Eve Hietamies: Tarhapäivä

Lukupiirissä luetusta Eve Hietamiehen Yösyötöstä innostuneena kävin lainaamassa Eve Hietamiehen Tarhapäivän. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan kustantamana vuonna 2012. Itse luin Seven-pokkarin vuodelta 2013. Paikallisten kirjastojen hyllyistä kirjaa löytyy hyvin, vaikka moni teos onkin kierrossa.

Tarhapäivä jatkaa Yösyötöstä tutun Antin ja Paavon elämän seuraamista. Paavo on viisivuotias pojanviikari, jonka elämään kuuluvat tarhapäivien lisäksi jatkuva asioiden kyseenalaistaminen ja seuraavan kesän krokotiilinmetsästysretken suunnittelu. Pojalla on pojan leikit, mutta mitä tapahtuu, kun Antin ja Paavon elämä mullistuu kertaheitolla. Isä ja poika saavat kanssaan asumaan viisivuotiaan Tertun, jonka elämään puolestaan kuuluvat kaikki punaisen sävyt, sydämet, pallot, miljoona pehmolelua, kimalletta ja timantteja. Jos Paavoa ei niinkään ihmetytä Tertun tyttömäisyys, on Antti enemmän kuin pulassa. Mitä eroa on sukkahousuilla ja legginseillä ja milloin ne puetaan?

Tarhapäivä on hykerryttävän hauska, vaikka tarinassa on myös paljon surullisia ja ikäviä asioita. Eve Hietamies on tässäkin kirjassaan osannut eläytyä yksinhuoltajaisän rooliin hyvin uskottavasti. Kirja on helppo- ja nopealukuinen, vaikka sivuja on pitkälti yli neljäsataa. Kirjan tarina etenee loogisesti, eikä lukijan tarvitse kauheasti pohtia, kuinka mikäkin asia menikään. Vaikka Tarhapäivässä seikkailee samoja henkilöitä kuin Yösyötössä, on Hietamies edelleen osannut pitää henkilöhahmot hyvin luontevina ja uskottavina. Usein käy niin, että useampiosaisten kirjasarjojen ensimmäinen osa on loistava, mutta jatko-osista huokuu väkisin tehdyn maku tai jatko-osat ovat yksinkertaisesti huonompia kuin kirjasarjan ensimmäinen osa. Mielestäni Tarhapäivä ei kalpene yhtään Yösyötön rinnalla. Hietamies on osannut tehdä Tarhapäivästä kokonaisuuden, joka toimii joko itsenäisenä kirjana tai Yösyötön seuraajana.

Tarhapäivässä otetaan edelleen kantaa yksinhuoltajuuteen, ja etenkin yksinhuoltajaisän näkökulmasta. Lisäksi kirjassa käsitellään masennusta, millaista se voi pahimmillaan olla, ja mitä se voi lähipiirille aiheuttaa.

Lukupiirissä keskustelimme Yösyötön yhteydessä siitä, kuinka mahtavaa on, että Yösyötölle oli kirjoitettu jatko-osa. Heitimme huulta jopa Iijoki-sarjamaisesta kirjasarjasta, joka kuvaisi Paavon elämää, mutta ehkä ei kuitenkaan. Mielestäni Antin ja Paavon elämää ei kannata tätä enempää seurata, vaikka miesten matkassa hyvin viihdyinkin.

Tartu Tarhapäivään, jos haluat kepeää ja humoristista luettavaa. Sopii niin äideille kuin iseillekin sekä myös lapsettomille.

Kirja saa pisteitä 4+ (asteikko 1-5).