Epämiellyttäviä kohtaamisia

En tiedä, johtuuko harmaatakin harmaammasta ilmasta, mutta olen tällä viikolla reagoinut pari kertaa todella voimakkaasti joutuessani odottamattomaan tilanteeseen. Mielestäni en normaalisti ole mikään hysteerikko ja osaan suhtautua asioihin aika rauhallisesti. Vai johtuuko seuraavien tapahtumien reagointi kaikesta ikävästä uutisoinnista vai mistä?

Menin eräänä iltana töiden jälkeen käväisemään Prismassa. Kaivoin lompakkoni käsilaukusta, koska piti ottaa kärrypoletti kolikkotaskusta. Paikkakuntani Prisma on kuuluisa taskuvarkaista, joten mielestäni olen nykyään todella tarkka lompakkoni suhteen kaupassa. Päätin pitää lompakon tiukasti kädessäni, koska hakisin nopeasti ostoslistan ruoat kaupasta ja sitten painelisin kotiin.

Yhdellä kassalla oli jotain säpinää. Kolmesta neljään, ei-suomalaista alkuperää (en mielestäni ole rasisti) olevaa henkilöä sähläsi kassalla. Yksi oli maksamassa ja toinen heilutti leipäpussia ja muutamaa kolikkoa kassapäädyssä. Selitys oli kova. Ohitin joukkion ja menin kaupan portille tai siis siihen sisäänkäynnille, jossa ovat ne automaattiset heiluriportit. Portista mennessäni tunsin, että joku oli aivan selässäni kiinni. Käännyin katsomaan ja mulkaisemaan, niin edellä mainitusta joukkiosta olivat mies ja nainen päättäneet lähteä takaisin kauppaan. Minulle tuli epämukava olo, mutta jatkoin matkaani. Pyöriessäni kaupassa ja hakiessani ostettavia ruokia huomasin, että joka kerta, kun käännyin, oli edellä mainittu pariskunta lähettyvilläni. Toinen oli aina kääntelevinään jotain ruokapakkausta ja toinen muuten vain pyöri ympäriinsä. Inhottava tunne jatkui entisestään ja käsi lompakon ympärillä kiristi otettaan.

Suoriuduin aika nopeasti kassalle ja yllätys, yllätys: kääntyessäni katsomaan taakseni, oli pariskunta kassajonossa takanani. En edes tajunnut katsoa, oliko heillä ostoksia, koska yritin keskittyä siihen, että kassa alkoi latoa ostoksiani maksulaitteen viereen. On muuten todella ärsyttävä tapa, koska minulla oli ostoksia kuitenkin jonkin verran, niin en niitä kuitenkaan ehtinyt niin nopeasti pakata ja sitä paitsi piti kaivaa toinen kangaskassi käsilaukusta. Lopulta päätin heitellä ostokset takaisin kärryn pohjalle ja siirtyä maksun jälkeen jonnekin vapaan kassan päätyyn pakkaamaan. Sain ostokset maksettua ja siirryin lompakkoineni muualle. Kun sain ostokset pakattua, en nähnyt pariskuntaa missään. Liekö kaikki sitten sattumaa vai ottivatko seuraavan uhrikandidaatin silmiinsä? Joka tapauksessa inhottava tunne jäi kauppareissusta.

 

Eilen illalla lähdin herra Karvajalan kanssa illansuussa puoli kuudelta ulkoilemaan. Ulkoilualueellamme harvoin, jos koskaan, törmäämme kehenkään. Kesällä ja syksyllä lapsia näkyi, mutta ei enää. Ehkä vanhemmat ovat kieltäneet lapsilta pimeässä metsikössä leikkimisen. Etenimme aika vauhdilla, kissa edellä ja minä perässä, kunnes kissa yhtäkkiä pysähtyi. Nostin katseeni. Pimeydestä tuli huppu päässä oleva mustatakkinen mies. Kissa yritti sännätä karkuun. Minä yritin rauhoitella ja sanoin, että ei nyt lähdetä minnekään. Inhottava tunne iski jälleen kerran. Mies ohitti meidät siten, että takkiemme hihat lähestulkoon hipaisivat toisiansa. Käännyin katsomaan miehen perään, niin mies asteli meistä noin viisi metriä eteenpäin ja otti kännykän esiin. Ilmaan jäi leijumaan imelä tuoksu.

Vapauttaessani fleksin lukituksen herra Karvajalka oli lähdössä pidemmälle pimeään metsikköön. En suostunut, koska minulla oli epämiellyttävä tunne. Lopulta kissa yritti toista reittiä, mutta ehdotin, että siirrytään taloyhtiömme parkkipaikalle, koska mies oli jatkanut matkaansa ja mennyt seisomaan naapuritaloyhtiön tontin viereen ja katseli meitä. Vilkas mielikuvitus kehitteli jos jonkinlaisia tapauksia aivoissani. Halusin pois koko tilanteesta. Myöhemmin palatessamme mies oli hävinnyt. Outo tapaus, mutta ehkä minä ja kissakin olimme miehen mielestä outoja. Oli minullakin huppu päässä, mutta minulla oli sentään ihana, suloinen, valkoinen kissa mukanani.

Kolmas epämiellyttävä kohtaaminen tapahtui eräänä arki-iltana, kun olin taas vaihteeksi kissan kanssa ulkona. Kissa alkoi haistella jotain maassa olevaa. Välillä piti tietysti hieman tökkiä tassulla ja kavahtaa taaksepäin. Mielenkiintoni heräsi. Mikä se on, kun kissaa noin kiinnostaa? Iso, lihava ja luikerteleva kastemato! Siis kaikkea kanssa. Kastemato joulukuussa! Mihin tämä maailma on menossa? 

Ehkä olen tosiaan ollut hieman herkällä tuulella, mutta tuollaiset jutut jättävät pitkäksi aikaa inhottavan tunteen. Vaikuttaako pimeä vuodenaika teidän mielikuvituksiinne millään tavoin?

Eve Hietamies: Tarhapäivä

Lukupiirissä luetusta Eve Hietamiehen Yösyötöstä innostuneena kävin lainaamassa Eve Hietamiehen Tarhapäivän. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan kustantamana vuonna 2012. Itse luin Seven-pokkarin vuodelta 2013. Paikallisten kirjastojen hyllyistä kirjaa löytyy hyvin, vaikka moni teos onkin kierrossa.

Tarhapäivä jatkaa Yösyötöstä tutun Antin ja Paavon elämän seuraamista. Paavo on viisivuotias pojanviikari, jonka elämään kuuluvat tarhapäivien lisäksi jatkuva asioiden kyseenalaistaminen ja seuraavan kesän krokotiilinmetsästysretken suunnittelu. Pojalla on pojan leikit, mutta mitä tapahtuu, kun Antin ja Paavon elämä mullistuu kertaheitolla. Isä ja poika saavat kanssaan asumaan viisivuotiaan Tertun, jonka elämään puolestaan kuuluvat kaikki punaisen sävyt, sydämet, pallot, miljoona pehmolelua, kimalletta ja timantteja. Jos Paavoa ei niinkään ihmetytä Tertun tyttömäisyys, on Antti enemmän kuin pulassa. Mitä eroa on sukkahousuilla ja legginseillä ja milloin ne puetaan?

Tarhapäivä on hykerryttävän hauska, vaikka tarinassa on myös paljon surullisia ja ikäviä asioita. Eve Hietamies on tässäkin kirjassaan osannut eläytyä yksinhuoltajaisän rooliin hyvin uskottavasti. Kirja on helppo- ja nopealukuinen, vaikka sivuja on pitkälti yli neljäsataa. Kirjan tarina etenee loogisesti, eikä lukijan tarvitse kauheasti pohtia, kuinka mikäkin asia menikään. Vaikka Tarhapäivässä seikkailee samoja henkilöitä kuin Yösyötössä, on Hietamies edelleen osannut pitää henkilöhahmot hyvin luontevina ja uskottavina. Usein käy niin, että useampiosaisten kirjasarjojen ensimmäinen osa on loistava, mutta jatko-osista huokuu väkisin tehdyn maku tai jatko-osat ovat yksinkertaisesti huonompia kuin kirjasarjan ensimmäinen osa. Mielestäni Tarhapäivä ei kalpene yhtään Yösyötön rinnalla. Hietamies on osannut tehdä Tarhapäivästä kokonaisuuden, joka toimii joko itsenäisenä kirjana tai Yösyötön seuraajana.

Tarhapäivässä otetaan edelleen kantaa yksinhuoltajuuteen, ja etenkin yksinhuoltajaisän näkökulmasta. Lisäksi kirjassa käsitellään masennusta, millaista se voi pahimmillaan olla, ja mitä se voi lähipiirille aiheuttaa.

