kissamme suunnisti kohti vesitornin tonttia. Mahtavat lumivallit ovat edelleen talven jäljiltä vesitornin tontin suojana. Kissallehan se on helppo kavuta kukkulan kuninkaaksi, mutta tällaiselle kaltaiselleni emännälle se ei olekaan niin helppoa. Toisekseen lumikasat ovat jo sen verran sulaneita, etteivät kannattele elopainoani. Pysyttelin siis visusti omalla tontillamme.

Jonkin ajan kuluttua huomasin, että yhden lumivallin kautta oli tehty polku vesitornille. Ei muuta kuin kipuamaan. Helppoa, kunnes toinen jalkani upposi lumihankeen. Lyhytvartiset Icebugit jaloissani toinen nilkkani oli oitis lumesta märkä. Ei se kuitenkaan haitannut menoa. Meillä oli selvä määränpää. Vesitornille. Siellä oli lumi jo sulanut ja nurmikko näkyi.

Lämmittävän auringonpaisteen valokeilassa kierismme vesitornia ympäri kolmisen kertaa. Kissasta näki, että tämä on elämää. Itsekin nautin valonsäteistä ja hymyilin. Sitten näin sen. Hämähäkin! Siinä se pieni niveljalkainen vilisti pitkin vesitornin seinää. Nyt se on ainakin selvää. Kesä on tulossa!

Talven ja kevään raja

PS. Olen näköjään hyvä keksimään kaikkea muuta aktiviteettia, kun pitäisi tehdä kouluhommia, etenkin kirjoittaa englannin esseetä.

Lääkärin määräyksestä

Iski sitten kolmannen tai neljännen kerran vajaan kolmen kuukauden sisällä flunssa. Kuinka ihmispolo voikaan luhistua moisen flunssapöpön kourissa. Olo oli tosi kurja, joten keskiviikkoaamuna päätin mennä lääkäriin.

Lääkäri tutki, kuunteli keuhkoja ja totesi, että pahasti rohisee. Joo, niin rohisee, olinhan sen itsekin jo kuullut. Kolmen päivän antibioottikuuri ja loppuviikko sairaslomaa. Mummon neuvo pysyttäytyä sängyssä ei kuulemma ole hyvä, koska limat eivät pääse liikkeelle, jos vaan makaa. Mustamarjamehua sen sijaan suositeltiin edelleen juotavaksi sekä pieniä, lyhyitä korttelilenkkejä tehtäväksi.

Olen totellut lääkärin määräyksiä osittain. Lääkkeitä olen popsinut kiltisti, mutta mehupulloa en ole vielä avannut. Päikkäreitä olen ottanut makuuasennossa kiellosta huolimatta. Olen myös ulkoillut hieman päivittäin. Nenäkannua aloin käyttää ilman ohjetta, koska ajattelin, että se saattaisi puhdistaa poskionteloita lääkkeitä nopeammin. Olo on kohentunut päivä päivältä ja enhän minä oikeastaan sairas ole ollutkaan verrattuna mieheen, joka täällä asuu.

Tänään päätin taas noudattaa lääkärin määräystä ja lähteä ulkoilemaan. Puin lämpöiset vaatteet päälleni ja otin kevättä janoavan kissan mukaani. Voi sitä riemua, minkä tällainen kevättä ounasteleva talvipäivä kissassa aiheuttaa. Hieman piti merkkailla parkkipaikan tallaantunutta lunta leuan hajurauhasilla. Tietääpähän nyt naapurin kollit, ettei tälle tontille ole asiaa.

Jännittävintä kuitenkin oli se, että varis oli päättänyt tulla aterioimaan parkkipaikallemme. Siinäpä olisi kunnon saalis kissalle, joka on kärsinyt pitkästä, kylmästä ja tylsästä talvesta. Itse ajattelin, että saalis olisi oiva, koska varispopulaatio pienenisi yhdellä. Pienillä askelilla kohti suurempia tavoitteita. Ei siis muuta kuin varista vaanimaan.

Saalistustaktiikamme oli seuraava. Seurasin kissaa, joka pystyi hienosti maastoutumaan turkkinsa valkoisen värin vuoksi. Itselläni oli maastoutumisen kanssa huomattavia ongelmia, mutta yritin pysyä näkymättömänä. Jos oikein jotain toivoo, niin sehän toteutuu. Hivuttauduimme pikkuhiljaa lähemmäs einehtivää varista. Lintu oli kuin ei olisi huomannutkaan meitä. Enää pari metriä ja saalis olisi kissan. Ei, ei se mennyt niin, varis pyrähti lopulta lentoon, kun huomasi, että hajurako oli liian pieni. Kissa jäi ilman saalista, eikä variskanta laskenut. Nyt hieman pohdituttaa, olisinko saanut pienellä korttelikävelyllä osallistua moiseen metsästysjahtiin. Täytyy kysyä seuraavalla kerralla tohtorin mielipidettä asiasta.