Lukupiirissä keskustelimme Yösyötön yhteydessä siitä, kuinka mahtavaa on, että Yösyötölle oli kirjoitettu jatko-osa. Heitimme huulta jopa Iijoki-sarjamaisesta kirjasarjasta, joka kuvaisi Paavon elämää, mutta ehkä ei kuitenkaan. Mielestäni Antin ja Paavon elämää ei kannata tätä enempää seurata, vaikka miesten matkassa hyvin viihdyinkin.

Tartu Tarhapäivään, jos haluat kepeää ja humoristista luettavaa. Sopii niin äideille kuin iseillekin sekä myös lapsettomille.

Kirja saa pisteitä 4+ (asteikko 1-5).

Livbox joulukuu 2015

Maanantait kuluvat töissä pääasiassa palavereissa istuen, joten olikin aivan mahtava juttu, kun iltapäivällä ehdin vilkaista kännykkääni ja huomasin tekstiviestin. Livbox odotti Postin pakettiautomaatilla. Töiden jälkeen pakettiautomaatille ja nopeasti paketti kassissa kotia kohti.

Oih! Joulunpunaisen silkkipaperin sisältö näyttää tältä.

Ja mitä tarkempi tutkiminen boxista paljastaakaan?

Colgate Max White One Hammastahna. Mintunmakuisella hammastahnalla pitäisi saada astetta valkoisemmat hampaat viikossa. Poistaa värjäytymiä hampaiden pinnalta ja palauttaa niiden luonnollisen valkoisen värin. Muuten kiva, mutta nyt olen todennut, että valkaisevat hammastahnat eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Mies, joka täällä asuu, ei myöskään tykkää valkaisevista hammastahnoista. Täysikokoinen tuote lähtee siis kiertoon. Kaupasta tätä saa hintaan 3,29 €/75 ml.

Lavera Glossy Lips Huulikiilto. NaTrue-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Helposti levittyvä huulikiilto on Livboxin tilaajien toivetuote, jonka luvataan tekevän huulista pehmeät ja antavan niille kauniin hohteen. Huulikiilto sisältää kasviöljyjä sekä yhdistelmän vitamiineja ja mineraaleja, jotka rauhoittavat ja suojaavat huulien herkkää ihoa. Kiva tuote, josta tykkään. Piti heti tietysti testatakin ja ainakin ensikokeilulta tuote vaikuttaa lupaavalta. Boksista saamani huulikiilto on sävyltään 10 Sweet Melon. Tämäkin tuote täysikokoinen. Tuotetta saa hyvin varustelluista tavarataloista sekä luontaistuote- ja kosmetiikkaliikkeistä hintaan 15,20 €/6,5 ml.

Avène Sérénage Unifying Cream, SPF 20, Päivävoide. Aikuisen naisen iholle tarkoitettu suojakertoimella varustettu päivävoide. Tuote ravitsee ja kiinteyttää ihoa. Söpö, pieni, näytekokoinen päivävoidetuubi. Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että olisin joskus ostanut apteekista kyseisen tuotteen. Joka tapauksessa mukava tuote, jota tulen testaamaan, jos en ole sitten aiemmin testaillut. Sen verran kädensyrjään jo tuotetta kokeilinkin, että ensituntuma on hyvä ja tuoksu miellyttävä. Hintaa tuotteella on noin 35,- €/40 ml.

Palmolive Aroma Sensations Feel Glamours Suihkusaippua. Nimihirviö. Hellästi kuoriva suihkusaippua, joka sisältää karhunvatukkaa, bourbon-vaniljaa ja pitaiyaa. Öö, mielenkiintoisia nuo pari ainesosaa. Itse asiassa pyörittelin näitä ihastuttavan värisiä tuotteita käsissäni jo kerran kaupassa käydessäni, mutta päädyin lopulta perinteisempään vaihtoehtoon. Innolla kuitenkin testaan tätä ja heti tänä iltana. Boksin tuote oli näytekokoinen. Kaupassa tuote maksaa 3,29 €/250 ml.

Cutrin Bio+ Clear Shampoo. Hellävarainen hilseshampoo normaaleille ja värjätyille hiuksille jatkuvaan käyttöön. Tuotteen luvataan ehkäisevän tehokkaasti hilsettä ja kutinaa. Sitrus-minttu-vihreä tee –tuoksu virkistää hiuspohjan ja mielen. Hiukset jäävät hoidetun tuntuisiksi. Ilahduin shampoosta, mutta en niinkään hilseshampoosta. Otan tuotteen kuitenkin testiin, vaikken hilseestä kärsikään. Toivottavasti tuotteen käyttö ei edesauta hilseen muodostumista… Boksin mukana ollut tuote oli näytekokoinen. Tuotetta saa ostaa Cutrin-kampaamoista, Sokokselta ja Stockmannilta hintaan 14,90 €/200 ml.

Natusan^® 24 Hour Moisture Käsivoide. Bestseller, joka kosteuttaa käsiä 24 tuntia. Tuote sisältää ihoa hoitavia ja kosteuttavia ainesosia sekä pehmentäviä öljyjä. Imeytyy nopeasti jättäen kädet pehmeiksi ja sileiksi. Love this! Minulla kuluu käsivoiteita, joten niitä ei ikinä voi olla liikaa, Sitä paitsi yöpöytäkäsivoide vetelee viimeisiään, joten tämä on oiva täsmätuote minulle. Testasin tätä heti ja vaikuttaa perushyvältä tuotteelta, eikä tuoksukaan hypi silmille tai nenille. Livboxin tuote oli täysikokoinen. Kaupassa tuote maksaa 3,45 €/100 ml.

Cocovi Raakasuklaa. Boksin ensimmäinen yllätystuote. Kahvia sisältävä raakasuklaa, joka on käsintehty. Ehkä taas meinasin hajota. Tämä oli pakko heti avata. Mies, joka täällä asuu, otti muutaman palan ja loput jäivät minulle. Ikävää. Todella ikävää. Jostain kumman syystä palat ovat huvenneet tätä postausta kirjoittaessa, vaikka vain parikin palaa tätä herkkua olisi riittänyt makeanhimon taltuttamiseen. Tätä joutuu ehkä ostamaan lisää.

Ibero Hiusharja. Toinen yllätystuote, Ihana, timanttikoristeinen hiusharja. Tekisi mieli ottaa tämä käyttööni, mutta koska en nyt tarvitse enempää hiusharjoja kaappia täyttämään, laitan tämän eteenpäin. Ehkä jonkun joulupaketista löytyy söpöläinen.

Livboxin pitkäaikaistilaajia hemmoteltiin meikkipussilla, joka sisälsi kolme näytettä.

Philosophy Microdelivery Peel. Kaksivaiheinen kuorinta, joka vähentää hienoja juonteita ja uudistaa ihoa tehokkaasti. Lopputuloksena on pehmeä, kirkas ja tasainen iho. Miksi minulla on sellainen tunne, että tämä olisi joskus ollut Livboxissa? No, ei se kuitenkaan haittaa, koska jos on ollut, niin testaan mielelläni uudelleen. Täysikokoista tuotetta saa Sokokselta ja Emotion-myymälöistä hintaan 76,50 €/60 ml + 60 ml.

Philosophy Microdelivery Triple Acid Brightening Peel. Anti-aging-ominaisuudella varustettu kaksitehoinen, käyttövalmis ja yksittäispakattu kuorintalappu. Kirkastaa ihoa ja vähentää pigmenttiläiskiä. Tätäkin testaan mielelläni. Kohta iho kiittää näistä kuorinnoista. Tuotetta saa Sokokselta ja Emotion-myymälöistä hintaan 76,50 €/12 kpl.

Philosophy Purity Made Simple, 3-in-1 Cleanser. Puhdistustuote, joka puhdistaa, hoitaa ja poistaa kaiken kasvo- ja silmämeikin. Sopii kaikille ihotyypeille, myös herkälle iholle. Oi vitsi, mitä tuotteita. Myös tämä päätyy testiin hyvin pian. Tuotetta saa Sokokselta ja Emotion-myymälöistä. Hinta on 10,90 €/90 ml ja 24,90 €/240 ml.

Olen ihan tohkeissani. Ihana, ihana paketti. Saitteko samat tuotteet ja mitä piditte joulunpunaisen sisällön salaisuuksista?

Alice Munro: Kallis elämä

Lukupiiri tarttui vaihteeksi novellikokoelmaan lukemalla Alice Munron Kalliin elämän (Tammi, 2013). Englanninkielinen alkuteos Dear Life ilmestyi vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Kristiina Rikman. Paikallisista kirjastoista kirjan sai helposti lainattua, mutta osalle lukupiiriläisistä kirjan saaminen meinasi koitua ongelmalliseksi.

Kallis elämä pitää sisällään neljätoista novellia, josta neljä on Alice Munron omaelämäkerrallista tekstiä. Amundsenissä Vivien saapuu opettajaksi parantolaan. Vivienille syntyy suhde parantolan lääkärin kanssa. Suhteen syventyessä lääkäri passittaa Vivienin junaan lopettaakseen tämän episodin elämästään. Ylpeys on kertomus kahdesta täysin erilaisesta persoonasta. Rikkaan perheen Oneidasta sekä tavallistakin tavallisemmasta kirjanpitäjämiehestä, jotka sattuman oikusta ystävystyvät. Suhde jää kuitenkin ystävyyden tasolle. He ovat kuin sisaruksia. Muistisairaan naisen kertomus Järvi näköetäisyydellä poikkeaa melkoisesti kirjan muista novelleista. Kuinka ihmisen käy, kun muisti pettää ja pahasti? Äänet kertoo Alice Munron ja hänen äitinsä tanssiaiskäynnistä. Alicen äiti lähtee tansseihin viimeisen päälle pynttäytyneenä. Äidin ja tyttären tanssiaismatka päättyy kuitenkin nopeasti, koska äiti huomaa tanssiaisissa huonomaineisen naisen.

Kaikille kirjan novelleille on yhteistä lähdöt ja saapumiset sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Lähdöt ja saapumiset antoivat lukijalle kuvan, millainen matka elämä voi olla ja kuinka jokaisella ihmisellä on oma taival kuljettavanaan. Kirjassa on myös rakkausteema, joka on yleensä vain hetkellinen ja ohimenevä, ja josta pitää luopua oikeastaan ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Kallis elämä esittelee myös hyvin monentyyppisiä miehiä laidasta laitaan. On mies, joka on totellut vaimoaan koko avioliiton ajan. Toisesta ääripäästä löytyy mies, joka hallitsee koko perhettä.

Alice Munron suoraviivainen tyyli puri lukupiirissä. Novelleja oli helppo lukea ja niitä pidettiin lohtukertomuksina. Kirjasta jäi haikea tunnelma, koska novellit päättyivät useimmiten jollain tavoin traagisesti. Lukupiirissä aiheutti paljon myös keskustelua Alice Munron suhde äitiinsä. Äitisuhde ei vaikuttanut olevan kovin läheinen. Munron lapsuudessa ei auktoriteetteja kiistetty, mutta hän itse huomasi myöhemmin, ettei äiti ole täydellinen, eikä hän voinut olla inhoamatta joitakin äitinsä tapoja. Lukijalle Alice Munron äiti vaikutti nousukkaalta. Kirjasta huokui myös se, että kirjailijan lapsuus ja kotiolot eivät olleet helppoja, vaikka Alicen suhde isään vaikutti olevan vahva ja hyvä.

Lukupiiriläiset pääosin pitivät Munron novellikokoelmasta. Muutamaa lukijaa kuitenkin hieman kaivertaa novellien lyhyys. Tarina ikään kuin loppuu kesken, vaikka toisaalta täytyy kiittää Munron kykyä kertoa kokonainen tarina lyhyesti. Lukupiirin suosikeiksi nousivat Alice Munron omaelämäkerralliset novellit ja niistä etenkin Äänet. Muita suosikkeja olivat Järvi näköetäisyydellä, Amundsen ja Juna.

Alice Munro on saanut Kalliilla elämällä Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013.

Kallista elämää suosittelen luettavaksi, jos pidät novelleista. Munron teksti imaisee helposti mukaansa. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).

Teatterissa: Olipa kerran minä – Narsistin kootut totuudet

Marraskuun viimeinen päivä oli mukava päivä. Etäpäivä kotona, jonka jälkeen läpi tuulen ja myrskyn kohti Helsinkiä ja Kansallisteatteria. Olin saanut kutsun Kansallisteatterin, Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan järjestämälle Bloggariklubille. Illan aloittivat mielenkiintoiset taiteilijatapaamiset Lavaklubilla, jonka jälkeen siirryimme Kansallisteatterin Pienelle näyttämölle seuraamaan uutuusnäytelmää Olipa kerran minä – Narsistin kootut totuudet. Näytelmän on käsikirjoittanut Heini Junkkaala. Olipa kerran minä sai kantaesityksensä Kansallisteatterissa 25.11.2015, joten oli mukava päästä katsomaan todella uutukaista esitystä. 

Näytelmän on ohjannut Milja Sarkola, joka kävi kertomassa bloggariklubilaisille näytelmän ohjaustyöstä Lavaklubilla. Rooleissa ovat Jessica Grabowsky, Minna Haapkylä, Iida Kuningas, Katja Küttner, Heikki Pitkänen sekä Antti Pääkkönen. Lavastuksesta on vastannut Kaisa Rasila ja pukusuunnittelusta Tuomas Lampinen. Valosuunnittelu on Ville Toikan käsialaa ja äänisuunnittelu Esa Mattilan. Timo Teräväinen on vastannut videosuunnittelusta ja Tuire Kerälä naamioinnin suunnittelusta. Dramaturgit ovat Elina Snicker ja Pauliina Feodoroff.

Katja Küttner ja Minna Haapkylä

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Olipa kerran minä kertoo kirjailijasta (Minna Haapkylä), joka kutsuu ystävättärensä (Katja Küttner) teatterin näyttämölle antamaan mielipiteensä kirjailijan tekstistä. Näyttämöllä alkaa tapahtua kahden pariskunnan erilaisia kohtaamisia arjen keskellä. Rikon (Heikki Pitkänen) ja Heilin (Iida Kuningas) suhde on hyvin tyypillinen kuvaus narsismista. Riko on pariskunnan hallitseva osapuoli, joka kaikessa narsistisuudessaan määrää kaikesta. Jopa siitä, että Heilin ollessa viimeisimmillään raskaana, Riko syöksyy sairaalaan seksihepenien kanssa ja vaatii Heiliä pukeutumaan asuun, koska mies ei ole saanut naista kahteen viikkoon. Eskon (Antti Pääkkönen) ja Siskon (Jessica Grabowsky) parisuhde on erilainen, mutta toisaalta hyvin tyypillinen sekin. Mies tekee pitkää päivää, mutta vaimo haluaisi seurustella – öisin. Koska mies ei jaksa yöllisiä, syvällisiä keskusteluja, puhkeaa Siskon itsekeskeinen narsistisuus pintaan, jossa Sisko tuntee olevansa hyljeksitty ja syrjitty osapuoli. 

Väliajan jälkeen narsististen kohtausten kuvaukset muuttavat muotoaan. Lavalle on tuotu televisiokamerat, joilla kuvataan esimerkiksi Jeesuksen (Antti Pääkkönen) haastattelua. Jeesus ei kuitenkaan pääse ääneen ollenkaan, koska homoseksuaalisen juontajan (Heikki Pitkänen) itsekeskeinen puhetulva ei anna Jeesukselle puheenvuoroa. Jossain vaiheessa näyttämölle ilmestyvät vuorotellen Mika Myllylä (Antti Pääkkönen), Jari Sarasvuo (Heikki Pitkänen) ja Jussi Parviainen (Heikki Pitkänen) – Jussi peräti kolmena kappaleena. Meno alkaa olla todella hurjaa, mutta jokainen näistä tuo näyttämölle omantyyppisen narsistisuuden. Kaiken kruunaa tai tuhoaa lopulta narsistien narsisti. Itse herra Breivik (Antti Pääkkönen) astelee kirjailijan haastateltavaksi.

Heikki Pitkänen ja Iida Kuningas

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Minna Haapkylän esitys on voimakas ja kova. Haapkylä on osannut tuoda narsistisuuden niin hyvin lavalle, jotta katsoja välillä oikeasti miettii, onko Haapkylä oikeasti tuollainen vai onko tämä kuitenkin vain näytelmää. Katja Küttnerin rooli ystävättärenä on aito. Tuollaisen mukavan ystävän jokainen ihminen itselleen haluaisi. Küttnerin empiminen esityksen alussa on hyvin todenmukaista ja sama tahti jatkuu läpi näytelmän. Mies, joka yllätti minut täysin, oli Heikki Pitkänen. Mitä roolitusta läpi näytelmän. Inhottavasta Rikosta sekopäiseen juontajaan ja vielä sekopäisempään Jussi Parviaiseen. Huh huh! Nostan hattua tai pipoa, minkä nyt seuraavaksi päähäni asettelenkaan. Iida Kuningas on minulle suhteellisen uusi näyttelijätuttavuus, jos näin voidaan sanoa, mutta nainen vakuutti. Kuninkaan lavatyöskentelyä oli hieno seurata. Nainen esiintyi niin luontevasti, että vaikutti siltä kuin olisit sattumalta päässyt kärpäseksi kattoon seuraamaan jonkin yksittäisen pariskunnan yhteenottoja. Kuninkaan esiintyminen on realistista ja todentuntuista. Antti Pääkkönen tekee lavalla tasaisen varmaa työtä. Mies on ammattilainen ja sen näkee jokainen. Hienoa katseltavaa. Kaunis Jessica Grabowsky taipuu lavalla moneen. Nainen siirtyy hetkessä roolista toiseen tavalla, jota on ilo katsella. Ensin raivotaan ja itketään. Seuraavassa hetkessä tepastellaan lavalla pitkävartisissa jalkineissa kaiken tietävänä ja osaavana.