Saalis

Saalistaja

Pähkähullua shoppailua

Syksy on tuonut työ- ja muita kiireitä ja bloggaus on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta nyt täytyy taas naputella muutama rivi ja pelkkää asiaa.

Menin viime lauantaina paikalliseen S-markettiin ostamaan pattereita. Ihmetellessäni, miksi patterihylly on lähes tyhjä, huomasin kyltin, jossa mainittiin, että kaikki kynttilät ovat 30% alennuksessa tulevan remontin takia. Ilmeisesti myös pattereita oli myyty alennuksella, koska kaupaksi olivat menneet. Kiertelin hieman kauppaa ja huomasin muitakin vastaavia lappuja. En kuitenkaan sortunut ostamaan mitään halvennustavaraa.

Kotona kerroin miehelle, joka täällä asuu, että S-marketissa on tulevan remontin takia kaikki kahvit, teet ja suodatinpaperit 30% alennuksella. Hän meni heti seuraavana päivänä ko. kauppaan ostamaan pari pakettia halvennuskahvia. Sitä seuraavana päivänä hän osti jälleen pari pakettia kahvia ja suodatinpusseja. Halvalla kun saa.

Eilen mies soitti minulle töihin ja kertoi, että S-marketin ulkopuolella on blakaatti, jossa sanotaan, että osa tavaroista 30-70% alennuksella. Mies ei kuitenkaan kaupassa ollut nähnyt yhtä ainutta alennustuotetta, jota näin jälkikäteen kovasti ihmettelen. Sanoin käyväni ko. liikkeessä, koska kuitenkin olin menossa Lindexille sukkahousuja ostamaan ja S-market on mukavasti siinä vieressä.

Päästyäni S-markettiin siellä kävi pieni kuhina. Heti portista sisään astuttuani näin lapun, jossa kerrottiin, että kaikki kahvit, teet ja suodatinpaperit ovat 50% alennuksessa. Siis kahvihyllylle, vaikken kahvia juokaan, mutta tiedän, että se maksaa nykypäivänä sen verran paljon, että kannattaa ostaa, jos halvalla saa. Kahvi- ja teehyllyt ammottivat tyhjyyttään. Kulta Katriinaa (suodatinjauhatus) oli kymmmenkunta pakettia jäljellä. Otin yhden koriini, koska meillähän oli jo entuudestaan kahvia vaikka kuinka monta pakettia kotona. Vein myös kaupan viimeiset haudutettavat teet ja yhden teepussipaketin. Halvalla kun saa.

Tämän jälkeen kiertelin kauppaa ja huomasin, että siellä missä kävi kuhina, oli halvennushylly. Jotenkin kummasti nämä hyllyt olivat jo lähes tyhjiä, mutta sain silti muotovaahtoa ja hiuskiinnettä koriini. Keräsin koriin myös normaalihintaisia tuotteita ja suuntasin kassajonoon.

Jonossa huomasin, että yhdellä nuorella miehellä oli kori täynnä jäätelöä. Selvä merkki siitä, että jäätelön täytyy olla myös alennuksessa. Jätin paikkani jonossa ja hakeuduin jäätelötiskin äärelle. Hyllyt olivat lähes tyhjiä, mutta sain napattua koriini kaksi Ingmanin Creamy-jäätelöpakkausta. En edes yleensä osta tähän aikaan vuodesta jäätelöä, koska jäätelö on kesäherkkua, mutta ostettavahan se on, koska halvalla saa.

Lopulta pääsin kassalle asti. Ostokseni tekivät tasan 40,- euroa ja tästä alennukset pois, niin loppulasku oli reilut 25,- euroa. Nyt voisin sanoa säästäneeni.

Mies, joka täällä asuu, oli myös vielä tänään asioinut S-marketissa. Oli ostanut lisää jäätelöä ja pakasteseitiä. Jälkimmäistä kissalle, ensimmäistä varmaan minulle. Jäätelöä sai halvalla, mutta pakasteseiti ei ollutkaan tarjouksessa. Ei saanut siis halvalla.

Nyt on kaappi täynnä kahvia ja teetä. Pakastin pursuaa jäätelöä. Kivaa tällainen säästäminen, vaikka hieman huvittaakin oma, ja muitten sekoaminen kaupassa tällaisten alennusten äärellä.