Milja Sarkolan ohjaustyö vakuutti allekirjoittaneen. Sarkola kertoi taiteilijatapaamisessa, että näytelmän harjoitukset sujuivat helposti. Näytelmäteksti teki näyttelijäkokoonpanosta itsetietoisen ja narsisimiin oli helppo samaistua. Näytelmän lavastus oli hyvin suunniteltu. Väliajan jälkeen lavalle tuodut televisiokamerat ja monitorit poikkesivat niin paljon ensimmäisen puoliskon lavastuksesta, että katsoja joutui hieman hämilleen, mutta positiivisessa mielessä. Näytelmä antoi uutta odotettavaa.

Jessica Grabowsky ja Antti Pääkkönen

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Olipa kerran minä –näytelmästä katsoja löytää ehkä yllättäen tapahtumia, jotka ovat kuin kuvia omasta elämästä. Näytelmä kertoo sen, kuinka narsismia on montaa eri tyyppiä. On itsekeskeistä ja sairaalloista narsismia. Itseään vähättelevä kääntyykin yllättäen narsismin puolelle, kun asiaa seuraa pidempään. Pidin näytelmästä paljon, vaikka aluksi hieman hirvitti lähes kolmen tunnin kestoaika. Vaikka näytelmän narsismiaihe onkin sinänsä ikävä, on näytelmä toteutettu tavalla, joka laittaa katsojan odottamaan, mitä seuraavaksi lavalla tapahtuu. Näytelmää katsoessa sai myös nauraa ja yleisö otettiin välillä osaksi näytelmää. Hienoa interaktiivisuutta. 

Jos haluat viihdyttää itseäsi hieman erilaisella, mutta ajatukset liikkeelle laittavalla teatteriesityksellä, mene katsomaan Olipa kerran minä – Narsistin kootut totuudet. Uskon, että et tule pettymään.

Kiitos Kansallisteatterille kuvalainauksista sekä Bloggariklubin mahdollistamasta mahtavasta illasta.

Ulla-Lena Lundberg: Suureen maailmaan

Postasin syyskuussa Ulla-Lena Lundbergin Leosta. Tartuin tämän jälkeen Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan (Gummerus, 2015). Kirjan lukeminen on ollut hidasta ja hidasta ja hidasta. Olen aina välillä tarttunut johonkin toiseen teokseen palatakseni Suureen maailmaan uudestaan ja uudestaan. Nyt on kirja kuitenkin lopulta saatu luettua. Teoksen ruotsinkielinen alkuteos Stora världen ilmestyi jo vuonna 1991. Kirjan on suomentanut Leena Vallisaari. Paikallisissa kirjastoissa kaikki vuoden 2015 käännökset ovat lainassa, mutta vuoden 1991 käännöksiä hyllystä tai varastosta löytyy.

Suureen maailmaan jatkuu siitä, mihin Leo päättyi. Eletään 1900-luvun alkua, suurten purjelaivojen kulta-aikaa. Eskilsin Leonard palaa Amerikasta takaisin kotimaahansa. Mies on edelleen rauhaton sielu ja hakee paikkaansa maailmassa. Leonardin vanhin veli Isidor on suorittanut teologian opintonsa ja elää vaatimatonta pappilanelämää vaimonsa Emelien kanssa, kunnes vaimon kuoleman jälkeen mies saa seurakuntansa suunniltaan käytöksellään. Maailman merillä seilataan Eskilsin vävymiehen Ragnarin ja merikapteeni Richardin kanssa. Kirja etenee 1930-luvulle, jolloin aika menee purjelaivoista ohi ja höyrylaivat yleistyvät.

Lundberg tietää merenkulusta paljon. Suureen maailmaan antaa hyvin realistisen kuvan purjelaivojen seilaamisesta maailman merillä 1900-luvun alkupuolella. Kaupankäynti kuuluu olennaisena osana merenkulkuun ja tämä on myös hyvin esitetty kirjassa. Elämän kuvaaminen purjelaivoilla on myös kuvattu realistisesti, turhia romantisoimatta, vaikka yhdellä merimatkalla yksi palava rakkaus roihahtaakin. Kirjassa kerrotaan myös Gustaf Eriksonista, joka on oikeasti ollut olemassa. Laivanvarustaja, joka on omistanut vielä 1930-luvun lopussa useita suuria purjelaivoja. Myös tuberkuloosi on kuulunut Suomen 1900-luvun alkupuolen historiaan. Hienosti Lundberg on tämän ikävän aiheenkin kirjaansa mahduttanut. Mielestäni Suureen maailmaan ei ole pelkkä kaunokirjallinen teos, vaan sitä voidaan oikeutetusti pitää historiallisena kuvauksena.

Lundbergin Leo ei sytyttänyt minua, joten en laittanut kauheasti odotuksia Suureen maailmaankaan. Lundbergin kirjoitustyyli on kuitenkin selkeästi kehittynyt Leon jälkeen. Vaikka kirja oli välillä hyvin raskasta luettavaa, parani se mielestäni loppua kohti, ja jaksoin jopa nauttia lukemastani. Lundberg on keskittynyt ahvenanmaalaisten merenkulkuun, mutta mieluusti olisin lukenut myös enemmän tarinoita ulkomailta. Esimerkiksi Leonardin Amerikan vuosista olisi voinut olla jopa oma erillinen kirjansa. Myönnettäköön, että Leonardin Amerikan vuodet olisi kenties ollut täysin kaunokirjallinen teos.

Suureen maailmaan on Lundbergin trilogian toinen osa. Olisi loogista lukea myös trilogian viimeinen osa Mitä sydän halajaa, mutta luulen, että nyt pidän hieman taukoa Lundbergiin ja keskityn muihin teoksiin. Suosittelen kuitenkin tarttumaan Lundbergin Suureen maailmaan, jos tykkää historiallisista teoksista. Lundberg on todellakin onnistunut ajankuvauksessaan hienosti.

Tähtiä kirja saa 3+ (asteikko 1-5).

James Bowen: Bobin maailma

Joulu on vain kerran vuodessa, mutta niin on syntymäpäiväkin. Mies, joka täällä asuu, oli tänäkin vuonna muistanut minua ikääntymispäivänäni kirjalla. Viime vuonna sain syntymäpäivälahjaksi James Bowenin Katukatti Bobin. Tänä vuonna oli vuorossa James Bowenin Bobin maailma (WSOY, 2015), joka on jatkokertomus Katukatti Bobille. Bobin maailman englanninkielinen alkuteos on nimeltään The World According To Bob (2013). Kirjan suomennoksesta on vastannut Kimmo Paukku. Paikallisissa kirjastoissa kirja on suosittu, mutta sen voi hyvällä tuurilla saada lainatuksi suoraan hyllystä.

Bobin maailma jatkaa siitä, mihin Katukatti Bob päättyi. James on saanut huumevieroitushoitoa ensin metadonin avulla, josta on siirrytty lievempään Subutexiin. Vihdoin tulee se päivä, jolloin Subutexistä on luovuttava kokonaan. Luopuminen on yllättävän helppoa, vaikka James myöntääkin olevansa loppuelämänsä ajan huumeidenkäyttäjä. Aina on pelko, että jokin sysää Jamesin uudelleen huumekierteeseen. Jamesin paras tuki huumevieroituksessa on kuitenkin ollut Bob, kissa, jonka James adoptoi vai kävikö siinä toisinpäin? Bobin maailma seuraa katusoittaja Jamesin ja hänen kissansa Bobin elämää Lontoon kaduilla. Parivaljakolle käy tuuri, jollaisen vain harva saa kokea elämässään. Heistä halutaan tehdä kirja. Bobin maailmassa käydään läpi sitä, kuinka Katukatti Bob syntyi, mediakohusta ja siitä, kuinka James näki valoa tunnelin päässä monien irtolais- ja köyhyysvuosien jälkeen. Katukatti Bob mahdollisti Jamesille ja Bobille paremman ja helpomman elämän.

Bobin maailma on ihana ja sympaattinen kirja, vaikka Lontoon katuelämä osaa näyttää kurjemmatkin puolensa. Kirja antaa uskoa parempaan elämään. Syvimmästäkin suosta voi aina nousta, ja etenkin, jos seurana on hyvin erikoislaatuinen kissa, joka on täysin samalla aaltopituudella omistajansa kanssa. Kirja kertoo myös sen, kuinka harvinaislaatuisen herkkävaistoisia lemmikit voivat olla, ja kuinka valmiita ne voivat olla puolustamaan emäntäänsä tai isäntäänsä. Bob tuntuu olevan kaikkea tätä ja vielä hieman enemmän.

James Bowenin Bobin maailma ei ole maailman hienoimpia kaunokirjallisia tuotoksia, mutta kirjan lukee mielellään, koska se on koskettava. Lukija ei voi muuta kuin toivoa, että parivaljakko Jamesin ja Bobin elämä jatkuisi tulevaisuudessakin yhtä hienona, mihin se Bobin maailmassa päättyy. Vaikka itse toivonkin kaikkea parasta parivaljakolle, lukijana tulin mietineeksi, kuinka Jamesin käy, jos Bobille sattuu jotain. Kirja on myös helppolukuinen ja hauska, vaikka ikäviäkin asioita kirjasta löytyy.

James Bowenin Bobin maailmaa suosittelen kaikille kissaihmisille, mutta myös henkilöille, jotka haluavat lukea kertomuksen tosielämästä, ja siitä kuinka rankkaa se voi välillä olla. 

Kirja saa tähtiä 4 (asteikko1-5).

Hempeän mansikkaiset kuppikakut

Sain blogiyhteistyönä Confetilta pussillisen makutomusokeria, makuna mansikkapirtelö eli Strawberry Milkshake. Makutomusokeria käytetään kuten tavallista tomusokeria. Ainoa ero tavalliseen tomusokeriin verrattuna on maku. Aika hauska juttu, koska tällä tavoin saa helposti uutta twistiä esimerkiksi kuppikakkujen kuorrutteisiin. Toisaalta se oli yllätys, että tuote on valkoista, eli jos väriä haluaa, niin sitä on lisättävä purkista. Confetin valikoimasta löytyy tällä hetkellä kahdeksan eri makutomusokerivaihtoehtoa.

Pussin saatuani alkoi hirvittävä aivotyöskentely. Mitä tekisin? Vaihtoehtoja oli useita, mutta tällä kertaa päädyin kuppikakkuihin, vaikka en olekaan niiden tekemisessä mikään ekspertti, eikä näillä ole myöskään mitään tekemistä tulevan joulun kanssa.

Hempeän mansikkaiset kuppikakut

3 dl vehnäjauhoja

¾ dl tummaa kaakaojauhetta

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1½ dl maitoa

1 muna

100 g voita sulatettuna

¾ tl ruokasoodaa

¾ tl suolaa

Täyte:

paistonkestävää mansikkamarmeladia

Kuorrutus:

150 g pehmeää voita

5 dl Strawberry Milkshake makutomusokeria

1 tl punaista elintarvikeväriä

Koristerakeita

Ota kananmuna ja kuorrutuksen voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leivontahetkeä.

Sulata 100 grammaa voita ja anna jäähtyä. Tällä välin voit tehdä muita kotitöitä tai rentoutua.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, kaakao, sokeri ja vaniljasokeri leivontakulhossa sekaisin. Lisää maito ja sekoita. Lisää kanamuna ja sekoita. Vielä lisää sekoitusta, kun lisäät voisulan taikinan joukkoon. Tämän jälkeen lisää taikinaan sooda ja suola ja sekoita voimakkaasti.

Jaa taikina 12 isoon muffinssivuokaan siten, että taikinaa jää hieman yli. Tee muffinssivuoissa olevien taikinoiden keskelle kolot. Lisää jokaiseen koloon teelusikallinen mansikkamarmeladia. Peitä marmeladit leivontakulhosta löytyvällä lopulla taikinalla ja tasoita taikinapinnat.

Paista kuppikakkuja 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Paistoaika riippuu uunista ja siitä, haluatko leivonnaisista hieman mutakakkumaisia vai täysin kypsiä. Anna leivonnaisten jäähtyä huolella ennen kuorrutteen lisäämistä.

Mittaa kuorrutuksen aineet valmiiksi ennen valmistusta. Vatkaa pehmeä voi kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi makutomusokeri voivaahdon joukkoon vähitellen ja vatkaa voimakkaasti. Sitä kuohkeamman kuorrutteen saat, mitä enemmän vatkaat. Vatkaa lopuksi maito ja elintarvikeväri kuorrutteen joukkoon.

Koristele kuppikakut kuorrutteella joko pursottimen avulla tai levittämällä kuorrutus veitsellä kuppikakkujen pinnalle. Jostain syystä tämän huushollin kaksi pursotinta olivat hävinneet salamyhkäisesti jonnekin, joten jouduin turvautumaan Minigrip-pussiratkaisuun. Lopputulos ei välttämättä ole kaunein, mutta makuhan se tärkein on.

Lopuksi koristele kuppikakut koristerakeilla.

Entä se maku? Mansikkapirtelö todellakin maistuu kuorrutteessa ja on makeaa. Jo yhden tällaisen syöminen taltuttaa pahimmankin makeannälän. Mies, joka täällä asuu, totesi, että voi tehdä toistekin.

Oletko sinä kokeillut makutomusokereita? Tykkäsitkö vai onko turhake? Minä tykkäsin ja päässäni onkin pieni ideanpoikanen, kuinka hyödynnän lopun makutomusokerin.

Liukumavapaa

Olen tehnyt ylipitkiä työpäiviä ja liukumasaldoa on kertynyt melkoisesti. Tänään päätin pitää liukumavapaan, koska aamulla olin menossa labrakokeisiin ja iltapäivällä hammaslääkäriin. Lisäksi tuli buukattua eläinlääkäri puolilta päivin herra Karvajalalle. Aamulla sain nukkua jopa puoli tuntia pidempään kuin normaalisti. Liikkeelle piti lähteä kuitenkin heti seitsemän jälkeen, koska halusin verikokeet pois päiväjärjestyksestä heti aamusta, jotta saisin syödä.

Pääsin laboratorioon suhteellisen lyhyellä jonotuksella tai ehkä Harry Hole viihdytti minua sen verran, etten ajatellut ajankulkua. Labrassa näytteidenottaja kysyi verikokeisiin mentyäni, olenko ollut virtsaamatta. En, miksi olisin? Lääkäri on pyytänyt ottamaan myös virtsanäytteen. Jaa, olisihan siitä ollut tietysti kiva tietää etukäteen. No, purkki mukaan kotiin ja virtsanäyte kotona tehtäväksi. Verikokeiden lisäksi minulta piti ottaa inhottava papa-koe. Siihen näytteidenottaja totesi, että olisi pitänyt varata aika. Joo-o, tutkin nettiä ja päädyin aina samaan paikkaan, jossa puhuttiin vain joukkoseulonnasta. Lisäksi löysin kohdan, josta olisi voinut varata ajan gynekologisia näytteitä varten, mutta omaa paikkakuntaa listalta ei löytynyt. Onneksi näytteidenottaja totesi, että jos minulla on aikaa odottaa, voidaan papa-koe ottaa toisessa huoneessa verikokeiden jälkeen. Tämä siis tarkoitti uutta jonotusta, mutta onneksi samalla jonotusnumerolla.

Kun lopulta päästiin itse asiaan ja verikokeisiin, totesin, että aika huonosti minulta sitten saa verikokeita otettua. Näytteidenottaja alkoi tutkia käsivarttani ja löysi lopulta verisuonen, josta alkoi verta imeä. Totesi, että asteikolla helposta hankalaan otettava verikoe, kuulun ehdottomasti hankalien kärkipäähän. Jee! Olen jossain siis huipulla, vaikka ei tuo ehkä ole tuuletuksen aihe.

Harry Hole viihdytti minua taas, kun odotin pääsyä papa-kokeeseen. Ei mennyt kauan aikaa, kun numeroni ilmaantui näytölle. Hieman huvitti, että sama näytteidenottaja oli siirtynyt huoneesta toiseen ottaakseen tämänkin näytteen. No, siitä ei sen enempää. Ei mukava kokemus.

Päästyäni kotiin aloin valmistella aamupalaa itselleni. Mies, joka täällä asuu, ilmoitti lähtevänsä apteekkiin ja Citymarkettiin ja teki samalla treffit kanssani Prismaan. Kun sain aamiaisleivän ja teen tungettua naamarin taakse, pitikin jo valmistautua Prisma-treffeille. Ja taas mentiin. Kaupassa vierähti tovi ja kotiuduimme puoli yhdentoista aikaan. Puolitoista tuntia aikaa eläinlääkäriin. Ostokset kaappeihin ja soitto veljelle, joka oli luvannut kyyditä minut ja herra Karvajalan eläinlääkäriin.

Hain herra Karvajalan kuljetuskopan vain reilua puolta tuntia ennen lähtöä varastosta, koska kissa inhoaa kyseistä muovilaatikkoa. Kissa kävi haistelemassa boksia, mutta kavahti sitä hyvin herkästi ja oli epäileväinen, erittäin epäileväinen. Kymmenen minuuttia ennen lähtöä päätimme laittaa kissan kuljetuskoppaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kissa aavisti, että meillä on pahat mielessä. Taistelu alkoi, eikä kissaa saatu koppaan. Lopulta oli turvauduttava ihmistonnikalaan eli tonnikalaan, jota ihmiset syövät, koska kissa rakastaa sitä. Sain houkuteltua kissan syömään. Samalla laitoin sille valjaat vaivihkaa päälle. Tämän jälkeen miehen, joka täällä asuu, oli helpompaa saada kissasta kunnon ote ja kissa boksiin. Voi sitä mouruamista, kun kissa tajusi, että nalkkiin joutui.

Velikin tuli juuri sopivasti paikalle, joten minä ja kissa autoon ja eläinlääkäriin. Alkumatka meni mouruntakonserttia kuunnellessa. Sitten kissa vaikeni ja alistui kohtaloonsa. Eläinlääkärissä kissa oli kuolla pelkoon, kuten yleensäkin, vaikka eläinlääkäri on todella mukava. Onneksi emme olleet eläinlääkärireissulla kissan sairauden takia, vaan kyseessä oli vuositarkastus ja rokotus. Kaikki meni hienosti, vaikka eläinlääkärin pöydälle jäikin kasa valkoisia karvoja. Herra Karvajalka on loistava pudottamaan karvojansa, kun pelko iskee päälle.

Kotiin palattuamme nappasin aiemmin ottamani virtsanäytteen mukaani ja veli heitti minut terveyskeskukseen. Siellä sitä taas jonottelin laboratorioon jättääkseni virtsanäytteen. Kohtahan tuo jonottaminen menee jo rutiinilla. Kun sain virtsanäytteen palautettua labraan, lähdin kävelemään kotiin. Kotona totesin, että tunti aikaa, kun pitää lähteä hammaslääkäriin. Lounas ja pieni hengähdystauko ja taas matkaan.

Hammaslääkäri oli aikataulussa ja toimenpide oli kivuton minulle. Ainoat porailut ja hiomiset tehtiin purentakiskoon, jota olin koekäyttänyt pari viikkoa. On muuten sellainen juttu, josta en tule luopumaan. Kyllä ovat puremalihakset, hartiat ja niska olleet paljon paremmassa kunnossa viimeiset pari viikkoa. Kiitos purentakiskon keksijälle. Olet tehnyt loistavan keksinnön.

Hammaslääkärin jälkeen menin vielä kauppaan, koska en saanut aamuisella kauppakäynnillä katsella rauhassa joulukortteja. Kaupassa vierähti tietysti jostain kumman syystä aikaa. Kello lähenteli neljää, kun olin kotona. Jotenkin hyvin stressaava päivä, vaikka piti olla vapaapäivä. Aivan kuin olisin tehnyt supertyöpäivän. Päätin, että kissan ulkoilutuksen jälkeen relaan television ääressä, mutta kuinkas kävikään.

Kävimme herra Karvajalan kanssa normaalilla tunnin ulkoilulla. Herra oli hyvin loukkaantunut aiemmin päivällä sattuneesta tapahtumasta. En juttele teille, enkä katso teitä. Saati sitten, että tulisin puskemaan ja kehräämään luoksenne. Juuri ja juuri saatte laittaa minulle valjaat. Tätä jatkui lähes koko sateisen ulkoilumme ajan. Vasta aivan viime minuuteilla kissa hieman antoi armoa ja huomioi minutkin pienellä painilla. Hyvä, ehkä tämä tästä.

Lopultakin pääsin television ääreen. Emmerdale, tuo ihana saippuasarja. Lähes kokonaan näin molemmat osat. Mitä nyt välillä kävin pyykkiä laittamassa kuivumaan. Emmerdalen jälkeen siirryin makuuhuoneen television ääreen, koska mies halusi katsoa jotain muuta televisiosta kuin minä. Makasin sängyn päällä ja yritin rentoutua. Kuului nau. Nousin sängystä ja menin katsomaan kissaa, koska tiesin, että mies oli mennyt vessaan. Siellä se meidän valkoinen petomme oli likaisena kuin mikäkin pikkupossu, suussaan hiiri. Tuli sitten esittelemään saalista meille alamaisille, kiduttajille. Aloin tietysti mekastaa ja mies tuli paikalle myös. Kissa ja hiiri takaisin pihalle. Kissa oli loukkaantunut, koska kuka sitä nyt ulkona sateessa haluaa syödä.

Mies manasi kissan jättämää sotkua. Lattia oli täynnä roskia. Sanoin, että otan imurin esiin, mene sinä katsomaan, ettei kissa enää tuo hiirtä sisälle. Se siitä rentouttavasta tv-illasta siis. Tätä kirjoittaessa kissa marssi sisälle. Kaikki lattiat olivat hetkessä täynnä mutaisia kissantassunjälkiä. Tulipahan luututtua lattiatkin. Onneksi huomenna on työpäivä. Vaikka töissä on stressaavaa, on tällaisetkin päivät ehkä liian ohjelmantäyteisiä. Vapaapäivinä pitäisi vain olla ja nauttia joutenolosta.

Saunomisia

Asumme kerrostalossa, mutta meillä on oma sauna, kuten taitaa nykyään aika useissa kerrostalohuoneistoissa olla. Olemme kuitenkin jotenkin jumiutuneet kerran viikossa saunotteluun ja saunaillaksi on valikoitunut perjantai-ilta. Joka perjantai toistuu sama show herra Karvajalan kanssa. Kun on aika mennä saunaan, otamme kissan terassilta sisälle. Herra Karvajalka ei millään viitsisi vaivautua tulemaan sisälle. Venyttely kestää pitkään ja liikkuminen on kuin hidastetusta elokuvasta. Sisälle päästyään alkaa meteli. Kissa ei ole todellakaan valikoinut vapaaehtoisesti sisälle tulemista, joten siitä pidetään kovaa ääntä.

Kun lopulta pääsemme saunan lämpöön, herra Karvajalka tulee ensin kylpyhuoneeseen ihmettelemään. Jonkin aikaa asiaa pohdittuaan herra tulee kanssamme saunaan. Kissa asettautuu alimmille lauteille eli saunajakkaralle makaamaan. Yleensä siten, että saunasta ei niin vain lähdetä pois. Kun juttelemme niitä näitä miehen, joka täällä asuu, kanssa, muistaa herra Karvajalka kommentoida jokaiseen keskustelunpätkään oman mielipiteensä. Aika kovia mielipiteitä tuntuu kissalla olevan.

Yleensä mies luovuttaa saunomisen suhteen ensimmäisenä ja lähtee pesulle. Minä jään kissan kanssa kahdestaan saunaan tai vaihtoehtoisesti kissa seuraa miestä pois saunasta. Kun mies on peseytynyt ja laittaa kylpytakin päälleen, on joka perjantainen traditio se, että kissa alkaa mittailla miestä. Mies huomauttaa kissalle, että et hyppää selkään. Tämä on kuitenkin aivan turhaa. Heti kun miehen silmä välttää, ponkaisee kissa suorilta jaloilta miehen selkään roikkumaan. Mies tietenkin kumartuu, mutta kissa jatkaa selässä roikkumista. Selkään hyppyä säestää todella kovaääninen mau’unta. Ilmeisesti tämä on kosto siitä, että herran piti tulla sisätiloihin ja jopa saunaan asti.

Perjantaisaunomisen lisäksi kissa harrastaa päivittäin kylmäsaunomista. Vähintään kerran päivässä saunasta alkaa kuulua huutoa. Kun minä tai mies, joka täällä asuu, menemme katsomaan, mikä kissalla on hätänä, seisoo kissa ylimmillä lauteilla ja huutaa. Huutoa jatkuu niin kauan, että kissan seuraksi menee istumaan saunanlauteille. Siinä sitten istutaan ja seurustellaan kissan kanssa. Kissa kulkee pitkin lauteita ja käy välillä puskemassa. Jos herra Karvajalka ei viitsi seurustella, kehrää se todella kovaäänisesti. Välillä kissa saattaa myös kiipeillä pitkin saunanpaneeleja kielloista huolimatta. Yleensä tätä kylmäsaunomista kestää kymmenisen minuuttia. Sitten kissa vain yhtäkkiä päättää, että nyt on saunottu tarpeeksi ja lähtee muina miehinä pois saunasta.

Saunooko teidän kissa tai kissat ihan perinteiseen malliin lämpimässä saunassa vai modernisti kylmäsaunassa?

Eve Hietamies: Yösyöttö

Lukupiirin kirjavalinta marraskuiseen iltaan oli Eve Hietamiehen Yösyöttö (Otava, 2010). Itse luin kirjan pokkariversion vuodelta 2015. Mielenkiintoinen kirjavalinta ainakin itselleni, koska en muistaakseni aiemmin ole tutustunut Eve Hietamiehen tuotantoon. Paikallisista kirjastoista kirjan sai helposti lainattua. Luultavasti sen takia, että kirjan ilmestymisestä on jo jonkin verran aikaa ja pokkariversioitakin on ehditty julkaista.

Yösyöttö alkaa siitä, kun Antille ja Pialle syntyy esikoispoika, ja äiti hyppää Naistenklinikalta päästyään taksin kyytiin ja jättää isän ja pojan kahdestaan. Äiti palaa kuitenkin melko pian takaisin kotiin, seotakseen lopulta täysin. Antti jää pienen vauvan kanssa kahdestaan. On järjestettävä työasiat siihen malliin, että mies voi jäädä lapsen kanssa kotiin. Antin ja vauvan elämä tuntuu olevan aluksi pelkkää kaaosta, mutta vähitellen Antti oppii vauvanhoidon taidot. Verkostoituminen tuntuu olevan suuri haaste, mutta ylitettyään itsensä, Antti löytää itsensä ja poikansa leikkipuistosta, keskeltä äitirivistöä. Antti oppii vähitellen tietämään uskomattomia asioita naisista ja äitiydestä. Samalla poika kasvaa ja kehittyy.

Yösyöttö on hauska, kertakaikkisen hauska, vaikka välillä kirpaiseekin Antin kohtalo. Eve Hietamies on osannut kirjoittaa sujuvasanaisen romaanin äitiyden ihanuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä kurjuudesta miehen näkökulmasta. Lukupiiriläisten mielestä kirja oli koukuttava ja helppolukuinen. Hietamies on saanut hyvin myös kuvattua miesten ja naisten erilaisen ajattelutavan monissa asioissa. Myös naisten erilainen ajattelutapa on saatu kirjaan mahdutettua. Leikkipuiston naiset ovat jokainen omia persooniansa ja jokaisella heistä on omat kasvatusmetodinsa. Siitä huolimatta naiset ovat valmiita tukemaan toisiaan, jos vastassa on mies. Kirjassa on uskomattoman herkullisia kohtauksia. Lukija voi tuntea itsensä sivustaseuraajaksi, koska kohtaukset on kuvattu niin aidosti, että lukija voi nähdä erilaiset ihmiset ja tapahtumat edessään. Kirjan tarina etenee koko ajan Paavon kasvaessa ja kehittyessä.

Eve Hietamies on Yösyötöllään ottanut kantaa myös naisten synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Rankka aihe, josta aivan liian usein vaietaan. Myös yksinhuoltajaisyys on kannanotto. Vaikka yksinhuoltajaisiä on todella vähän verrattuna yksinhuoltajaäiteihin, on heitä silti, ja varmasti suurin osa heistä on omille lapsilleen juuri se paras vanhempi, joka vain voi olla.

Yösyöttö on saanut jatkoromaanin Eve Hietamiehen Tarhapäivästä, jonka kävin tänään lainaamassa kirjastosta. Mielenkiinnolla tartun jatko-osaan, koska haluan tietää, kuinka Antin ja Paavon elämä jatkuu.

Eve Hietamiehen Yösyöttöä voin suositella henkilöille, jotka kaipaavat nopeaa ja mukavaa luettavaa. Yhden lukupiiriläisen vinkki on myös se, että kirja on oivaa lomalukemista.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko1-5). 

Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Lukupiirin teatteriretken innoittamana tartuin Aleksis Kiven Nummisuutareihin (1864) jo ennen teatteri-iltaa, vaikka sainkin näytelmän luetuksi loppuun vasta teatteri-illan jälkeen. Lukemani kirja oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran painos vuodelta 1999. Hain Nummisuutareita kirjastosta jo lokakuun alkupuolella, mutta kirjaston hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Liekö osasyynsä Aleksis Kiven nimikkopäivällä 10. lokakuuta?

Nummisuutareiden tarinassa Esko lähetetään hakemaan hänelle luvattua morsianta Kreetaa. Testamentti lupaa viisisataa riksiä joko Eskolle tai Eskon isän Topiaksen ja Eskon äidin Martan hoitolapselle Jaanalle, riippuen siitä, kumpi ennättää ensin avioon. Martta ja Topias yrittävät pitää huolen siitä, että kimurantti testamentti ratkeaa Eskon hyödyksi. Eskon mukaan kosiomatkalle lähtee Mikko Vilkastus. Miesten saapuessa Karrin talolle, ovat hääjuhlat käynnissä ja morsiamena Kreeta. Eskon mieli mustenee ja tappelunnujakka on valmis syntymään. Samaan aikaan toisaalla Eskon veli Iivari kärvistelee krapuloissaan enonsa Sakerin kanssa. Iivari on juonut rahat, joilla oli tarkoitus ostaa särvintä Eskon ja Kreetan hääjuhliin. Kuinka poikien käy? Uskaltavatko he palata kotiin tyrannimaisen Martan luo?

Aleksis Kiven teksti on vielä vuonna 2015 hyvin ajassa kiinni oleva. Perisuomalainen juopottelu kulkee kautta näytelmän. Eivät ole ajat tästä paljon muuttuneet, vaikka näytelmän ensijulkaisusta on yli 150 vuotta aikaa. Henkilöhahmot ovat ilmiselviä karikatyyrejä tietynlaisista ihmistyypeistä, joihin törmäämme nykyäänkin päivittäin. Kiven näytelmäteksti on hauskaa luettavaa, vaikka teksti onkin paikoitellen hidasta luettavaa vanhan kielen vuoksi. Tekstistä löytyi myös muutamia sanoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Tämä kertonee jotain siitä, kuinka kieli on kehittynyt, vaikka tietyt asiat vain ovat ja pysyvät. Kiven teksti on joka tapauksessa ilmeikästä ja vahvaa.

Topiaksen lausahdus: ”Niin muuttuu maailma, Eskoni” löytyy Nummisuutareista. Täytyy myöntää, etten ollut ikinä aiemmin ajatellut asiaa, että lausahdus on täältä peräisin. Nyt sen kuitenkin tiedän, ja luultavasti tulen muistamaan tämän aina, kun joku lausuu nuo sanat. Nummisuutareissa viitataan kirkonmenoihin, joissa ihmiset kaatuilivat. Tämä on hyvin tyypillistä 1800-luvulle. joten Kivi on ollut myös loistava ajankuvaaja. Myös Jaanan isän Nikon kertomus merenkulusta maailman merillä vahvistaa Kiven viisautta ja tietämystä asioista.

Aleksis Kiven Nummisuutarien tarina pitäisi olla jokaisella suomalaisella hallussaan, mutta onko se? Ei se ole. Allekirjoittanut muistelee, että koulussa piti muistaa Aleksis Kiven tuotannosta kolme teosta, mutta ei kirjoja sen enempää luettu. Ehkä Seitsemää veljestä hieman vilkaistiin ja kenties Kullervoa, mutta Nummisuutareita ei avattu tai en ainakaan minä avannut.

Aleksis Kiven Nummisuutareita suosittelen luettavaksi kaikille suomalaisille, jotka eivät ole aiemmin teokseen tarttuneet. Ihan jo vaikka sen takia, että tulee tutustuttua edes yhteen kansalliskirjailijamme teokseen. 

Tähtiä kirja ansaitsee oikeutetusti 5 (asteikko 1-5).

Käyttö estetty

Aamupäivällä puhelimeen tuli tekstiviesti: ”Laajakaistasi käyttö on estetty maksamattoman laskun takia.” Mitä ihmettä? Kyllä kaikkien laskujen pitäisi olla maksettuina. Aloin ihmetellä asiaa ja kirjauduin operaattorin omille sivuille. Siellähän se maksamaton lasku komeili.

Muisti alkoi palailla pätkittäin. Ihmettelin syyskuussa saamaani laajakaistalaskua, joka oli kaksikymmentä euroa suurempi kuin normaalisti. Minun piti soittaa ja kysyä asiasta, mutta jotenkin ajattelin, että kyseessä on laskutusvirhe, joten maksoin vain sen, minkä joka kuukausi maksan. Lokakuussa syyskuisen laskun loppusummasta tuli karhulasku. Tulostin laskun läppäripöydälle selvittääkseni asian ensitilassa. Ensitilaa ei sitten ilmeisesti koskaan tullut tai rehellisesti sanottuna unohdin koko asian, koska laajakaista pelitti, enkä mielestäni ollut velvollinen maksamaan kahtakymmentä euroa ylimääräistä.

Tänään oli kuitenkin puututtava asiaan. Laitoin asiakaspalveluun viestin, jossa ihmettelin laskulla olevia ylimääräisiä kuluja. En ollut sopinut mistään erityisestä, enkä allekirjoittanut mitään sopimusta, enkä edes netissä kirjautunut pankkitunnuksilla siten, että sen olisi voinut olettaa olevan sama kuin jonkin asian hyväksyminen. Alkoi jo hieman naurattaa tämä lainsuojattomana olo. Ainahan sitä voi raahata töistä läppärin kotiin ja surffailla työkoneella, jos oman koneen laajakaista ei pelitä. Periaatteessa en ala maksaa mitään ylimääräistä, jos en tiedä, mistä ilosta minua laskutetaan.

Muutama tunti viestin lähettämisestä asiakaspalveluun sain operaattorilta vastauksen. Sähköpostilaatikkoni lisätilasta oli tehty veloitus, koska sähköpostiosoitteeni oli operaattorilla siirretty sisäisesti järjestelmästä toiseen, jolloin postilaatikon lisätila oli tullut maksulliseksi. No huh huh ja kaikkea kanssa. Operaattori oli tänään poistanut kyseisen lisätilan ja hyvittänyt kahdenkymmenen euron veloituksen. Myös laajakaista oli avattu uudelleen käyttööni.

Tästä tuli tietysti mieleen, monelleko muulle on näin käynyt, ja kuinka moni muu on maksanut laskun kiltisti ajattelematta asiaa sen enempää? Itseäni voin tietysti syyttää siitä, etten hoitanut asiaa heti syyskuussa kuntoon, enkä vielä edes karhukirjeen saatuani. Tuli kuitenkin taas opittua, että tarkkana saa olla, ettei viilata silmään. Onko sinulle käynyt ikinä mitään vastaavaa?

Livbox marraskuu 2015

Livboxin saapuminen on aina kuukauden tähtihetki ja sitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Marraskuun alku meni kuitenkin jotenkin niin nopeasti, että oikeastaan vasta eilen tajusin, että Livbox on matkalla kotiinsa. Tänään sitten tulikin tekstiviesti, että paketti olisi noudettavissa. Ajoissa siis töistä kotiin ja tietysti pakettiautomaatin kautta. Oli muuten joku toinenkin automaatilla noutamassa Livboxiaan juuri ennen minua. Ja sitten itse asiaan, ja pahoittelen kuvien todella surkeaa laatua. Kamera ja pimeät ajat eivät ole minua varten.

Täyden näköinen paketti vai mitä?

Nivea Daily Essentials Double Effect Eye Make-Up Remover. Besteselleriksi kehuttu silmämeikinpoistoaine, joka sisältää ruiskaunokkiuutetta. Tuotteen pitäisi poistaa vedenkestävimmätkin ripsivärit ja silmämeikit tehokkaasti, mutta hellävaraisesti. Iho ei jää käytön jälkeen öljyisen tuntuiseksi. Tuote soveltuu myös piilolinssien käyttäjille. Tämä on ihan kiva kokeiltava. Kenties ihastunkin. Se tulee nähtäväksi. Boksissa oli täysikokoinen tuote. Tuotteen hinta kaupassa on 5,25 €/125 ml.

Lumene Bright Now Vitamin C Heleyttävä BB-voide SK 20. Livboxin marraskuun Lumene-tuote. Tämä tuote on SN Makeup –bloggaajan Sanna-Emilian luottotuote. BB-voide, joka kosteuttaa ja hoitaa sekä on koostumukseltaan kevyt. Tasoittaa ihon luonnollista sävyä ja peittää pieniä virheitä. Voi käyttää kasvoilla yksinään tai meikkivoiteen alla. Yhdysvaltalainen Good Housekeeping –lehti palkitsi tuotteen vuoden 2014 parhaana BB-voiteena. Osaa ihmisistä ärsyttää, että joka boksissa tulee Lumenea, mutta minä tykkään. Sen sijaan nyt täytyy sanoa, että olisin ehkä ottanut mieluummin jotain muuta kuin kasvovoidetta. No, mutta käyttöön tämä joka tapauksessa tulee. Livboxin tuote oli normaalikokoinen ja sävyksi minulle tuli 01 Light, joka on luultavasti ihan ok. Kaupasta tuotetta saa hintaan 14,90 €/50 ml.

RFSU Sense Me Caring Massage Glide. Tämäkin on bestseller. Liukuvoide intiimialueille ja koko vartalon hierontaan. Kosteuttavina ainesosina on puuvillauutetta ja aaloeta. Ei sisällä parabeeneja. Mitäköhän tästä nyt sanoisi? Ei ole minun juttu ja tuote lähteekin kiertoon. En edes viitsi avata tuubia ja nuuhkaista, miltä tuote tuoksuu. Plussaa kuitenkin se, että boksin kolmas tuote ja kolmas täysikokoinen. Tuotteen hinta on 7,95 €/150 ml.

Labello Care & Colour. Huulirasva, joka on uutuustuote. Tuotteen kaksi kerrosta tuovat huulille uudenlaista hoivaa. Ydinkerros sisältää tehokkaasti hoitavaa pantenolia. Ulkokerros on hennosti huulia sävyttävää. Livboxissa oleva sävy oli Red. Saatavilla on myös vaaleampi Rosé. Tällä hetkellä en tarvitse uutta huulirasvaa, joten en viitsi avata pakkausta, mutta tälle tulee olemaan käyttöä. Huulirasvoja kuluu aina. Ja boksin neljäs täysikokoinen tuote. Kaupasta tätä ihanuutta saa maksamalla 2,75 €/ 4,8 g.

Head & Shoulders Classic Clean Shampoo. Hilseshampoo, joka on kehitetty hiusten tehokkaaseen puhdistamiseen ja hoitoon. Hiuksista pitäisi tulla jopa 100 prosenttisen hilseettömät. Hiuksiin jää pitkään kestävä raikas tuoksu. En nyt oikein tiedä, mitä tästä sanoisi. Minulla ei ole hilsettä, joten en ole kauhean innostunut tuotetta testaamaan. Täytyy miettiä, jos laittaisin tuotteen kiertoon. Tämä tuote olikin vuorostaan näytekokoinen. Shampoon hinta kaupassa on 4,29 €/250 ml.

Rich Pure Luxury Argan Oil Rejuvenating Elixir. Tämä bestseller on ollut Livboxin tilaajien toivetuote. Argan-öljy, jonka kevyt koostumus ei tunnu rasvaiselta. tuote imeytyy nopeasti hiuksiin tehden hiuksista pehmeät ja kiiltävät. Useasti palkittu tuote sopii kaikille hiustyypeille ja sitä voi käyttää sekä kuiviin että kosteisiin hiuksin. Ajattelin ensin, että ei kiinnosta, mutta jos tuote ei jätä hiuksia rasvaisen tuntuiseksi, niin sitten oikeastaan kiinnostaakin. Toisaalta nyt on kasautunut kaappiin niin paljon hoitavia hiustuotteita, että tämäkin taitaa lähteä kaikesta huolimatta kiertoon. Plussaa on kuitenkin tuotteen mahtava tuoksu. Boksin tuote oli näytekokoinen. Täysikokoisia tuotteita saa ostaa kampaamoista sekä salon24.eu hintaan 16,90 €/70 ml.

Jordan Easy Reach Flosser. Boksin yllätystuote numero 1: hammaslankainpussi. Jordanin tuotteella hammasvälien puhdistamisen pitäisi olla helppoa. Tuote on suunniteltu erityisesti hammasvälien puhdistukseen suun takaosasta. Hammaslanka on rispaantumatonta ja vahvaa. Plussana raikas mintun maku. Nämä tulevat ehdottomasti käyttöön. Kotona käytän hammaslankainta, jossa on vaihdettava hammaslankaimen pää. Olipa vaikea selitys, mutta ehkä tiedätte tämän perustuotteen. Livboxista tulleen pussin vien kuitenkin töihin. Lounaan jälkeen usein tarvitsisi hammastikkua, jota ei tietenkään ole saatavilla, joten mikä parempaa kuin oma hammaslankainpussi työpöydän laatikossa. Tykkään kovasti. Täysikokoinen tuote, jota saa kaupasta hintaan 3,79 €/25 kpl.

Calvin Klein Eternity Now EdP. Boksin yllätystuote numero 2: romanttinen tuoksu naiselle. Alkutuoksussa leijuu litsi, nektariini ja kvittenisorbetti. Sydäntuoksussa voi aistia pionin, persikankukan, nerolin terälehdet. Lopputuoksussa huumaa kashmirhuntu, ambrosia ja myski. Tuoksut eivät ole minun juttu, joten tämä lähtee varmasti kiertoon. En edes ala koetuoksutella tätä. Täysikokoista tuotetta myyvät Stockmann, Sokos, Emotion ja Kick hintaan 45,- €/30 ml. 

Täysi laatikko tuotteita, mutta jotenkin jäi hieman valju olo. Odotin enemmän tai tällä kertaa tuotteet eivät olleet minulle tarkoitettuja. Löytyikö sinun paketista samat tuotteet? Mitä pidit? Mies, joka täällä asuu, jaksaa marmattaa näistä paketeista, mutta muistaa joka kerta kysyä, eikö tullut jalkavoidetta. Äh, minä odotan edelleen sitä maailman parasta käsivoidetta.